Kartan tekeminen alkaa ilmakuvauksella

Ilmakuvaus on tehokas tapa kerätä laajoilta alueilta tietoa maastossa tapahtuneista muutoksista. Kartan tekeminen alkaa ilmakuvauksesta, jonka perusteella tulkitaan maanpeitettä, rakennuksia, teitä ja muita haluttuja kohteita. Maanmittauslaitoksen Maastotietokannan päivitys perustuu ilmakuvien käyttöön.

Vuosittain kuvataan laajoja alueita

Maanmittauslaitoksen vuosittainen kuvausmäärä on 80 000 - 100 000 neliökilometriä. Kuvattavat alueet valitaan sekä Maastotietokannan alueellisen päivitystarpeen että muiden yhteistyöorganisaatioiden aineistotarpeiden mukaisesti. Maanmittauslaitos, Maaseutuvirasto ja Suomen metsäkeskus teettävät ilmakuvauksia yhteishankintana.

Maanmittauslaitos kuvaa osan vuosittaisesta kuvausmäärästä omalla lento- ja kuvauskalustollaan.  Ilmakuvaukset suoritetaan digitaalisella ilmakuvauskameralla. Yhdellä kuvauslennolla saadaan samalla kertaa sekä mustavalkoista kuvaa että väri- ja väri-infrakuvaa.

Ilmakuvista tehdään mittatarkkoja ortokuvia. Ilmakuva-aineistot, joita voi katsella ja ladata itselleen Maanmittauslaitoksen eri verkkopalveluissa, ovat ortokuvia.  

Ilmakuva-arkisto on suuri tietovarasto

Maanmittauslaitoksen ilmakuva-arkistossa on yli 700 000 ilmakuvaa. Vanhimmat ilmakuvat ovat 1930 -luvulta.

Maanmittauslaitoksen ilmakuvaukset tehtiin vuoteen 2009 asti filmikameralla. Vuosina 1993-2008 otetut ilmakuvat on kaikki skannattu digitaaliseen muotoon.

Maanmittauslaitos skannaa ilmakuva-arkistossa olevia vanhoja filmirullia, jotta ajan myötä haurastuvilla filmeillä oleva tieto ei ehdi menemään hukkaan. Vuosittain digitalisoidaan noin 40 000 kuvaa.

Skannaaminen on aloitettu vanhimmista kuvauksista. Suurimmista kaupungeista ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista digitalisoidaan aikasarjoja, jolloin alueilla tapahtuneita muutoksia voidaan tutkia noin kymmenen vuoden välein otetuista ilmakuvista.