TOIMITUSMENETTELYN KÄSIKIRJA TMKTilusjärjestelytoiminta voidaan jakaa yleisiin ja kohdekohtaisiin tehtäviin. Yleiset tehtävät luovat edellytyksiä kohdekohtaiselle toiminnalle, jonka osia ovat tarveselvitys, tuotanto ja seuranta. Yleisillä tehtävillä tarkoitetaan tässä yhteydessä maaseudun tilusrakenteiden selvittämistä sekä maanmittauslaitoksen tilusjärjestelypalveluista tiedottamista. Tarveselvitys sisältää ongelma- ja tavoitekartoituksen, jonka pohjalta tehdään toimenpide-ehdotus (TPE). TPE sisältää yksittäisten hankkeiden lähtökohdat ja tavoitteet sekä kuvaa mahdollisen tilusjärjestelyn sisältöä. Kolmas tarveselvityksen osa on toteuttamiskelpoisuusselvitys. Tarveselvitys tehdään maanomistajien tai muiden sidosryhmien aloitteesta. Tarveselvitys ei ole lakisääteistä toimitustuotantoa, mutta siitä voidaan siirtyä tuotantovaiheeseen (toimitukseen) ilman uutta hakemusta. Maantie- ja ratahankkeiden vuoksi suoritettavia hankeuusjakoja varten tarveselvitys tehdään ns. KIVA-selvityksenä (kiinteistövaikutusten arviointi). Luonnonsuojelualueen vuoksi suoritettavissa hankeuusjaoissa tarveselvitys on kuitenkin osa toimitusmenettelyä. Tässä TMK:n luvussa käsitellään lähinnä tilusjärjestelyjen tuotantoa, mikä tarkoittaa eri lakien mukaisia toimituksia. Tarkoituksensa perusteella tuotanto voidaan jakaa paikallisinfrastruktuuria parantaviin varsinaisiin tilusjärjestelyihin ja yhteiskunnan perusinfrastruktuuria edistäviin hanketilusjärjestelyihin. Varsinaisissa tilusjärjestelyissä kohdealueen maankäytön muutostarpeita tarkastellaan samanaikaisesti yksityiseltä, paikalliselta ja yleiseltä kannalta. Hankeviranomaiset ja maanomistajat ovat yhtäläisessä asianosaisasemassa. Hanketilusjärjestelyissä on kyseessä viranomaishankkeen toteuttaminen siten, että siitä aiheutuu muulle maankäytölle mahdollisimman vähäiset haitat ja että muun maankäytön kehittämistarpeet otetaan huomioon. Hankeviranomaisella (toimituksen hakija) on määräävä asianosaisasema. Tilusjärjestelyjen seurantaan kuuluu toimitusten loppuraportin laatiminen. Seurannan tehtävänä on koota tietoa tilusjärjestelytoiminnan kunkin osavaiheen osalta aikataulujen pitävyydestä, tavoitteiden saavuttamisesta, laitosyhtenäisyyden toteutumisesta, osaamisesta ja asiakastyytyväisyydestä sekä huolehtia siitä, että tiedot onnistumisista, ongelmista ja puutteista sekä niitä koskevat ehdotukset saatetaan laitoksen johtamis- ja tukiprosessien käsittelyyn. Jokaisesta tilusjärjestelytoimituksesta laaditaan loppuraportti. Tilusjärjestelytoimitusten suorittamista koskevat säännökset ovat KML:ssa ja eräissä erityislaeissa. Näistä erityislaeista tärkeimmät ovat laki eräistä vesitilusjärjestelyistä (31/1980) ja laki vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä (451/1988). Lisäksi tilusjärjestelyjä koskevia säännöksiä sisältyy maantielain (503/2005) 5 lukuun, LunL:n 23 - 25 §:iin ja YksTL:n 38 a §:ään. KML:n mukaisista tilusjärjestelyistä tässä luvussa käsitellään uusjakoa ja rakennusmaan järjestelyä. Uusjaon yhteydessä on myös käsitelty hankeuusjakoa (KML 67.4 §). Tilusjärjestelyjen tukemista koskevat säädökset ovat laissa uusjakojen tukemisesta (TukL) (24/1981) Uusjako on luonteeltaan järjestelytoimitus, jossa tiluksia järjestellään voimassa olevia omistussuhteita muuttamatta. Uusjaon tavoitteet, sisältö ja toimitusalueen laajuus voivat vaihdella huomattavasti. KML 67 ja 70 § Uusjaon suorittamisen edellytykset jakautuvat yleiseen edellytykseen (taloudellisuus) ja erityisedellytyksiin. Uusjaon yleinen edellytys eli taloudellinen tarkoituksenmukaisuus tutkitaan kustannus-hyöty -selvityksellä ennen kuin uusjaon edellytyksistä päätetään. Selvitys voidaan kytkeä osaksi tilusjärjestelyn tarveselvitystä, joka tehdään ennen toimituksen käynnistämistä. Tarveselvitys muodostaa perustan uusjakotoimituksen edellytys- ja laajuuskäsittelylle. Edellä mainitun yleisen edellytyksen lisäksi uusjaon suorittamiseen vaaditaan kolme vaihtoehtoista erityisedellytystä: 1) Kiinteistöjaotuksen parantaminen ja kiinteistöjen käytön edistäminen Useimmin kyseeseen tuleva erityisedellytys on, että uusjaolla voidaan parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen käyttöä. On huomattava, että kiinteistöjen tilussijoituksen parantamista ei vaadita. Laissa ei ole määritelty sitä käyttötarkoitusta, mihin kiinteistöjen käyttöä voidaan edistää. Näin ollen uusjako voi tulla kyseeseen myös muun kuin maa- ja metsätalouskäytön edistämiseksi. Uusjakoa voidaan käyttää kaikilla sellaisilla alueilla, joilla kiinteistöjaotus kiinteistöjen muuttuneen tai muuttuvan käytön tai teknologian kehittymisen tai muun sellaisen syyn vuoksi ei enää vastaa nykyajan tarpeita. Uusjakoa voidaan myös käyttää yhteiskunnan tärkeiden infrastruktuurinhankkeiden toteuttamisen yhteydessä. Sellainen uusjako, jolla voidaan poistaa tai vähentää yleisen tien, rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen tai muun sellaisen hankkeen toteuttamisesta kiinteistön käyttäjille aiheutuvaa huomattavaa haittaa, voidaan tehdä, jos siitä saatavat hyödyt ovat merkittäviä ja sen suorittaminen on muutoin tarkoituksenmukaista. Tällaista uusjakoa kutsutaan hankeuusjaoksi ja sitä saa hakea myös hankkeen toteuttaja. 2) Tie- ja kuivatusolojen parantaminen Uusjako voidaan suorittaa, jos sillä voidaan olennaisesti
parantaa alueen tie- ja kuivatusoloja. Tällaisessa uusjaossa
kiinteistöjaotusta ei välittömästi paranneta. Kiinteistöjen käyttöä
edistetään vain välillisesti tieolojen parantamalla. 3) Maatilatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) tarkoituksiin hankitun alueen käyttämisen edistäminen Uusjaon hyötyä voidaan lisätä siihen kytketyllä valtion maanostotoiminnalla. TE-keskus ostaa peltoa ja metsää uusjakotoimituksessa vaihto- ja lisämaana käytettäväksi. TE-keskus luovuttaa hankkimansa maata uusjaon toimitusmiesten käytettäväksi jakosuunnitelman yhteydessä. KML 68 § Maanomistaja voi hakea uusjakoa. Hankeuusjakoa, jolla poistetaan tai vähennetään mm. tie , rautatie ja voimajohtolinjahankkeiden tai luonnonsuojelualueiden toteuttamisesta kiinteistöjen käyttäjille aiheutuvaa huomattavaa haittaa, voi hakea myös hankkeen toteuttaja (hankeviranomainen). Maanmittaustoimisto voi panna uusjaon vireille edellä mainituissa hankeuusjaoissa ja lisäksi myös silloin, kun uusjaolla voidaan edistää maan luovuttamista lisäalueiksi tai muutoin huomattavasti parantaa paikkakunnan oloja. Paikkakunnan olojen parantaminen voi tapahtua esimerkiksi maanomistusolojen selkiyttämisen (mm. sovintojakoalueet), tieolojen kehittämisen, elinkeinojen elpymisen tai viihtyvyyden parantamisen kautta. Maanmittaustoimiston mahdollisuutta uusjaon vireille panemiseen voidaan käyttää esimerkiksi, kun maanmittaustoimisto osallistuu maakunnallisten liittojen johdolla tapahtuvaan maaseudun kehittämiseen. Tällöin uusjakoa voidaan tarjota keinoksi suunnitelmien toteuttamisen edistämiseen. Toimituksen edellytykset ja laajuus voidaan tutkia yhteistyössä maanomistajien kanssa ilman, että kenenkään maanomistajan tarvitsee hakea toimitusta. Asianosaiset voivat siten paremmin ottaa kantaa uusjaon suorittamiseen, kun tarveselvitys on tehty ja toimituksen suorittamisen edellytyksistä päätetään. Kohdekohtaisesta tarveselvityksestä voidaan siirtyä toimitusvaiheeseen ilman uutta hakemusta, mikäli maanomistajat hyväksyvät sen, että heidän tekemäänsä tarveselvityshakemusta voidaan käyttää toimitushakemuksena. KML 69, 71 §, KMA 11, 30 a, 30 b § Uusjakoalue rajataan toimituksen tarpeiden perusteella. Toimitus voi käsittää vain muutaman kiinteistön. Kiinteistön ei tarvitse olla kokonaan uusjakoalueella, esimerkiksi erillinen palsta tai osa siitä voi kuulua uusjakoalueeseen. Toisaalta kyseeseen voi tulla laaja alue, joka voidaan jakaa pienempiin osa-alueisiin. Hankeuusjaossa toimituksen laajuus voidaan päättää lopullisen uusjakosuunnitelman laatimisen ja vahvistamisen yhteydessä, koska vasta siinä vaiheessa selviää miten hanke voidaan toteuttaa uusjaossa ja mitä kiinteistöjä järjestely koskee. Hankeuusjaon edellytys- ja laajuuspäätös voidaan tehdä samassa kokouksessa, missä jakosuunnitelma vahvistetaan. Uusjakoalue tulee rajata siten, että siihen tulevat hakijan tilusten lisäksi sellaiset alueet, joiden mukaan ottaminen on tärkeää tarkoituksenmukaisen lopputuloksen aikaan saamiseksi. Muiden tilusten mukaan ottaminen uusjakoon voi tapahtua, jos omistajat eivät sitä vastusta (KMA 30 a §). Asianosaisille on varattava kohtuullinen aika asiaan tutustumiseen ja huomautusten tekemiseen ennen uusjaon edellytyksistä ja laajuudesta päättämistä. Edellytys- ja laajuuspäätöksen pohjana oleva selvitys (toimenpide-ehdotus) on tarvittaessa pidettävä asianosaisten nähtävänä tutustumista varten (KMA 30 b §). Asemakaavan mukaisia muita kuin maa- ja metsätalousalueita saadaan ottaa uusjakoon vain erityisestä syystä. Tällainen erityinen syy voi olla esimerkiksi uusjaon käyttäminen rakennusoikeuden siirtämiseen rantojensuojeluohjelman toteuttamisen edistämiseksi. Kokonaan muussa kuin maa- ja metsätalouskäytössä olevaa aluetta voidaan ilman omistajan suostumusta ottaa mukaan uusjakoalueeseen vain, jos se on tärkeätä uusjaon tarkoituksen saavuttamiseksi. Laajemmista uusjakoalueista ei kuitenkaan ole tarkoituksenmukaista rajata pois alueella sijaitsevia rakennuspaikkoja (KML 78 §). Kiinteistöille, joiden asema ei uusjaossa muutu, ei jaosta myöskään KML 209 §:n perusteella yleensä aiheudu toimituskustannuksia. 