Mittaus

Kolmiomittaus jää historiaan

Kolmiomittauksessa havaittiin kolmioverkon kolmioiden kaikki kulmat. Ylimääräisistä havainnoista johtuvat virheet tasoitettiin tunnettujen lähtöpisteiden suhteen. Tunnetuista arvoista, eli pituudesta ja tunnetusta kulmasta muodostetut pakkoyhtälöt pyrittiin ratkaisemaan siten, että havaintojen jäännösvirheet olisivat mahdollisimman pieniä. Tasoitettuja havaintoja ja tunnettujen pisteiden koordinaatteja käyttämällä laskettiin uusille pisteille koordinaatit.

Kolmioverkon mittakaava saatiin perusviivoista, jotka määritettiin invarlangoilla. Suuri edistysaskel kolmiomittauksessa oli etäisyydenmittauslaitteiden käyttöönotto 1960-luvulla. Lasergeodimetrejä käytettiin aina 1980-luvulle asti. Etäisyysmittareilla voitiin määrittää kolmioiden sivut eli nurkkapisteiden väliset etäisyydet, jolloin tasoituslaskentaan saatiin enemmän havaintoja.

GPS-mittausta satelliittien avulla

GPS-mittaus syrjäytti kolmiomittauksen 1980 -luvun puolivälissä. Maanmittauslaitos testasi GPS-laitteita jo vuonna 1983. Tuotantokäyttöön ensimmäiset laitteet hankittiin 1986. Siitä alkaen tasorunkomittaukset on tehty GPS-laitteilla.

Mitattavan tasorunkoverkon muoto on säilynyt pääosin ennallaan, verkot muodostuvat edelleen pääosin kolmioista tai nelikulmioista. GPS-laitteilla määritetään kolmion sivu, joka viedään tasorunkoverkon tasoitukseen yhdessä verkon muiden vektorien kanssa. Uudet GPS-pisteet tasoitetaan kartastokoordinaattijärjestelmään lähimpien tunnettujen kkj-runkopisteiden avulla. Geoidimallin käyttöönotto 1990-luvulla paransi GPS-mittausten korkeuskoordinaatin tarkkuutta.

Mittausmenetelmänä on staattinen GPS-mittaus, jossa mittauslaitteet ovat mittauksen ajan paikallaan. Mittaus tapahtuu usealla pisteellä samanaikaisesti.

Staattista GPS-mittausta

Vaaituskojeella määritetään korkeutta

Vaaitsemalla määritetään korkeuseroja vaakasuoran tähtäyssäteen avulla paikallisessa painovoimakentässä. Vaaituskoje, joka on periaatteessa hiusristikolla varustettu kaukoputki, tasataan kolmijalan päälle ja sillä luetaan lukemat latoista. Lattalukemien erotuksista saadaan lattojen välinen korkeusero. Summaamalla näitä erotuksia voidaan määrittää esimerkiksi kahden kiintopisteen välinen korkeusero.

Maanmittauslaitos tihentää kiintopisteverkkoa

Maanmittauslaitos suorittaa perusvaaitusta, jonka tarkoitus on tihentää valtakunnallista kiintopisteverkkoa. Nykyisin tehdään pääasiassa 3. luokan vaaitusta. Vanhaa verkostoa täydennetään kartoituskuvausten tarpeiden mukaan. Lisäksi tehdään mittauksia verkostossa todettujen heikkouksien parantamiseksi.
GPS-mittauksen korkeudenmittaustarkkuuden parantamiseksi vaaitaan myös tasokiintopisteitä GPS-mittauksen korkeustasoituksen lähtöpisteiksi.

Perusvaaitusta

Apuna kiinteistötoimituksissa ja maastokarttojen teossa

Maanmittauslaitoksen omassa toiminnassa taso- ja korkeuskiintopisteitä käytetään esimerkiksi kiinteistötoimituksissa, ja ennen kaikkea maastokarttojen teossa. Kiintopisteet näkyvöitetään eli signaloidaan ilmakuvausta varten, jolloin kartalle piirrettäville kohteille saadaan tasokoordinaatit ja korkeus.

Signaalit tehdään keväällä saman kevään kuvauksia varten yleensä muovista. Osa näkyvöitetään kuitenkin kesäkaudella seuraavan kevään kuvauksia varten. Signaalit rakennetaan tällöin päreistä, jotka säilyvät hyvin seuraavaan vuoteen ja näkyvät ilmakuvilla muovisignaaleja paremmin. Kolmiopisteille rakennetaan kolmion muotoinen ”pärelava” ja korkeuskiintopisteille ristisignaali.

Tasokiintopistesignaali

Korkeuskiintopistesignaali