Suuresta mittakaavasta pienempään

Suuret ja pienet mittakaavat menevät usein sekaisin; käyttötarkoitus kertoo mitä karttaa kannattaa milloinkin käyttää.

Retkelle kannattaa ottaa suurimittakaavainen kartta, jolla näytetään pieneltä alueelta kaikki tiedot. Noin 10 x 10 kilometrin kokoinen päiväretkialue kuvautuu 1:25 000 mittakaavaisella Peruskartalla ruutuna, jonka sivut ovat 40 cm (1 cm = 250 m). Karttanakin se on käteensopiva.

Pienimittakaavaisella kartalla näytetään suurelta alueelta olennaiset tiedot. Sama alue kuvautuu 1:100 000 mittakaavaisella kartalla 10 sentin ruutuna (1 cm = 1 km). Silläkin retkeilijä tulee vielä kohtuullisesti toimeen merkityllä polulla Lapin avarassa suurpiirteisessä tunturimaastossa, mutta ei Etelä-Suomen metsässä.

Tiekartalla, jonka mittakaava yleensä on 1:250 000, samainen alue on enää vain 4 cm sivultaan (1 cm = 2,5 km). Maastossa kävellen kulkijalle kartasta ei löydy enää yksityiskohtia, mutta auton kartanlukija ennättää havainnoida maisemasta kartalla esitettyjä kohteita.

Karttoja tehdessä yksityiskohtia häivytetään

Kun suurimittakaavaisesta tehdään pienimittakaavainen, pitää yleistää. Se tarkoittaa muun muassa vähäpätöisten pienten kohteiden poistamista, lähekkäin olevien peltojen tai kallioiden yhdistämistä, mutkien oikomista, pienten tärkeiden kohteiden liioittelua, asioiden ryhmittelyä, jokialueen esittämistä viivana, kaksiajorataisen tien esittämistä yksiviivaisena ja tiheiden rakennusryhmien harventamista.

Perinteisesti karttojen yleistämistyön tekivät kokeneimmat kartoittajat, se oli vaativa tehtävä. Tietokoneajan alussa numeeristettiin vanhojen painokarttojen aineistoja, yhdisteltiin teemoja eri kartoista ja tuotettiin siten numeerista pienimittakaavaista aineistoa. Aineistot istuivat suunnilleen yhteen. Nyt se suunnilleen ei enää riitä.

Automaattiset työkalut valjastettu työhön

Nyt täytyy kohteiden geometria ja kohteiden väliset keskinäiset suhteet olla kunnossa. Tie ei saa kulkea veden päällä, syvyyskäyrä ei saa kulkea maalla, talot eivät saa olla vedessä ja jokihaaran viivojen päät pitää yhtyä täsmällisesti. Jos viivojen päät eivät yhdy täsmällisesti, ei synny verkostoja analysoitavaksi.

Näiden vaatimusten myötä Maanmittauslaitoksessa on kehitetty omat yleistämistyökalut, kun niitä ei ole juurikaan ollut paikkatieto-ohjelmistojen valmistajilta saatavilla. Uudet työkalut ovat ainutlaatuisia jopa koko maailman mitassa.

Pienimittakaavaisten karttatietokantojen ylläpitojärjestelmän (Piekka:n) työkaluilla on nyt tuotettu uutta suomalaista pienimittakaavaista kartta-aineistoa kansan käyttöön ja Lapin metsiin.

Karttapaikalla on jo katseltavissa 1:100 000 ja kesään 2011 mennessä saataneen uusi 1:250 000 karttakin näkyville.

Asiantuntija Riitta Sairinen
Kehittämiskeskus

Maanmittauslaitoksen kehittämä sovellus pienimittakaavaisten karttatietokantojen ylläpitoon on saanut Esri Finland Oy:n vuoden 2011 GIS-palkinnon.