8.2.4 Uusjaon toimitsijat ja heidän tehtävänsä KML 181 § Jos toimituksen laajuus ja sen laatu sitä edellyttävät, toimituksessa valitaan yksi tai useampi toimitsija. Toimitsijan tarpeellisuuden toteaminen kuuluu toimitusmiehille. Toimitsijan tehtävät on lueteltu KML 181.2 §:ssä. Toimitsijoiden tehtävistä perusparannushankkeiden toteuttamisessa katso kohta 8.2.11 . Toimitsijoiden valitseminen Toimitsijoiden lukumäärää harkittaessa on otettava huomioon jakoalueen laajuus ja toimitsijoiden tehtävien suorittamisessa huomioon otettava alueellinen käytännöllisyys. Esimerkiksi jos jakoalue on kovin laaja ja muodostuu useista talouskylistä tai kylän osista, voidaan toimitsijoiden lukumäärä valita tällä perusteella. Jos valitaan useampi toimitsija, on tällöin tarpeen valita toimitsijain puheenjohtaja eli päätoimitsija. Toimitsijalle voidaan valita varamies. Jako-osakkaat valitsevat toimitsijat kokouksessaan. Asiasta on mainittava kokouskutsussa. Ellei valinta ole yksimielinen, suoritetaan valinta vaalilla. Toimitsijan tulee antaa suostumuksensa tehtävään. Toimitsijoiden ohjesääntö Toimitsijoiden tehtävien käytännön järjestämistä, hallinnon organisointia ja tehtävien määrittämistä varten on tarpeen laatia yleensä jakokohtaiset toimitsijain ohjesäännöt. Jakokohtaisilla ohjesäännöillä voidaan paikalliset ja tapauskohtaiset uusjaon erityispiirteet ottaa huomioon. Ohjesäännössä voidaan määritellä toimitsijoiden toimikauden pituus ja erovuoroisuus, jos tehtävästä näyttää tulevan pitkäaikainen tai poikkeuksellisen runsastöinen. Käytännöllisten syiden vuoksi kaikkien toimitsijoiden ei tule olla erovuoroisia yhtäaikaa. Päätoimitsijan toimikausi voi olla esimerkiksi kaksi kertaa pitempi kuin muilla toimitsijoilla, koska päätoimitsijan tehtäviin paneutuminen vaatii oleellisesti enemmän aikaa kuin muiden toimitsijoiden tehtäviin. Uudemmissa lyhytkestoisissa hankkeissa kannattaa lähteä siitä, että samat toimitsijat hoitavat koko uusjaon alusta loppuun. Toimitsijain ohjesääntö on käsiteltävä ja vahvistettava toimituskokouksessa. 8.2.5 Tilusten käyttö ja rakentaminen jaon aikana KML 177 ja 84 § Taloudellisten menetysten ehkäisemiseksi ja toimituksen suorittamisen helpottamiseksi asianosainen on toimituksen ajan velvollinen hoitamaan myös sellaista omistamaansa aluetta, jonka omistus voi toimituksessa muuttua. Esimerkiksi vaihtuvasta omaisuudesta maksettavien korvausten määräämiseksi ja tasapuolisen jakotuloksen aikaansaamiseksi on välttämätöntä, että omistajan vallintaoikeutta omistamaansa alueeseen rajoitetaan. Tämän johdosta toimituksen alussa ja tarpeen mukaan sen kestäessä asianosaisille on selostettava KML 177 §:n säännökset tilusten ja rakennusten käytöstä. Toimitusmiesten tulee antaa toimituksen alussa määräykset lupamenettelystä. Se, joka rikkoo tilusten käytöstä KML 177 §:n nojalla annettuja määräyksiä, voidaan tuomita sakkoon tai vankeuteen kiinteistötoimitusrikoksesta. Rikosilmoituksen tekeminen on kuuluu toimitusinsinöörin tehtäviin. (KML 287 a §). Viljeltyjen tilusten käyttö Kun annetaan määräyksiä viljeltyjen tilusten käytöstä jaon aikana, asianosaisille on huomautettava, että määräyksiä rikkonut tiluksen omistaja joutuu tileissä suorittamaan korvauksen. Viljeltyjä tiluksia koskevia määräyksiä harkittaessa tulee ottaa huomioon mm. tilapäisesti viljelyksestä poissa olevien tilusten rikkakasvien torjunta, kuivatusojien kunnossapito sekä omistajan velvollisuus poistaa perusparannushankkeiden seurauksena syntynyt sellainen kivisyys, jota ei poisteta hankkeen kustannuksella. Toimitusmiesten asettamin rajoituksin tai erikseen antamin luvin ohjataan omaisuuden käyttötarkoituksen muutoksia. Esimerkiksi pelto voidaan metsittää tai metsä raivata pelloksi. Rajoitukset on asetettava niin, etteivät ne tarpeettomasti vaikeuta sellaisten toimenpiteiden suorittamista, joiden vaikutukset toimituksen suorittamiseen ovat vähäisiä. Rakennusten rakentaminen ja korjaaminen Lupa uusien rakennusten rakentamiseen ja vanhojen peruskorjaamiseen voidaan myöntää yleensä vain KML 84 §:ssä säädetyillä perusteilla. Jos lupa joudutaan antamaan muulloin, on pyrittävä siihen, ettei toimenpide aiheuta siirtokustannusten tarpeetonta nousua tai muutoin vaikeuta jaon tarkoituksenmukaista suorittamista. Jos rakentaminen on suunniteltu olemassa olevalle rakennuspaikalle, tulee ottaa huomioon rakennusluvan vaikutus jakosuunnitelmaan. Kun toimituksessa on myönnetty lupa rakentamiseen, on asianosaiselle ilmoitettava ja pöytäkirjaan merkittävä, että siihen saa ryhtyä vasta, kun päätös on lainvoimainen. Koska toimitusmiesten päätös rakentamisluvasta vastaa rakennuslain mukaista poikkeuslupaa, tulee lainvoiman saanut päätös saattaa asianomaisen kunnan rakennuslupaviranomaiselle tiedoksi. Rakennusten tavanomainen vuosikunnostus ei ole luvanvaraista. Puuston käyttö kotitarpeiksi Annettaessa määräyksiä puuston käyttämisestä kotitarpeiksi on kiinnitettävä huomiota metsälain (1093/1996) säännöksiin. Tarvittaessa voidaan kotitarvepuun otto määrätä toimitettavaksi metsäammattimiehen leimauksen mukaan. Kotitarvepuun ottoa koskevia määräyksiä varten omistajan tulee selvittää tarpeen määrä ja käyttökohde etenkin rakennuspuun osalta. Asianosaiset voivat KML 176 §:n mukaisesti sopia, että myös kotitarvepuun otto on toimituksen aikana luvanvaraista. Jos sopimus on tarkoitus tehdä kokouksessa, kokouskutsussa on oltava siitä maininta . Puuston myynti Jos asianosaiset haluavat myydä puustoa jaon aikana, heille on annettava ohjeet hakemusten sisällöstä ja jättämisestä. Toimitusmiesten velvollisuutena on valvoa, ettei puuston myynti vaikeuta jakoa. Lisäksi on otettava huomioon yksityismetsälain säännökset puuston myynnistä. Tämän vuoksi suunnitellusta hakkuusta on pyydettävä metsäkeskuksen tai metsänhoitoyhdistyksen lausunto. Päätehakkuun suorittaneelle maanomistajalle on huomautettava metsän uudistamisvelvollisuudesta myös silloin, kun alue voi vaihtua jakosuunnitelman perusteella. Kun toimituksessa tehdään päätös siitä, että puustoa saadaan myydä tai hakata, asianosaisille on ilmoitettava ja pöytäkirjaan merkittävä, että toimenpiteeseen saadaan ryhtyä vasta, kun päätös on saanut lainvoiman. Maa-ainesten ottaminen Maa ainesten ottamisesta kotitarvekäyttöön sovelletaan, mitä edellä puuston käytöstä kotitarpeiksi on sanottu. Kun toimituksessa on myönnetty lupa maa ainesten ottamiseen, asianosaiselle on ilmoitettava ja pöytäkirjaan merkittävä, että siihen saa ryhtyä vasta, kun päätös on lainvoimainen. Maa ainesten myyntiä koskeva lupapäätös on lainvoiman saatuaan lähetettävä tiedoksi asianomaisen kunnan maa aineslupaviranomaiselle. KML 13 §, KMA 3 ja 4 § Toimituksessa suoritettavassa erityistä asiantuntemusta vaativassa arvioinnissa tai suunnittelutehtävässä on toisinaan tarpeellista käyttää toimitusmiesten apuna asiantuntijaa. Uusjaossa kysymykseen tulevia tilanteita voivat olla esimerkiksi:
Ennen asiantuntijan kutsumista toimitusmiesten tulee kuulla asianosaisia. Asianosaiset voivat myös sopia asiantuntijasta, jolloin toimitusmiesten tulee harkita, onko asiantuntijaksi kutsuttu henkilö sovelias ja esteetön. KML 188 §, KMA 47 §, määräys 59N/97 Toimituskarttana käytetään JAKO-tietojärjestelmän avulla laadittua ja tulostettavaa toimituskarttaa. Toimituskartta on toimituksesta arkistoon tulostettava kartta, joka osoittaa alueen arvokohdejaotuksen ja uuden kiinteistöjaotuksen. JAKO-tietojärjestelmällä on lisäksi mahdollista tulostaa erilaisia räätälöityjä asiakastulosteita toimituksen eri vaiheissa. 8.2.8 Kiinteistönmääritys ja tilusvaihto KML 11 luku ja TMK 10
luku (kiinteistönmääritys), KML 8 luku ja TMK 5
