Arkistojen historiaa"Selvimmän ja yhtenäisimmän käsityksen siitä työstä, minkä maanmittarikunta on kolmesataavuotisen olemassaolonsa aikana suorittanut, antavat ne kartat ja asiakirjat, jotka nykyisin ovat koottuina maanmittaushallitukseen ja läänien maanmittauskonttoreihin ja muodostavat aineistonsa laajuuteen nähden varsin huomattavat arkistot." Näin sanotaan Suomen maanmittauksen historiassa vuodelta 1933. Arkistot ovat jatkuvasti kasvaneet vaikka osaksi tulipalot, sodat ja huono hoito ovat niitä tänäkin aikana tuhonneet. "Maanmittarien tulee vuosittain, Maanmittareiden tulee talvella Tällaisen ohjeen saivat maanmittarit 19.6.1633 kuningatar Kristiinan ollessa Ruotsi-Suomen hallitsija. Kamarikollegio antoi valtakirjan kuudelle maanmittarille, "jotta he mittaisivat Svean-maan eri maakuntien tilukset ja tarkasti ne selittäisivät sekä kirjaisivat että myös kartallepanisivat". Valtakirjat annettiin Olof Knutssonille ja Johan Botsvidssonille Upplantiin, Johan Åkessonille ja Anders Samuelssonille Västmanlantiin, Johan Larssonille Östergotlantiin ja Olof Gangius lähetettiin meren taakse Suomeen. Tästä lasketaan maanmittauksen Suomessa alkaneen. 1642 määrättiin Ruotsi-Suomessa maanmittaustöiden ensimmäiseksi tarkastajaksi Peder Menlös, jonka tehtävänä oli koota ja luetteloida kaikki siihen saakka jätetyt työt ja järjestää ne Tukholman kuninkaallisessa linnassa olevasta kamarikollegion huoneistosta tarkoitusta varten varattuun huoneeseen ja pitää huolta siitä, etteivät ne mitenkään joudu hukkaan. Suomessa arkistoaineistoja alettiin koota maanmittauskonttoreihin 1700-luvun loppupuolella, jolloin nämä läänien pääkaupunkeihin perustetut konttorit lopullisesti muodostuivat. Siihen asti maanmittausarkistojen aineistot olivat pääasiassa vakinaisen maanmittarin kotona. Arkistojen tilat eivät olleet kaksisia ja vielä 1800-luvun puolivälissä maanmittausasiakirjoja ja toimituskarttoja tuhoutui huonoissa oloissa. Maanmittauslaitoksen arkisto sijaitsee nykyisin Jyväskylässä. Lue lisää Karttakäärö-sivustolta
. |