Karttojen historiaa

Varhaisimmat Pohjolan kartat

Kreikkalainen tiedemies Ptolemaios kuvasi 100-luvulla Pohjolaa saarena. Ptolemaioksen kartat löydettiin uudelleen 1400-luvulla, ja ne olivat pitkään Pohjolaa kuvaavien karttojen esikuvana.

Vuonna 1154 arabi Idrisi sijoitti karttaansa Pohjolan äärille Abuan ja Tabastin, jotka on tulkittu Turuksi ja Hämeeksi. Eräässä kartassa 1300-luvulta on Scandia-nimiseen saareen sijoitettu alueella asuvien kansojen nimet. Niiden joukossa mainittiin myös "Finnoi".

Pähkinäsaaren rauha - Ruotsin valta-aika alkaa

Ruotsin valtapiiriin Suomi alkoi siirtyä, kun ruotsalaiset tekivät ensimmäisen ristiretken Suomeen. Ruotsi ja tuolloinen itäinen suurvalta Novgorod kiistelivät kuitenkin pitkään Suomen omistuksesta. Suomen itäraja määriteltiin ensimmäistä kertaa Pähkinäsaaren rauhansopimuksessa, jonka Ruotsi solmi Novgorodin kanssa vuonna 1323.

Karttatekniikka kehittyi 1400-luvun lopulla. Kartoittamisessa tukeuduttiin yhä enemmän tähtihavaintoihin ja maastomittauksiin. 1477 ilmestyivät ensimmäiset painetut kartat. 1500-luvulla tehtiin karttatöitä ja kiinteistöjen rekisteröintiä hallitsijalle verotuksen tarpeisiin.

1400-1500-luvulla Itämeren kauppapiiriä hallitsivat Hansa-kauppiaat, jotka myös laativat paljon karttoja, joissa Suomikin oli mukana. Kustaa Vaasa pyrki kuitenkin murtamaan Hansa-kauppiaiden herruuden käymällä kauppaa hollantilaisten kanssa. Hollantilaiset laativatkin paljon karttoja Itämeren alueelta ja myös Suomen rannikoista.

Ensimmäisen kerran Suomi erotettiin omaksi niemimaakseen Jacob Zieglerin kartassa vuodelta 1532. Sijainti 60. ja 70. välissä pohjoista leveyttä oli melko oikea, mutta muodoltaan Suomenniemi on oudon kulmikas. Kartassa on mainittu myös Pohjanlahti ja Päijänne.

Ruotsi erosi katolisesta kirkosta ja liittyi Lutherin Saksassa aloittamaan reformatiiviseen liikkeeseen. Arkkipiispa Olaus Magnus, Ruotsin viimeinen arkkipiispa kuvasi 1539 ilmestyneessä kartassaan Pohjolaa. Kartalla Olaus Magnus halusi osoitttaa sen alueen laajuuden, jonka katolinen kirkko oli Pohjolassa menettänyt. Siihenastiset kartat olivat antaneet Pohjois-Euroopasta vääristyneen kuvan. Olaus Magnuksen kartta Suomesta on melko yksityiskohtainen, vaikka hän olikin käynyt vain Suomen pohjoisimmissa osissa. Kartassa on noin sata paikannimeä.

Vuonna 1584 ilmestyneessä hollantilaisen Lucas Janszoon Waghanaerin laatimassa kartassa Suomenlahti sai liki oikean suunnan ja Pohjois-Suomen karttakuva parani. Karttojen tekeminen kehittyi 1500-1600-luvun vaihteessa sekä maailmalla että Suomessa. Saksalaisen Johan Praetoriuksen 1590-luvulla kehittämä mittapöytä oli ennen ilmakuvausta käytetyin kartoituksen apuneuvo. Samoihin aikoihin levisi hollantilaisten kehittämä kolmiomittaus, jolla suoritettiin astemittauksia.

Ruotsin valtakunnan laajeneminen Itämeren alueen suurvallaksi edellytti myös keskushallinnon kehittämistä. Tarvittiin muun muassa kartta, jolla voitaisiin suunnitella valtakunnan puolustamista ja parantaa maan taloudellisia oloja. Kuningas Kaarle IX antoi Andreas Buren tehtäväksi laatia "yleiskatsauksen, jossa Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa kaikkien maakuntien ja kaupunkien sijainnit asettuvat silmien eteen". Vuonna 1688 koottiin yleiskartta koko Ruotsin valtakunnasta, johon tuolloin kuuluivat Suomen lisäksi Liettua, Viro ja Inkerinmaa. Käsin piirretyt kartat eivät olleet kovinkaan tarkkoja, varsinkin kun suurtyö yritettiin saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti.

Vuosi 1809 - Suomi Venäjän haltuun

Ruotsi menetti Suomen Venäjälle vuonna 1809. Suomen länsirajan määrättiin kulkemaan pitkin Tornion- ja Muonionjokea, joka on nykyisenkin Suomen länsirajana. Ruotsin vallan ajalta periytynyt rekognisointiprikaati ja suomalainen kenttämittausosasto suorittivat nykyisen puolustusvoimien topografikunnan edeltäjinä sotilaallisia kartoituksia. Venäjän yleisesikunnalle valmistettiin mittakaavassa 1:750 000 Suomen tiekartta, jonka painokset ovat vuosilta 1820, 1826 ja 1832. Vuosina 1864-66 julkaistiin höyrylaivaliikennettä varten 12-lehtinen Saimaan vesistökartta. Vuonna 1841 aloitettiin myös Suomen pitäjien kartoitus.

Claes Wilhelm Gyldienistä tuli maanmittauksen ja metsänhoidon ylitirehtööri vuonna 1854.Vuonna 1853 Gylden julkaisi Suomenmaan korkokartan, joka oli maailman ensimmäisiä korkeusvyöhykekarttoja. Ajan käytännöstä poiketen kartassa ovat ensisijalla suomalaiset paikanninmet.

Venäjän sotilastopografisen laitoksen karttatyöt suomessa olivat myös hyvin merkittäviä vuosina 1870-1917. Niiden tuloksena syntyi ns. venäläinen topogrfinen kartta 1:42 000. Sen ansiosta huomattava osa Suomea kartoitettiin korkeuskäyrin verrattain varhain. Venäjän vallan aikana laadittiin myös yleismaastokarttoja. Maanmittauslaitoksen vanhimmat kartat on siirretty Kansallisarkistoon. Painetut kartat ovat vapaakappalelain perusteella Yliopiston kirjastossa.

Koko kansan kartta

Koko Suomen kartoitusurakka saatiin valmiiksi vuonna 1977. Työ ei kuitenkaan päättynyt tähän. Karttoja on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla, ympäristön muutosten mukaan.Karttojen tekotapa on muuttunut vuosien varrella melkoisesti. Ennen kartat piirrettiin käsin ja maanmittarit kulkivat pitkin kirkonkyliä ja salomaita kartoittaen maaston yksityiskohtia. Nykyisin karttaa tehdään tietokoneella ja suurin osa kartalla esitettävistä asioista tulkitaan sisätyönä ilmakuvilta.