luku (tilusvaihto) Lyhytkestoisissa uusjaoissa kadonneiden rajapyykkien paikalle rakennetut ja uudelleen mitatut piirirajan pyykit tallennetaan pikatoimituksessa ja rekisteröidään JAKO-tietojärjestelmän päärekisteriin välittömästi. Ennen jakoalueen sisällä olevien vanhojen rajojen kartoittamista tutkitaan olemassa olevan kiinteistörajakartan käyttömahdollisuus. Signalointiin perustuvaa A-tason kiinteistörajakarttaa voidaan useissa tapauksissa käyttää toimituksen lähtökohtana. Mikäli sitä on tarpeen täydentää maastomittauksin viedään uudelleen mitatut rajapyykit pikatoimituksella välittömästi JAKO-tietojärjestelmän päärekisteriin. Epäselvien rajapaikkojen ja rajamerkkejä koskevien epäselvyyksien ratkaisemisessa on noudatettava kiinteistönmäärityksestä annettuja säännöksiä, vaikkakaan rajankäyntiä ei aina suoritettaisi. Nautintarajojen selvittelyssä on noudatettava niitä asiallisoikeudellisia säännöksiä, jotka kiinteistönmäärityksestä ovat voimassa. Rajankäynnistä ja tilusvaihdosta annetusta päätöksestä voidaan valittaa kesken toimituksen, jos toimitusinsinööri katsoo sen tarkoituksenmukaiseksi (KML 232.2 §). Päätös rajankäynnistä voidaan lyhytkestoisissa uusjaoissa tehdä myös jakosuunnittelun jälkeen. Uusjaon omistusselvityksessä on tarkistettava kunkin tilan, tilaosuuden ja määräalan omistaja sekä onko kiinteistön omistajalla lainhuuto kiinteistöön. Ellei näin ole, tulee asianosaista kehottaa viipymättä lainhuudon hankkimiseen. Sovintojakoalueilla tulee erityisesti selvittää nautinnan ja omistuksen vastaavuus (KML 49 §). Omistustietoja koskevat muutostiedot saatetaan ensisijaisesti kirjaamisrekisteriin kehottamalla lainhuutojen hakemiseen. Tiedot välittyvät kirjaamisrekisterin kautta JAKO-tietojärjestelmän päärekisteriin nykytilanteen mukaisten omistajatietojen latausten tai tulevaisuudessa suoran sovellusyhteyden avulla. Muilta osin omistustiedot ja myös osoitetiedot tallennetaan pikatoimituksessa ja rekisteröidään päärekisteriin. Tiedot tulevat "näkyviin" uusjaon toimitusvaihtoehtoon, kun toimitus virkistetään. Käräjäoikeuden kanssa on hyvä etukäteen neuvotella niistä menettelytavoista, joita tarvitaan kuulutuslainhuutoja ja lainhuutojen mahdollisia oikaisuja varten. 8.2.10 Lohkominen uusjaon yhteydessä KML 37 §, TMK 2 Lohkominen voidaan suorittaa uusjaosta huolimatta, jollei se merkittävästi viivästytä uusjakoa. Ensisijaisesti lohkominen on tehtävä eri toimituksena ennen jakoehdotusta sekä saatettava kiireellisenä loppuun. Määräalaan, joka on saatu ennen kuin päätös uusjaon suorittamisesta on tehty ja joka sijaitsee uusjakoalueella, sovelletaan, mitä kiinteistöstä säädetään. Edellä tarkoitettu määräala muodostetaan uusjaon yhteydessä kiinteistöksi, jos määräalan lohkomisen edellytykset ovat olemassa. Kiinteistönmuodostamiseen sovelletaan, mitä lohkomisesta on säädetty (KML 95 § TMK 2 luku ). 8.2.11. Perusparannushankkeet uusjaon yhteydessä KML 72 - 74 §, Laki uusjakojen tukemisesta (jäljempänä: tukemislaki) Uusjaossa voidaan toteuttaa jako-osakkaiden yhteisiä perusparannushankkeita, jotka ovat jaon tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeellisia. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi: kuivatuksen suorittaminen: valtaojitus, piiriojitus, salaojitus ja metsäojitus; tien rakentaminen: viljelys- ja metsätiet sekä asutuksen pääsytiet ja sillan rakentaminen; vedenhankinta- ja viemäröintilaitteiden rakentaminen; kastelulaitteiden rakentaminen; sekä pellon raivaus ja metsitys. Uusjaon perusparannus- ja siirtohankkeet jaetaan toteuttamisajan suhteen kolmeen osaan. Ennen jakosuunnittelua toteutetaan tärkeimmät tie-, raivaus- sekä kuivatushankkeet. Tilusten vaihtumisen jälkeen voidaan toteuttaa salaojitukset ja pienemmät kuivatus- ja tiehankkeet. Näin voidaan tarkemmin ottaa huomioon hankkeiden kustannusten kohdistuminen ja osakkaiden toivomukset ja maksuvalmius. Osa salaojituksista ja muiden hankkeiden viimeistelytyöt voidaan toteuttaa vielä toimituksen lopettamisen jälkeenkin. Tällöin on loppukokouksessa tehtävä päätös ko. hankkeiden kustannusten osittelusta. Perusparannushankkeiden tarkoituksenmukaisuus Uusjakojen perusparannushankkeita toteutettaessa pyritään näiden tarkoituksenmukaisuuteen jo suunnitteluvaiheessa. Kuivatushankkeista pyydetään alueellisen ympäristökeskuksen ja metsätiehankkeista metsäkeskuksen sekä siirtohankkeista ja näihin liittyvistä rakennussuunnitelmista maaseutukeskuksen lausunnot. Kuivatus- ja tiehankkeiden on täytettävä niitä koskevien rahoitus- ja muiden lakien ehdot, jos hankkeet toteutetaan näiden lakien edellyttämien suunnitelmien mukaisesti. Perusparannushankkeita toteutettaessa on vältettävä kannattamattomien hankkeiden toteuttamista, kuten pieniin ja syrjäisiin peltolohkoihin tai heikkolaatuisiin soihin kohdistuvia hankkeita. Perusparannushankkeiden suunnitelmia laadittaessa esitetään selvitykset ja laskelmat niiden kannattavuudesta, mikäli mahdollista. Uusjaon perusparannushankkeita valmisteltaessa ja toteutettaessa on syytä ottaa tarkasti huomioon suunnitelmissa edellytetyn tuotannon jatkuvuus ja maatilojen maksuvalmius. Perusparannushankkeet pyritään kohdistamaan ensisijaisesti niille tiloille, joiden kannattavuus on riittävä ja joiden omistajat ovat halukkaita hankkeiden toteuttamiseen ja tuotantonsa jatkamiseen. Siirtojen osalta on vaadittava siirtyjältä erityinen kannattavuus- ja maksuvalmiuslaskelma, jossa tarkastellaan siirron vaikutusta siirtyjän talouteen. Myös neuvottelu siirtyjän rahoituksesta ja maksuvalmiudesta muiden rahoittajien kuten pankin kanssa on tarpeen. Hankkeita suunniteltaessa on otettava huomioon myös laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) ja vastaava asetus (792/1994). Näissä säädöksissä ympäristövaikutus tarkoittaa muitakin kuin maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin sekä näiden keskinäisiin vuorovaikutussuhteisiin ja luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia hankkeen vaikutuksia (YVAL 2 §). Laissa tarkoitettua ympäristövaikutusten arviointimenettelyä on noudatettava mm. sellaisissa uusjaon yhteydessä toteutettavaksi päätettävissä hankkeissa, jotka muuttavat pysyväisluontoisesti yli 200 hehtaarin laajuisen, yhtenäiseksi katsottavan alueen metsä-, suo- tai kosteikkoluontoa toteuttamalla uudisojituksia tai kuivattamalla ojittamattomia suo- ja kosteikkoalueita, poistamalla puusto pysyvästi tai uudistamalla alue Suomen luontaiseen lajistoon kuulumattomilla puulajeilla. 8.2.11.1 Perusparannussuunnitelma Perusparannussuunnitelman laatiminen Toimitusmiehet vastaavat perusparannushankkeita koskevien suunnitelmien laatimisesta. Suunnittelutyö voidaan antaa asiantuntijaviranomaisille tai -organisaatioille. Ennen kuin suunnitelmaa käsitellään toimituskokouksessa, suunnitelmasta on pyydettävä tarpeelliset lausunnot. Jos uusjaossa suoritettavissa perusparannuksissa tulee kyseeseen ympäristövaikutusten arvioinnista annetun lain mukainen arviointi (YVA-menettely), se on tehtävä ennen hanketta koskevan päätöksen antamista. Toimitusmiehet vastaavat YVA-menettelyn mukaisen arviointiohjelman laatimisesta. Toimitusmiesten on vastattava myös arviointiselostuksen laatimisesta, jossa on selvitetty arviointiohjelmasta annettujen lausuntojen pohjalta hankkeen ja sen vaihtoehtojen ympäristövaikutukset. Arviointiohjelman ja -selostuksen laatiminen sisällytetään hankkeen kustannuksiin. Perusparannushankkeen suunnitelmaa ei saa vahvistaa tai alkaa toteuttaa ennen kuin arviointiselostus on tehty ja siitä on saatu yhteysviranomaisen lausunto Perusparannussuunnitelman käsittely Perusparannushankkeiden suunnitelmat käsitellään ennen hankkeiden toteuttamista toimituskokouksissa, joissa annetaan päätös hankkeiden toteuttamisesta. Samalla on annettava päätös hankkeen kustannusarviosta, hanketta koskevan alueen haltuunottamisesta ja siitä, kuka on oikeutettu nostamaan ja käyttämään valtion varoja hankkeen toteuttamiseen sekä tehtävä esitys maanmittaustoimistolle tukemisvarojen käyttämisestä hankkeen toteuttamiseksi suunnitelman ja kustannusarvion pohjalta. Lisäksi on päätettävä, minkä ajan kuluessa hanke on toteutettava. Sen sijaan toimitusmiehet eivät anna päätöstä hankkeen kustannusten maksamisesta, vaan tämän päätöksen tekee maanmittaustoimisto (TukL 6 § 2 mom). Mikäli toimitusmiehet katsovat, että jotakin perusparannushanketta ei voida toteuttaa tukemisvaroin, he tekevät päätöksen, että hanketta ei toteuteta uusjaossa. Perusparannushankkeen toteuttamista koskevasta päätöksestä annetaan valitusosoitus, koska päätöksestä voidaan valittaa toimituksen kestäessä (KML 232.1.6 §). Hankkeen toteuttamista ei saa aloittaa ennen valituksen käsittelyä, ellei maaoikeus toimitusinsinöörin esityksestä anna lupaa hankkeen aloittamiseen (KML 232.3 §).Perusparannussuunnitelmasta annettava päätös koskee koko suunnitelmaa ja sen kustannusarviota. Siten esimerkiksi tie- tai kuivatushanketta koskevaa valituksenalaista päätöstä ei tule antaa erikseen tiealueen tai kuivatusojan linjauksesta ja erikseen kustannusarviosta. Sen sijaan perusparannushankkeen kustannusten osittelu käsitellään vasta toimituksen lopussa. 8.2.11.2 Perusparannushankkeen toteuttaminen, työnjohto ja valvonta Toimitusmiehet vastaavat perusparannushankkeiden toteuttamisesta, niihin myönnettyjen valtion varojen käyttämisestä ja valvonnasta. Kutakin hanketta varten nimetään hankkeen työnjohto. Perusparannushankkeiden toteuttamiseksi uusjaoissa pyydetään yleensä tarjouksia vähintään kolmelta yrittäjältä. Toimitusinsinööri seuraa tarjouspyyntöjen ja tarjousten käsittelyn tasapuolisuutta ja oikeellisuutta. Tarjoukset pyydetään kunkin eri perusparannushankkeen työurakoista ja tarvikkeista. Yleensä myös hankkeiden suunnittelu-, työnjohto- ja valvontatöistä pyydetään useampia tarjouksia, ellei näitä tehtäviä ole annettu valtion sellaiselle asiantuntijaviranomaiselle, jolla on velvollisuus suorittaa tällaiset tehtävät valtion varoilla. Tarjousten pyytämisestä ja käsittelystä huolehtii toimitusinsinööri. Hän voi käyttää apunaan KML:n mukaan valittuja toimitsijoita, asiantuntijaviranomaisia (esimerkiksi alueellista ympäristökeskusta, metsäkeskusta) tai muita asiantuntijatahoja. Tarjousten käsittelystä ja hyväksymisestä pidetään pöytäkirjaa, johon merkitään tehdyt tarjoukset ja hyväksytty tarjous. Hyväksytyn tarjouksen perusteella tehdään kirjallinen urakkasopimus tai muu työn suorittamissopimus. Uusjaon perusparannushankkeiden työnjohto ja valvonta järjestetään niin, että hankkeet voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisella tavalla. Hankkeiden työnjohto ja valvonta annetaan riittävän asiantuntemuksen omaavalle henkilölle, organisaatiolle tai viranomaiselle. Yleensä kunkin perusparannushankkeen työnjohto- ja valvontatehtävästä vastaa hankkeen suunnittelija, mutta sen voi antaa tarjouskilpailun perusteella myös toiselle asiantuntijalle. Perusparannushankkeen vastaanottavat ja hyväksyvät toimitsijat. Ennen hankkeen luovuttamista on pidettävä tarpeelliset katselmukset. Niissä on tehtävä päätös hankkeen hyväksymisestä ja vastaanottamisesta tai tehtävistä korjaustoimenpiteistä. Toimitsijat huolehtivat myös hyväksytyn hankkeen asianmukaisesta hoidosta ja kunnossapidosta jaon aikana, kunnes hoito on asianmukaisesti siirretty ao. tiekunnalle tai ojitusyhtiölle. Laajoissa uusjakohankkeissa tieverkoston kunnossapitovastuu on tarkoituksen mukaista siirtää jo uusjaon kestäessä perustettavalle tiekunnalle sekä valtaojaverkoston kunnossapitovastuu erillisessä ojitusyhtiön kokouksessa perustettavalle ojitusyhtiölle. Hanke katsotaan valmistuneeksi, kun se on vastaanotettu ja jako-osakkaat ja toimitusmiehet ovat sen hyväksyneet. Uusjaon kestäessä jako-osakkaiden on vastattava hankkeen asianmukaisesta kunnossapidosta, kunnes hoito on siirretty tiekunnalle, ojitusyhtiölle tai muulle kunnossapidosta vastaavalle elimelle. Tiekunta ja ojitusyhtiö voidaan tarvittaessa perustaa, kun hanke on hyväksytty ja luovutettu jako-osakkaille. 8.2.11.3 Tukemislain mukaisten varojen käyttö Yleistä Tukemisvarojen käytössä, maksamisessa ja valvonnassa noudatetaan tukemislain ja -asetuksen lisäksi valtionavustuslakia (688/2001), jollei erikseen ole toisin säädetty. Maanmittauslaitokselle osoitetaan tulo- ja menoarviossa kiinteistötoimitusten tukemiseen määrärahaa. Tukemisvarojen käytöstä säädetään uusjakojen tukemisesta annetussa laissa (24/81) ja asetuksessa (211/81), kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetussa laissa (603/77) 102 §:n mukaisten lainojen korkotuen rahoituksessa, eräiden vesitilusjärjestelystä annetun lain (31/80) 19 §:n mukaisista lunastuksista aiheutuvien menojen maksamisessa, vesijättöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä annetun lain (451/88) 21 ja 22 §:n mukaisten menojen maksamisessa sekä kiinteistön muodostamislain (554/95) 207 §:n 2 momentissa tarkoitettujen toimitusmenojen maksamisessa uusjakojen ja vesitilusjärjestelyjen osalta. Uusjakojen rahoitusta voidaan hakea myös EU:n rakennerahastoista. Menettelyä on tarkemmin ohjeistettu MML:n taloussäännössä. Tukemislain 2.1 §:n mukaan valtion varoista maksetaan uusjaossa suoritettavaksi päätetystä tilan siirrosta sekä tien ja kuivatustyön tekemisestä aiheutuvat kustannukset. Lisäksi lain 2.2 §:n mukaan valtion varoista voidaan maksaa myös sellaiset kustannukset, jotka aiheutuvat rakennusten rakentamisesta tilan siirron yhteydessä entistä parempaan kuntoon (tasonkorotuskustannukset), viljelysten raivaamisesta peltotilusten muodon ja sijoituksen parantamiseksi sekä vedenhankinta- ja viemäröintilaitteiden rakentamisesta. Tukemisvaroja ei saa käyttää toimenpiteeseen, jota tuetaan muutoin valtion varoin. Edellä mainittujen uusjaoissa toteutettavien perusparannushankkeiden kustannukset maksetaan jaon aikana ennakkona kokonaan valtion varoista. Jako-osakkaiden maksuosuuden takaisinmaksu alkaa jaon päättymisen jälkeen. Tukemisasetuksen mukaan ensimmäinen takaisinmaksuerä peritään viidentenä vuotena siitä, kun takaisinperimispäätös on annettu. Takaisinmaksettavat summat vahvistetaan uusjaon loppukokouksessa, jossa tehdään päätös kustannusten osittelusta jako-osakkaiden kesken. Tukemisvarojen takaisinmaksuerien perintä perustuu uusjaon jälkeen tehtyyn lainvoimaiseen päätökseen. Maa- ja metsätalousministeriö voi antaa päätöksen valtion osallistumisesta uusjakohankkeen kustannuksiin ennen kuin toimitusmiehet tekevät päätöksen jaon toteuttamisesta. Ministeriön päätös koskee valtion osallistumista sekä uusjaon kiinteistötoimitusmaksuun että perusparannushankkeiden kustannuksiin. Valtio osallistuu KML:n 207 §:n 2 momentin mukaisten toimitusmenojen maksamiseen saman avustusprosentin mukaan kuin uusjaon kiinteistötoimitusmaksuun. Kiinteistötoimitusmaksua ei määrätä uusjaon edellytys- ja laajuusvaiheesta, ellei kyseessä ole KML:n 67 §:n 4 momentin mukainen hankeuusjako. Tukemisvarojen käytön seuranta ja ohjaus Tukemislain mukaisten varojen kohdistaminen perustuu Maanmittauslaitoksen ja tilusjärjestelytehtäviä suorittavien yksiköiden työsuunnitelmiin, sellaisina kuin ne on hyväksytty vuosittaisissa tulossopimuksissa (ks. ohjeistot "Taloussääntö" ja "Tulosohjaus ja talous"). Suunnitelmien avulla pyritään varojen tasaiseen käyttöön. Maanmittaustoimisto seuraa saamiensa varojen käyttöä hankkeittain työjärjestyksen mukaan. Uusjakotoimintaan käytettävien valtion varojen käytön lainmukaisuudesta ja tarkoituksenmukaisuudesta vastaavat uusjaon toimitusmiehet. Päävastuu varojen käytöstä ja valvonnasta on toimitusinsinöörillä. Maanmittaustoimiston johtaja tai hänen määräämänsä henkilö valvoo varojen lainmukaista käyttöä. Toimitusmiesten on seurattava ja valvottava tukemisvarojen käyttöä mm. tiliotteelta sekä annettava tarvittaessa ohjeita niiden käytöstä. Lisäksi toimitusinsinöörin on seurattava hankkeiden etenemistä ja varojen käyttöä maastotarkastuksin, katselmuksin ja kirjanpitotarkastuksin. Maanmittaustoimisto seuraa tilin käyttöä ja kirjanpitoa tarkastuksin. Tarkastuksesta on laadittava muistio. Samalla kun toimitusmiehet päättävät hankkeen toteuttamisesta, he tekevät esityksen maanmittaustoimistolle varojen maksamisesta, maksatuseristä sekä henkilöstä, jolla on oikeus tukemisvarojen nostamiseen. Esitystä tehtäessä otetaan huomioon valtionavustuslain (688/2001) säädökset. Hanketta koskeva suunnitelma ja toimitusmiesten rahoitusesitys esitetään ao. maanmittaustoimistossa tukemisvarojen käytöstä päättävälle henkilölle. Maanmittaustoimisto arkistoi kuhunkin hankkeeseen liittyvät asiakirjat ja rahoituspäätökset. Hankkeiden ensimmäinen erä voidaan nostaa ennakkoon. Seuraavia eriä haettaessa hakemukseen liitetään toimitusinsinöörin lausunto, josta ilmenee että hankkeesta on toteutettu vähintään siihen saakka nostettua ennakkoa vastaava osuus. Tämä on erityisen tärkeää siirtohankkeissa. Siirtohankkeissa vaaditaan siirtyjän omavelkainen takaus siitä, että ellei tarkoitukseen myönnettäviä varoja käytetä tarkoitukseensa, ne palautetaan takaisin valtiolle korkoineen. Muiden kuin siirtojen osalta vastaavaa takaussitoumusta ei ole tarpeen pyytää, koska toimitusmiesten on muutoinkin viranomaisena valvottava varojen käytön oikeaa kohdentumista eikä useiden jako-osakkaiden yhteisissä perusparannushankkeissa takaussitoumus ole tarkoituksenmukainen. Tukemisvarojen maksaminen, valvonta ja takaisinperintä Maanmittausjohtaja tai hänen määräämänsä henkilö päättää uusjakotoimituksiin liittyvien hankkeiden tukemisvarojen maksamiseen erikseen tarvittavien pankkitilien avaamisesta, käytöstä ja lopettamisesta. Hallintopalvelukeskus ylläpitää luetteloa uusjakotoiminnan pankkitileistä. Maanmittaustoimiston tulee ilmoittaa tilien avaamisesta, muutostiedoista ja lopettamisesta hallintopalvelukeskukselle MML:n taloussäännön ohjeiden mukaan. Yhtä uusjakoa kohden avataan pääsääntöisesti vain yksi pankkitili. Mahdollisia siirtohankkeita varten avataan kuitenkin siirtyjäkohtainen oma pankkitili. Hanketta varten avatulle menotilille siirrettyjä varoja saa käyttää ainoastaan sitä mukaa kuin hanke edistyy. On pyrittävä siihen, että nostetut varat käytetään hankkeeseen kahden vuoden kuluessa tukemislain 7.2 §:n mukaisesti. Maksamismenettely ja kirjanpito hoidetaan seuraavasti: Urakoitsija, tarviketoimittaja tms. lähettää laskun toimitusinsinöörille tai päätoimitsijalle. Päätoimitsija, hankevastaava tai muu asian tunteva henkilö tekee asiatarkastuksen, toimitusinsinööri hyväksyy laskun maksettavaksi sekä merkitsee hankkeen, johon lasku kuuluu ja avustusprosentin suuruuden. Laskut numeroidaan hankkeittain juoksevasti ja varustetaan hyväksymismerkinnöin. Maanmittaustoimiston määräämä oma tai hallintopalvelukeskuksen henkilö toimii hankkeen kirjanpitäjänä ja maksaa tarkastetun ja hyväksytyn laskun pankin verkkopalvelun kautta. Kirjanpitäjä tallettaa laskun juoksevan tositenumeron mukaan ao. uusjaon mappiin. Kirjanpitäjä hoitaa hankkeen yksinkertaisen excel-pohjaisen kirjanpidon, jossa on hankkeittain juoksevasti numeroidut tilitapahtumat ja niiden ajankohdat, kunkin laskun mukainen maksettu summa ja laskun arvonlisävero. Kirjanpitäjä lähettää maanmittausjohtajalle tai hänen määräämälleen henkilölle sekä toimitusinsinöörille kuukausittain tai tarvittaessa muulloinkin pankin tiliotteen hankkeiden määrärahaseurantaa varten. Pankin tiliote toimii varojen käytön seurannan välineenä. Hankekohtaisia menoja ja ennakoita seurataan yhteisellä levyllä olevan excel-kirjanpidon avulla. Toimitusinsinöörin on tarvittaessa ja aina ennen hankkeen lopettamista tarkastettava hankkeiden laskutus ao. kirjanpitoa hyväksikäyttäen. Perusparannushankkeiden kustannukset käsitellään ja päätetään toimituskokouksessa. Koska uusjaon kestäessä ei voida antaa päätöstä lopullisista kustannuksista, ne vahvistetaan yleensä toimituksen lopussa (vrt. kuitenkin tukemisasetuksen 11-12 §). Ennen tällaista päätöstä on toimitsijoiden vastaanotettava ja hyväksyttävä hanke loppuunsuoritetuksi. Kun hanke on hyväksytty loppuun suoritetuksi ja kustannukset laskettu, käyttämättä jääneet varat palautetaan takaisin valtiolle. Palautettaville varoille mahdollisesti maksettava korko määräytyy valtionavustuslain mukaan. Hankkeet pyritään päättämään niin pian kuin kunnossapidon järjestäminen huomioon ottaen on mahdollista. Kun käyttämättä jääneet varat on palautettu takaisin valtiolle, maanmittaustoimisto huolehtii tilin lopettamisesta. Uusjaossa käytettyjen tukemisvarojen takaisinperimispäätöksen tekee maanmittaustoimiston maanmittausjohtaja. Perusparannushankkeisiin osallistuvat tilat ovat takaisin perittävien kustannusten ja koron suorittamisesta panttina. Takaisinperintäpäätöksestä on annettava tieto ao. käräjäoikeuden tuomarille merkinnän tekemistä varten kiinnitysrekisteriin (kts 8.2.11.4). Uusjaon aikana on toimitusinsinöörin tarpeen selvittää jako-osakkaille tukemisvarojen takaisinmaksua, sen alkamista, korkoa, maksuaikaa ja panttivastuuta. Lisäksi jako-osakkaille on selvitettävä mahdollisuus maksaa valtion laina kokonaan tai osittain ennen takaisinperinnän alkamista. Uusjakojen perusparannushankkeiden kirjanpitoaineisto tositteineen säilytetään maanmittaustoimistossa arkistosäännön mukaan. Tiliaineistoon liitetään muistiot suoritetuista tilintarkastuksista. Valitusosoituksen antamisesta ja valitusoikeudesta hallintoasiassa on säädetty hallintolainkäyttölaissa (586/1996). Valitusoikeutta on tukemislain nojalla annetuissa päätöksissä on kuitenkin rajoitettu tukemisasetuksen 17. pykälässä siten, että MMM:n ja MML:n keskushallinnon tukemislain nojalla antamiin päätöksiin ei saa hakea muutosta. Sama koskee maanmittaustoimiston tekemää takaisinperimispäätöstä. Muiden maanmittaustoimiston tekemien hallintopäätösten valitusviranomaisena on hallinto-oikeus. 8.2.11.4 Tukemisvarojen käyttöön liittyvä lakisääteinen panttioikeus Perusparannushankkeisiin osallistuvat tilat ovat takaisin perittävien kustannusten ja koron suorittamisesta panttina maakaaren 20 luvun mukaisesti (lakisääteinen panttioikeus). Lakisääteisen panttioikeuden voimassaolo edellyttää, että toimitusinsinööri ilmoittaa panttioikeuden voimassaolosta kirjaamisviranomaiselle. Ilmoitus on tehtävä vuoden kuluessa saamisen syntymisestä, muutoin panttioikeus raukeaa. Panttioikeus on voimassa siitä päivästä, jona sitä koskeva ilmoitus on tehty kirjaamisviranomaiselle. Pääomaltaan alle 840.94 euron (5 000 mk) suuruisia saamisia ei kirjata lakisääteiseksi panttioikeudeksi, joten niitä ei ilmoiteta käräjäoikeudelle. Saatavien turvaamisessa noudatetaan soveltuvin osin kohdassa 1.20.9.1 esitettyjä perimisen turvaamista koskevia suosituksia. Käräjäoikeudelle tehtävässä ilmoituksessa on mainittava:
Ilmoitukset lakisääteisistä panttioikeuksista tehdään sen jälkeen, kun takaisinperimispäätökset on tehty. MK:n 20 luvun 2 §:n mukaan ilmoitus voidaan kuitenkin tehdä jo ennen kuin päätös maksuvelvollisuudesta on tullut lainvoimaiseksi. Esimerkiksi siirron yhteydessä maksettu tason korotuslaina on syytä ilmoittaa välittömästi, kun valtion saamisen pääoma on alustavasti tiedossa. Myös muut saatavat voidaan ilmoittaa jo ennen takaisinperimispäätöksen tekemistä arvioidun suuruisina, jos on erityistä syytä epäillä, että maksuvaikeuksia voi esiintyä. Mikäli lopullinen lainamäärä poikkeaa ilmoitetusta, maanmittaustoimisto voi oikaista ilmoitustaan lopullista takaisinperimispäätöstä vastaavaksi. Pääoman lisäksi ilmoitetaan korkein mahdollinen korkoprosentti. MK:n 20 luvun 6 §:n mukaan panttioikeuden haltijan on ilmoitettava lakisääteisen panttioikeuden kirjaus poistettavaksi, kun saaminen on lakannut. Maanmittaustoimisto tekee ilmoituksen lakisääteisen panttioikeuden poistamisesta, kun takaisin perittävät kustannukset on suoritettu valtiolle. 1.1.2008 lähtien lainojen takaisinperintä siirtyy Valtiokonttorin hoidettavaksi. 8.2.11.5 Tukemisvarojen käyttöön liittyvät arvonlisäverokysymykset Tukemisvarojen momentti sisältää arvolisäveron osuuden, koska ko momentti on sisällöltään avustus- ja korvausperusteinen. Keskusverolautakunta on tehnyt uusjaon hankkeiden arvonlisäveron vähentämisestä ennakkoratkaisun 23.2.2000. Ratkaisun mukaan uusjakotoimituksen osakkaalla on oikeus vähentää jakotoimituksen yhteydessä ostettujen tavaroiden ja palvelujen ostohintaan sisältyvät arvonlisäverot siltä osin kuin ostot kohdistuvat hänen alkutuottajana harjoittamaansa verolliseen toimintaan. Vähennysoikeus on sekä siltä osin kuin valtion alunperin maksamat määrät peritään takaisin että siltä osin kuin ne jäävät valtion lopullisesti korvattaviksi. Edelleen KLV:n ennakkoratkaisun mukaan ostohintaan sisältyvät verot on oikeus vähentää sen kalenterivuoden aikana, jolloin jakokunta on vastaanottanut palvelun tai palvelu on maksettu. Jokilaaksojen verotoimisto on muistiossaan "Uusjakojen verotuskysymykset 3.6.2003" tulkinnut KLV:n ennakkoratkaisua siten, että uusjakotoimituksessa kaikki alv-vähennykset voidaan kohdentaa samalle vuodelle. Käytännössä tämä merkitsee toimitusmiehille seuraavia toimenpiteitä:
Arvonlisäveron määrä on perusparannushankkeittain juoksevassa kirjanpidossa merkittävä omalle erilliselle sarakkeelleen. Toimituksen päättyessä maksetut arvonlisäverot ositellaan jako-osakkaiden kesken. Arvonlisäveron osuus hankekustannuksista ilmoitetaan jako-osakkaalle, kun kustannukset on lopullisesti ositeltu. Kun osakkailta peritään takaisin perusparannuksista aiheutuneita kustannuksia, ilmoitetaan vastaavasti arvonlisäveron määrä. Perusparannushankkeiden kustannusten ja niiden alv-osuuksien seuranta hankkeittain tapahtuu JAKO-järjestelmän avulla. Katso JAKO ohjeet / Toimenpiteiden kustannusosuuksien käsittely. KML 80 84 § Uusjaossa voidaan siirtää kokonainen talouskeskus tai yksittäisiä rakennuksia. Koko talouskeskus voidaan siirtää, mikäli siirto on taloudellisesti kannattava. Siirto voidaan toteuttaa ennen jakosuunnitelman laillistumista ennakkosiirtona, mikäli siirron lykkääminen aiheuttaa siirtyjälle lisäkustannuksia tai se on erityisen syyn, kuten rakennusten kunnon, tulipalon tms. vuoksi tarpeellista. Siirron toteuttamistapa ratkaistaan sen mukaan, mikä aiheuttaa vähiten rakennusten menetyksiä tai on muutoin tarkoituksenmukaisin. Siirto voidaan toteuttaa siirtämällä, purkamalla tai myymällä rakennukset tai määräämällä ne jakosuunnitelman mukaisen omistajan lunastettaviksi. Siirtokustannukset määrätään siirron toteuttamistavan mukaan. Kysymys siirto- ja tasonkorotuskustannusten maksamisesta valtion varoilla ratkaistaan tukemislain säännösten nojalla. KML 88 ja 89 § Uusjakosuunnitelma sisältää toimitusmiesten ratkaisun siitä, miten uusjako kokonaisuudessaan tulee suoritettavaksi. Uusjakosuunnitelman sisältö on säädetty KML 88.1 §:ssä. JAKO-tietojärjestelmällä tehtävissä uusjaoissa korvausten käsittely suoritetaan pääosin jakosuunnittelun yhteydessä. Korvattavat kohteet käsitellään arvokohteina, joita voi käsitellä osana jakosuunnittelua. Kokonaisarvouusjaoissa korvauksia aiheutuu lähinnä jakoperusteesta poikkeamisesta. Korvausten esittämisen tarkkuus riippuu käytettävien aineistojen tarkkuudesta. Kun vaihtuvat tilukset ovat selvillä, voidaan lähtöaineistoja tarkentaa ja päästä korvausten tarkkuudessa lähelle lopullisia korvauksia jo jakosuunnitteluvaiheessa. 8.2.13.1 Jakoperusteen määrääminen KML 77 § Uusjaon tarkoituksena on järjestellä kiinteistöjen kesken tiluksia omistussuhteita muuttamatta siten, että jaossa mukana olevista kiinteistöistä tulee aikaisempaa käyttökelpoisempia. Uusjako voi perustua joko tilusten jyvittämiseen tai kokonaisarvoon. Jyvitysuusjaossa osakkaan tulee saada jyvitysarvoltaan sellainen tilusmäärä, joka vastaa hänen jakoon luovuttamien tilustensa jyvitysarvoa. Jakoperusteesta poikkeaminen on perusteltua silloin, kun epätarkoituksenmukaisen jakotuloksen syntyminen johtuisi jakoperusteen tarkasta noudattamisesta. Poikkeamisen määrästä on säädetty KML 77.3 §:ssä. Kokonaisarvoon perustuvan uusjaon säännökset ovat KML 77.2 §:ssä. Uusjaon yhteydessä suoritettavan halkomisen jakoperuste, ks KML 49 §. 8.2.13.2 Lunastaminen uusjaossa KML 79 § Uusjaossa tulee pyrkiä siihen, että jaon toimittamisen jälkeen kaikkia jakoalueeseen kuuluvia alueita voidaan käyttää tarkoituksenmukaisella tavalla. Jos jollakin jako-osakkaalla on uusjakoalueella vain vähäinen alue, josta ei uusjaossakaan voida muodostaa tarkoituksenmukaista käyttöyksikköä, voidaan tällainen täyttä korvausta vastaan lunastaa ja antaa muille osakkaille. Lunastushinta määrätään päätöksen antamisajankohdan hintatason mukaan ja sen kunnon perusteella, mikä omaisuudella oli haltuunoton ajankohtana. Omaisuus arvioidaan kauppa-arvon perusteella ja mikäli kauppa-arvo ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, omaisuus arvioidaan tuottoarvon tai kustannusarvon perusteella (KML 200 §). Kiinteistötoimituksessa noudatettavan ns. virallisperiaatteen mukaan korvaukset tutkitaan ja ratkaistaan, vaikka korvausta ei olisi vaadittu. Hankeuusjaossa suojelualueiden perustamiseksi KML:n 60, 61, 61a ja 79 §:n mukaiset lunastusmahdollisuudet tulee aina selvittää. Ne ovat usein käyttökelpoisia kun toimitaan alueilla, joilla maan arvo on alhainen (mm. suot). 8.2.13.3 Asianosaisten kuuleminen jakosuunnitelman laatimista varten Asianosaisten jakosuunnitelmaa koskevat toiveet voidaan vastaanottaa samassa yhteydessä, kun esitellään kohdekuvaus lähtötilanteesta ja toimituskartta. Jakoalueen erityispiirteet on syytä ottaa huomioon jo tässä vaiheessa; esimerkiksi yhteisten alueiden erottamistarve, kunnan tarpeet sekä suojelu, virkistys ja muinaismuistoalueet. Myös valtion viranomaisten kuten tiepiirin ja alueellisen ympäristökeskuksen sekä Ratahallintokeskuksen kanssa on hyvä neuvotella jakoehdotusta laadittaessa. Jos jakoalue on laaja, asianosaisten toiveet kannattaa pyytää kirjallisina. Palstatoivomukset voidaan kirjata JAKO-tietojärjestelmään vaatimuksina. Näin ne ovat käytettävissä koko toimituskäsittelyn ajan, ja niistä voidaan tehdä erilaisia yhteenvetoja. 8.2.13.4 Uusjakosuunnitelman laatiminen KML 78 93 § Jakosuunnitelma voidaan KML:n mukaan laatia käyttöyksikkötasolla. Käyttöyksiköt voidaan purkaa rekisteröitäviin yksiköihin vasta jakosuunnitelman vahvistamisen jälkeen. Asianosaisten hakemusten perusteella yhdistetään ne käyttöyksiköihin kuuluvat rekisteriyksiköt ja osuudet, joiden yhdistäminen on mahdollista (kts. KMA 30 § ja TMK 15.3 ). Kun jakosuunnitelma laaditaan käyttöyksikkötasolla, on huolehdittava siitä, että kiinnityksenhaltijoiden oikeus ei vaarannu siinä vaiheessa, kun käyttöyksiköt puretaan rekisteröitäviin yksiköihin. Jakosuunnitelman laatiminen on tarkentuva prosessi, jossa tapauksesta riippuen on eri määrä "iterointikierroksia" ja niiden välillä tapahtuva asianosaisten kuuleminen. JAKO-tietojärjestelmä mahdollistaa myös usean rinnakkaisen vaihtoehdon (version) laatimisen jakosuunnitelmasta. Uusjakosuunnitelman sisällön osalta katso KML 88.1 §. Asianosaisten kuuleminen jakosuunnitelman esittelyssä KML 89 ja 94 § Asianosaisten tekemät muistutukset on käsiteltävä, ennen kuin toimitusmiehet vahvistavat jakosuunnitelman. Uusjaossa on erilaisia asioiden valmistelutoimenpiteitä, joissa asianosaisten myötävaikutus on tarpeen. Jos asianosaisia on paljon, he voivat pääluvun mukaisella enemmistöpäätöksellä valita yhden tai useamman edustajan osallistumaan toimituksessa käsiteltävien asioiden valmisteluun. KML 92, 93, 199-206 § Korvausten määräämisen perusteita on selostettu kohdassa 1.19. Uusjaossa on sille osakkaalle, joka saa omaisuutta vähemmän kuin hänelle jakoperusteen mukaan kuuluisi, suoritettava korvaus. Korvausta on maksettava myös uusjaossa suoritettujen toimenpiteiden aiheuttamasta menetyksestä (KML 92 §). Uusjaossa kysymykseen tulevat korvaukset määritetään viran puolesta ilman jako-osakkaan vaatimusta. Toimitusmiehet päättävät korvausten määrittämisperusteista, mutta osakkaat voivat sopia niiden perusteista, korvausten määrästä, korvausten määrittämättä jättämisestä ja korvausten maksutavasta, ellei se loukkaa kenenkään oikeutta (KML 201 §). Korvausperusteiden tulee soveltua jyvityksen perusteisiin. Perusteet on merkittävä pöytäkirjaan ja niistä on kuultava asianosaisia. JAKO-tietojärjestelmä on yksinkertaistanut korvausten käsittelyä huomattavasti. Korvausten käsittelyn voi tehdä jakosuunnittelun yhteydessä, jolloin asianosaiset voivat aiempaa paremmin ottaa kantaa jakosuunnitelmaan myös jyvitysuusjaossa. Korvaukset luokitellaan seuraavasti:
1) Jakoperusteesta poikkeaminen Jakoperusteesta poikkeamisen korvaus aiheutuu siitä, että käyttöyksikön kokonais- tai jyvitysarvo jakosuunnitelmassa poikkeaa jakoperusteesta. Kun jakoperusteesta poikkeamisen korvaus lasketaan maankäyttölajeittain niin, että metsämaan osalta jyvän arvona käytetään metsämaan maapohjan jyvän arvoa, ei tuottopuuston osuutta tarvitse erikseen käsitellä. Puustotili tehdään tällöin normaalisti puuston kokonaisarvojen perusteella. Jakoperusteesta poikkeamisen korvaus sisältää myös entisen puuttuvan tuottopuuston korvauksen. Tämä edellyttää sitä, että jyvityksen hinnoittelussa annetaan jyvän hinnan lisäksi myös keskimääräisen tuottopuuston hinta jyvää kohden. Tämän jälkeen JAKO-tietojärjestelmä laskee jakoperusteesta poikkeamisen korvauksen siten, että eri maankäyttölajien (metsämaan sekä kitu- ja joutomaan) jyvän hinnoissa ei ole mukana tuottopuuston osuutta. Jakoperusteesta poikkeamisen korvaus voidaan määrittää kauppa tai tuottoarvoperusteisesti, jolloin arvioiminen voi perustua pellon tai metsän kauppahintoihin tai niiden vuotuisiin tuottoihin. Kauppahintoihin perustuvassa menettelyssä lasketaan jaettavan alueen keskimääräinen pellon tai metsän jyväluku ja arvioidaan niitä vastaavat kauppahintaperusteiset arvot. Tämän jälkeen lasketaan pellon tai metsän arvo jyväluvun yksikköä kohti jakamalla pellon tai metsän arvo keskijyväluvulla. Metsän arvo jaetaan tuottopuuston ja metsämaan maapohjan arvoihin. Tuottoarvoperusteisessa menetelmässä voidaan tuottoarvo laskea esimerkiksi metsäverotuksen perusteella siten, että lasketaan jakokunnan metsämaina jyvitettyjen (metsä , kitu ja joutomaat) tilusten keskijyväluku ja määritetään sitä vastaava tilustyyppi ja veroluokka. Keskijyvälukua ja veroluokkaa vastaava metsäveroluku ja sen vuosikasvu selvitetään metsäveroasetuksesta. Metsän tuotto lasketaan pääomittamalla puuston kasvua osoittavan metsäveroluvun mukainen metsäverokuution raha arvo. Raha arvo saadaan vuosittain annettavasta valtioneuvoston metsätalouden tulojen tuottoperusteista koskevasta päätöksestä. Jakamalla näin saatu metsän tuotto metsän keskijyväluvulla saadaan jyvitysyksikön hinta. Metsän arvo jaetaan tuottopuuston ja metsämaan maapohjan arvoihin. Jakoperusteesta poikkeamisen yhteydessä käsitellään myös korvaukset, jotka aiheutuvat uusjaon yhteydessä tapahtuvista lunastamisista. Näitä voivat olla ns. vähäisen alueen, vesijätön, yhteisen alueen ja ulkopalstan lunastaminen KML:n mukaisin edellytyksin. Korvaus vähäisen alueen lunastamisesta (KML 79 §). Jos jakosuunnitelman yhteydessä vähäinen alue määrätään lunastettavaksi, on alueen omistajalle maksettava korvaus. Korvaus määrätään jaossa päätettyjen korvausperusteiden mukaan käyvän hinnan mukaisena. Korvaus vesijätön ja yhteisen alueen lunastamisesta (KML 60, 61, 61 a §). Kun uusjaon yhteydessä lunastetaan yhteistä, yksityistä tai erillistä vesijättöä, yhteistä aluetta tai ulkopalsta, lunastajan on maksettava siitä korvaus vesijätön tai yhteisen alueen omistajille. Lunastamisesta päätetään jakosuunnitelman yhteydessä. Korvausperusteiden tulee olla yhtenevät uusjaon muiden korvausperusteiden kanssa. 2) Muiden omaisuusosien jakautuminen Jyvitysuusjaossa määrätään muiden omaisuusosien kuin maapohjan jakautumisesta aiheutuvat korvaukset. Tällaisia muita arvokohteita ovat esimerkiksi puusto, rakennukset ja erityisarvo. JAKO-tietojärjestelmä tuottaa tiedon niistä korvauksista kohdekuvaukseen, joita vastaavat arvokohteet (=kuviot) on muodostettu. Tuottokunnon korvaus käsitellään myös omaisuusosien jakautumisena, arvokohdelajina käytetään viljelysarvoa. Puustokorvauksen määrittämistä on käsitelty TMK:n kohdassa 1.19.3.1 ja lisäohjeita on MML:n Arviointi ja korvaustiedot -ohjeessa. Rakennusten ja talouskeskusten siirtämistä koskevat korvaukset on selostettu KML 81 ja 82 §:ssä. Rakennelmat, laitteet, johdot yms. on selostettu KML 83 §:ssä. Rakennusten arviointiperusteista on annettu ohjeita Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (1995) julkaisussa. Erityisarvon korvausta käsitellään KML 198 §:ssa. Jos uusjakoalueen tiluksella olevaa erityisarvoa ei ole otettu huomioon jyvityksessä, on se korvattava tiluksen luovuttajalle tilusten vaihtuessa. Erityisarvon korvaus voi tulla kysymykseen ranta-arvon, tonttiarvon tai maa aineksen, kuten soran, hiekan, täytemaan, kiven, saven, kallion, turpeen tms. korvauksena. Erityisarvon korvausperusteita koskeva kirjallisuus, ks. TMK 1.19.3.6 Tuottokunnon korvaus perustuu KML 92 §:än. Oikeus pellon tuottokunnon korvaukseen on osakkaalla, joka on kärsinyt menetyksen vaihdettaessa jaossa peltona jyvitettyjä tiluksia. Korvaus voi olla poikkeavasta tuottokunnosta, sadonvarasta tai sadonvähennyksestä johtuva. Jos osakas on jaossa tilusten vaihtumisen vuoksi saanut peltotiluksia sellaisessa tuottokunnossa, joka tilusten vastaanottohetkellä poikkeaa siitä, mitä jyvälukua määrättäessä oli edellytetty, on hänellä oikeus tiluksen tuottokunnon korvaukseen tiluksen luovuttajalta, jos saadun pellon tuottokunto on alentunut. Vastaavasti hänellä on velvollisuus maksaa korvausta tiluksen luovuttajalle, jos saadun pellon tuottokunto on kohonnut. Pellon tuottokunto määritetään tavallisesti ravinnetilan muutosten perusteella ja muu tuottokunto (ojitus , muokkaus , kylvökunto ym.) maastokatselmuksen perusteella. Sadonvarakorvaukseen on oikeus osakkaalla, joka luovuttaa sellaisen viljellyn tiluksen, johon hän on pannut kustannuksia. Korvauksen maksaa tiluksen saaja. Sadonvarakustannuksia ovat esimerkiksi kyntö, muokkaus, kylvö, lannoitus, kalkitus ja kasvava sato sekä tilukseen pannut muut kustannukset (esim. piiri ja salaojitus). Osakkaalla on oikeus sadonvähennyskorvaukseen, jos hänen saamiaan peltotiluksia ei voida tilusten vaihduttua seuraavina satokausina saada jyvityksessä edellytettyyn tuottokuntoon. Korvaus määrätään sadon vähenemisestä siltä ajalta, joka tarvitaan tiluksen tuottokuntoon saamiseksi. Korvauksen maksavat tilusten vaihdosta hyötyneet osakkaat. Sadonvähennyskorvaukset voivat johtua eri toimenpiteistä, esimerkiksi raivauksesta, muokkauksesta, lannoituksesta tai tuhokasvien (hukkakaura, juolavehnä) poistamisesta. Korvaus voi tulla määrättäväksi myös peltotilusten tukimuutoksista, kuten esimerkiksi tukikelpoisen peltoalan vähentymisestä ja tukia koskevien sopimusten lakkaamisesta. Myös luonnonmukainen viljely voi aiheutua korvausten määrääminen, jos tällainen viljelmä on jaossa saanut ei-luonnonmukaisessa viljelyssä olleita peltoja. Vastaavasti metsän tuottokunnon korvaukseen on oikeus osakkaalla, joka on kärsinyt menetyksen, kun on vaihdettu jaossa metsänä jyvitettyjä tiluksia. Korvaus voi tulla määrättäväksi poikkeavasta tuottokunnosta, jos osakas on jaossa tilusten vaihtumisen vuoksi saanut metsätiluksia sellaisessa tuottokunnossa, joka poikkeaa tilusten vastaanottohetkellä siitä, mitä jyvälukua määrättäessä oli edellytetty. Korvaus metsän tuottokunnosta voidaan käsitellä myös puustokorvauksen yhteydessä. 3) Kustannus, haitta ja vahinko Kustannusten, haitan- ja vahingonkorvauksilla on sijainti, joka määrää korvauksen saajan jakosuunnittelussa. Korvausten maksajat käsitellään ns. korvausryhmän avulla. Korvausryhmään liitetään kaikki ne maksettavat korvaukset, joilla on yhteiset maksajat. Jokaisella maksajalla on tietona maksuosuus korvausryhmään kuuluvien korvausten summasta. Näillä korvauksilla hoidetaan uusjaossa esimerkiksi korvaukset jaon aiheuttamista vahingoista ja haitoista. Korvaus vahingoista ja haitoista (KML 92 §). Osakas, jolle jaosta aiheutuu vahinkoa, haittaa tai muuta menetystä, on oikeutettu korvaukseen. Korvauksen maksaa vahingon, haitan tai menetyksen aiheuttaja tai niihin johtaneista toimenpiteestä hyötyä saanut. 4) Kohteen korvaus Kohteen korvauksella on aina sijainti, joka määrää korvauksen saajan jakosuunnittelussa. Maksajat käsitellään korvausryhmän avulla kuten kohdassa 3). Kohteen korvaus uusjaossa voi olla esimerkiksi korvaus yksityisteihin luovutetusta alueesta. Korvaus yksityisteihin luovutetuista alueista (KML 162 §). Jaossa tieoikeudella perustettuun tiehen luovutetusta alueesta on rasitetun alueen omistajalla oikeus saada korvaus. Korvaus ositellaan jaon yleisen jakoperusteen mukaan. 5) Muu korvaus Tähän luokkaan tulevat korvaukset, joilla ei ole sellaista sijaintia, joka määrää korvauksen saajan jakosuunnitelmassa. Muun korvauksen saajaksi haetaan käyttöyksikkö tai jakoyksikkö. Maksajat käsitellään korvausryhmän avulla kuten kohdassa 3). Muita korvauksia uusjaossa voivat olla korvaus vuokramiehen aseman järjestämisestä, korvaus sovintojako-osakkaan suorittamista perusparannuksista, korvaus toimitusmenoista, korvaus alueen luovuttamisesta ennen tilusten haltuunottoa, korvaus rasitteen poistamisesta, muuttamisesta tai siirtämisestä sekä korvauksina suoritettavat palkkiot ja työsuoritukset. Korvaus vuokramiehen aseman järjestämisestä (KML 86 87 §). Jakosuunnitelmaa laadittaessa on käsiteltävä vuokrasopimusten järjestämisestä tai niiden lakkaamisesta johtuvat korvaukset. Korvaus määrätään siitä vuokra alueen tuoton menetyksestä, mikä vuokramiehelle vuokrasopimuksen muutoksesta tai lakkaamisesta aiheutuu. Korvauksen maksaa vuokrasopimuksen muutoksista tai lakkaamisesta hyötyä saava osakas tai, ellei sitä voida arvioida, osakkaat muun kohtuullisen perusteen mukaan. Korvaus sovintojako-osakkaan suorittamista perusparannuksista (KML 55 §). Korvaus voidaan näissä tapauksissa määrittää pellon arvon kohoamisesta tai parantamiseen pannuista kustannuksista. Korvaus toimitusmenoista (KML 180 181, 207 §). Jos uusjaossa aiheutuu KML 207 §:n mukaisia toimitusmenoja, ovat osakkaat velvolliset maksamaan heidän jaosta saamansa hyödyn mukaan (KML 209.1 §). Toimitusmenojen korvausten maksamisperusteen mukaan yli jakoperusteen kustannuksiin osallistunut saa korvauksen alle jakoperusteen kustannuksiin osallistuneelta osakkaalta. Toimitusmenojen maksaminen, kun valtio osaksi tai kokonaan maksaa kiinteistötoimitusmaksun, ks. KML 213 §. Hankeuusjaon kustannukset maksaa kaikilta osiltaan hakijana toimiva hankeviranomainen. Jos uusjakoa on laajennettu hankkeen toteuttamisen ulkopuolelle, voi maksajana osittain olla muukin kuin hakija. Korvaus alueen luovuttamisesta ennen tilusten haltuunottoa (KML 84, 92 §).Kun osakkaalle kuuluvia tiluksia otetaan rakentamisen tai perusparannushankkeen vuoksi haltuun ennen tilusten yleistä haltuunottoa, on osakkaalla oikeus saada korvaus haltuunottoajalta. Korvaus määrätään menetettyjen tilusten maapohjan vuokrakorvauksena haltuunottoajalta. Korvaukseen tulee lisätä puusto- ja muut menetykset. Korvaus ositellaan jaon yleisen jakoperusteen mukaan. Korvaus rasitteen poistamisesta, muuttamisesta tai siirtämisestä ks. KML 164 §. Korvausten maksaminen KML 203, 204 § Korvausperusteet ja osakkaiden toisilleen maksettavat korvaukset korkoineen sekä maksuaikataulu vahvistetaan lopullisina toimituksen loppukokouksessa niiden korvausten osalta, joissa lopullista päätöstä ei ole annettu toimituksen kestäessä. Ennen toimitusta lopettamista voidaan lopullisina käsitellä ja määrätä maksettaviksi sellaisia korvauksia, joiden maksaminen on osakkaiden kannalta tärkeää tai maksuvelvollisten kannalta kohtuullista (KML 203.2 §). Korvaus on pääsääntöisesti maksettava 3 kuukauden kuluessa toimituksen lopettamisesta. Erityisestä syystä korvauksen maksuaika voi olla pitempi, ei kuitenkaan enempää kuin 3 vuotta. Erityisenä syynä tulevat kysymykseen esimerkiksi korvauksen määrä, maksajan taloudellinen tilanne tai asumisen järjestäminen. Lisäksi on päätettävä, miten korvausten periminen ja maksatus tapahtuu. Toimitusinsinöörin on valvottava korvausten perimistä ja maksatusta. Toimitusinsinöörin on ilmoitettava käräjäoikeudelle toimituksessa määrättyjen korvausten lakisääteisistä panttioikeuksista (KML 204 §). Korvausten maksamisesta, ks. myös TMK 1.19.6.1 ja .2. Lakisääteisen panttioikeuden ilmoittamisesta käräjäoikeudelle, ks. TMK 1.25.7 . 8.2.14 Kustannusosittelujen laatiminen Teiden rakentamiskustannusten osittelu KML 93 § Teiden rakentamiskustannuksista ositellaan erikseen tilussijoituksen kannalta tärkeimpien teiden ja muiden teiden rakentamiskustannukset. Kustannukset ositellaan osakkaiden niistä saaman hyödyn perusteella. Kustannukset ositellaan tiehankkeittain tieosakkaiden kesken, mikäli hankkeen vaikutusalueen omistajat ovat pääosin pysyneet samoina kuin ennen jaon suorittamista. Kustannukset voidaan ositella myös siten, että niihin osallistuvat kaikki tai osa jaon osakkaista. Teiden rakentamisesta hyötyneiden jakoalueen ulkopuolisten kiinteistöjen omistajat ovat maksuvelvollisia heidän hankkeista saaman hyödyn mukaan. Kuivatustöiden kustannusten osittelu KML 93 § Kuivatustöiden kustannuksista ositellaan erikseen peruskuivatustöiden (valta- ja piiriojat), salaojitusten ja metsäojien rakentamiskustannukset. Kustannukset ositellaan osakkaiden niistä saaman hyödyn perusteella. Valtaojituksen kustannukset ositellaan kuivatusalueittain tai kaikkien jakoalueella kuivatettujen peltoalueiden omistajien kesken kuivatushyödyn perusteella. Piiri ja salaojakustannukset ositellaan ojastoittain tai kaikkien jakoalueella piiri ja salaojitettujen peltoalueiden omistajien kesken. Metsäojitusten kustannukset ositellaan ojitushankkeittain tai kaikkien jaossa ojitettujen metsien omistajien kesken. Kustannukset ositellaan yleensä jakosuunnitelmassa vahvistettavan kiinteistöjaotuksen mukaisena. Kuivatustöistä hyötyneiden jakoalueen ulkopuolisten kiinteistöjen omistajat ovat maksuvelvollisia heidän hankkeista saamansa hyödyn mukaan. Vedenhankintalaitteiden rakentamiskustannusten osittelu KML 93 § Jaossa toteutettujen vedenhankintalaitteiden rakentamiskustannukset ositellaan niiden osakkaiden kesken, joille vesijohtoverkko on rakennettu. Kustannusten jakoperusteena voidaan käyttää kustannusten jakautumista, veden käyttömäärää, liittymismaksuperusteita tai muuta kohtuullista perustetta. Jaossa toteutettujen kastelulaitteiden rakentamiskustannukset ositellaan niiden osakkaiden kesken, joille kastelulaitteet on rakennettu. Kustannusten jakoperusteena voidaan käyttää kustannusten jakautumista tai muuta kohtuullista perustetta. Viemäröinnin rakentamiskustannusten osittelu KML 93 § Jaossa toteutetun viemäröinnin rakentamiskustannukset ositellaan niiden osakkaiden kesken, joille viemäröinti on rakennettu tai jotka hankkeesta hyötyvät. Kustannusten jakoperusteena voidaan käyttää kustannusten jakautumista, veden käyttömäärää tai muuta kohtuullista perustetta. Siirto ja tasonkorotuskustannusten osittelu KML 93 § Rakennusten siirtokustannuksiin luetaan rakennuksen sijaintipaikan vaihtumisesta aiheutuneet menetykset. Kustannukset määritetään siten kuin rakennusten korvausten osalta on selitetty. Rakennusten tasonkorotuskustannuksiin luetaan siirrossa entisten rakennusten tilalle rakennettavien uusien rakennusten rakentamiskustannukset vähennettynä entisten rakennusten siirtoarvolla. Siirtokustannukset on lueteltu KML 81.3 §:ssä. Lisäksi siirtokustannuksiin luetaan se menetys, joka rakennuksen omistajalle aiheutuu, jos rakennuksen arvo hänen hallussaan on pienempi kuin sen lunastus tai myyntihinta (KML 81.2 §). Jos entisen rakennuksen sijaan rakennetaan uusi rakennus, luetaan siirtokustannuksiin edellisten lisäksi KML 82 §:ssä luetellut kustannukset. Siirtokustannukset ositellaan siirrosta hyötyvien jako osakkaiden kesken, jolloin hyötyjinä voidaan pitää siirtopaikan lähipiirin, jakoalueen osan tai koko jakoalueen osakkaita. Tasonkorotuskustannuksista vastaa siirtyjä. Raivaus- ja metsityskustannusten osittelu KML 93 § Peltotiluksen sijainnin ja muodon parantamiseksi tehtyjen raivausten sekä pellon metsitysten kustannukset ositellaan osakkaiden niistä saaman hyödyn perusteella. Kustannusten jakoperusteena voidaan käyttää kustannusten jakautumista tai muuta kohtuullista perustetta. Pellon raivauksen osalta hyödyn saajina voidaan pitää niitä osakkaita, joiden omistamien kiinteistöjen tilussijoitus paranee. Metsityksen osalta hyödyn saajina voidaan pitää vastaavan peltoalan raivanneita osakkaita. 8.2.15 Yhteisten alueiden osakaskuntien järjestäytyminen YhteisalueL (758/1989) Uusjaossa yhteiseksi perustetuista alueista laaditaan osakasluettelo kiinteistöittäin ja osuuksittain jakosuunnitelman yhteydessä. Jaossa perustetulle uudelle yhteiselle alueelle annetaan rekisteröitäessä kiinteistötunnus ja osakkaat osuuksineen merkitään kiinteistörekisteriin. Toimituksen yhteydessä voidaan pitää yhteisen alueen osakaskunnan kokous, jossa käsitellään ja päätetään osakaskunnan järjestäytymisestä, mikäli se yhteisalueen hoidon ja osakkaiden määrän kannalta on tarpeellista. Osakkaiden kokouksessa hyväksytään yhteisalueen osakaskunnan säännöt sekä valitaan hallintoa varten toimielimeksi hoitokunta tai toimitsija. Lisäksi valitaan hoitokunnan jäsenet ja varajäsenet tai toimitsija ja hänelle varahenkilö. Osakaskunnan kokouksessa hyväksytyt osakaskunnan säännöt lähetetään sen jälkeen maaseutuelinkeinopiirin vahvistettavaksi. 8.2.16 Ojitusyhtiön perustaminen ja sääntöjen hyväksyminen VesiL 6:25 - :32 § Mikäli uusjaon yhteydessä on toteutettu peruskuivatushankkeita, ojaverkon kunnossapitoa varten on tarpeen perustaa ojitusyhtiö ja hyväksyä sille säännöt. Yhtiön perustaa ja sen säännöt hyväksyy uusjaon toimitusmiehistö tai alueellinen ympäristökeskus. Toimitusinsinöörin on tarvittaessa pyydettävä ympäristökeskusta ryhtymään toimenpiteisiin yhtiön perustamiseksi. 8.2.17 Rasitteiden käsittely ja yksityisteiden perustaminen KML 88.1,2, 156.3 ja 159.3 § Jakosuunnitelman yhteydessä perustetaan kiinteistöille tarpeelliset uudet rasitteet ja tieoikeudet. Vastaavasti tarpeettomat rasitteet ja tieoikeudet poistetaan. Kiinteistöjen rasitteet ja tieoikeudet järjestetään oikeutena entiseen rasitteeseen ja tiehen, mikäli oikeuden jättäminen on mahdollista. Tärkeimmille yksityisteille määrätään kunnossapitoyksiköt ja niiden hoitoa varten perustetaan tarvittaessa tiekunta ja sen toimielin. Toimielimenä voi olla hoitokunta tai toimitsijamies. Hoitokunnan jäsenet varajäsenineen tai toimitsijamies ja hänen varahenkilönsä voidaan valita uusjaon yhteydessä. KML 12 luku Rakennusmaan järjestely on asemakaava-alueella suoritettava toimitus, jonka tavoitteena on kaavan toteuttamisen edistäminen. Järjestelyssä alueet arvioidaan ennen kaavaa vallitsevan tilanteen mukaan (jakoperuste). Tämän jälkeen erotetaan kunnalle sen tarpeisiin kaavassa osoitetut alueet ja suoritetaan kaavan mukaisten alueiden järjestely tarvittavine arvon tasauksineen. Järjestelyn yhteydessä suoritetaan kaavan mukaisten kiinteistöjen muodostaminen, joten se sisältää muutoin erillisinä suoritettavat tilusvaihdot, rakennuspaikan tai tontin osan lunastamiset sekä tonttien, rakennuspaikkojen ja yleisten alueiden kiinteistöiksi muodostamiset. Rakennusmaan järjestely voidaan suorittaa alueella, johon ensimmäistä kertaa laaditaan asemakaava. Järjestely voi olla vaihtoehtona kaavoitussopimuksille, joita monet kunnat ovat laatineet yksityisten maanomistajien kanssa. Järjestely voidaan tehdä myös ranta-asemakaava-alueella. Rakennusmaan järjestelyn suorittaminen edellyttää yhteistyötä kunnan ja maanmittaustoimiston kesken. Kaavan laatimisvaiheessa on jo selvitettävä alustavasti järjestelyn edellytyksiä, koska järjestelyn suorittaminen edellyttää, että kaavassa on sitä koskeva kaavamääräys. Rakennusmaan järjestelyn yhteydessä suoritettava kiinteistönmuodostaminen voidaan tehdä joko kunnan tai maanmittaustoimiston toimesta. Laki eräistä vesitilusjärjestelyistä (31/1980) ja asetus eräistä vesitilusjärjestelyistä (79/1980) Järjestelyt koskevat vain entisten Keski-Suomen, Kuopion, Kymen, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan läänien aluetta. Näillä alueilla vesialueiden omistus ja sijainti perustuvat paikoin isojakoa edeltävään kiinteistöjaotukseen. Isojaossa vesialueita ei käsitelty, minkä seurauksena ne voivat sijaita kaukanakin vesioikeudellisen kylän maa-alueista. Järjestelyjen tarkoituksena on vesialueiden ja vesijättöjen kiinteistöjaotuksen sekä omistusolojen parantaminen niin, että osakaskunnan maa-alueiden edustalla olisivat saman osakaskunnan vesialueet. Myös toisessa kunnassa tai kaukana osakaskiinteistöistä olevia vesialueosuuksia vaihdetaan tai siirretään osakaskiinteistöjen edustalle tai läheisyyteen. Vuoden 2001 alusta on yhteisten vesialueiden yhdistäminen lisännyt järjestelymahdollisuuksia. Toimitukset perustuvat maanmittaustoimiston tekemään vesitilusjärjestelytarveselvitykseen. Ennen toimitusmääräyksen antamista pyydetään asianomaisen kunnan tai kuntien lausunnot. Maanmittaushallituksen kiertokirje 2/83 sisältää toimituksissa tarvittavan ohjeistuksen. Kiertokirje on voimassa käsikirjana. KML 67.4 ja 68 § Sellainen uusjako, jolla voidaan poistaa tai vähentää yleisen tien, rautatien, voimajohtolinjan, lentokentän, luonnonsuojelualueen tai muun sellaisen hankkeen toteuttamisesta kiinteistön käyttäjille aiheutuvaa huomattavaa haittaa, voidaan tehdä, jos siitä saatavat hyödyt ovat merkittäviä ja sen suorittaminen on muutoin tarkoituksenmukaista. Tällainen uusjako on hankeuusjako ja sitä saa hakea myös hankkeen toteuttaja. Uusjakoa voidaan käyttää esimerkiksi edistämään valtioneuvoston hyväksymien luonnonsuojeluohjelmien toteuttamista (hankeuusjako). Tällaisissa uusjaoissa pääpaino voi olla tilusten vaihtamisessa siten, että valtion omistamia alueita siirretään suojelualueille. Uusjaon yhteydessä kohdealueella voidaan suorittaa tehostettua maanhankintaa valtiolle vapaaehtoisin kaupoin ennen tilusten vaihtamista. Näin esimerkiksi luonnonsuojelualueeksi hankittava alue voidaan muodostaa vaihtamalla vapaaehtoisin kaupoin hankitut tilukset suojelualueelle. Hankeuusjaolla voidaan myös vähentää suunniteltavien tai olemassa olevien liikenneväylien aiheuttamia haittoja. Samalla voidaan parantaa liikenneturvallisuutta vähentämällä maanteiden tai ratojen ylittämis- ja liittymistarpeita. Hankeuusjaossa ei ole tarpeen erikseen tutkia yleistä taloudellisuusedellytystä. Uusjako, jolla voidaan poistaa tai vähentää maankäyttöhankkeen toteuttamisesta kiinteistöjen käyttäjille aiheutuvaa huomattavaa haittaa, voidaan tehdä, jos siitä saatavat hyödyt ovat merkittäviä ja sen suorittaminen on muutoin tarkoituksenmukaista (KML 67.4 §). Hankeviranomainen on, käynnistäessään hankeuusjakotoimituksen, yleensä tullut tekemiensä selvitysten perusteella siihen tulokseen, että hankeuusjaosta saatavat hyödyt ovat merkittäviä ja se on tarkoituksenmukaisin tapa toteuttaa maankäyttöhanke. Hankeuusjaon toimituskustannukset tulevat kokonaisuudessaan hankeviranomaisen maksettaviksi myös edellytys- ja laajuuspäätöksen ja sen valmistelun osalta. Hankeuusjaon edellytysten tutkimisessa pääpaino on sen selvittämisessä, voidaanko hankeuusjaolla poistaa tai vähentää hankkeesta aiheutuvaa huomattavaa haittaa, parantaa kiinteistöjaotusta tai edistää suunniteltua kiinteistöjen käyttöä ko. maankäyttöhanke huomioon ottaen. Lisäksi selvitetään se, kyetäänkö uusjakosuunnitelma tilakohtaisesti laatimaan siten, että KML:n haitattomuusedellytykset täyttyvät (KML 78§). Hankeuusjaossa toimituksen laajuus voidaan päättää lopullisen uusjakosuunnitelman laatimisen ja vahvistamisen yhteydessä, koska vasta siinä vaiheessa selviää miten, hanke voidaan toteuttaa uusjaossa ja mitä kiinteistöjä järjestely koskee. Hankeuusjaon edellytys- ja laajuuspäätös voidaan tehdä samassa kokouksessa, missä jakosuunnitelma vahvistetaan.
|