100 vuotta geodesian ja paikkatiedon tutkimusta

Geodeettinen laitos eli nykyinen Paikkatietokeskus FGI täyttää 100 vuotta torstaina 5.7. Juhlan kunniaksi luomme katsauksen 100-vuotiaan organisaation monivaiheiseen historiaan.

Geodeettisen laitoksen henkilöstö vuonna 1949
Geodeettisen laitoksen henkilöstö vuonna 1949

Geodeettinen laitos on kehittynyt sadassa vuodessa alle 10 hengen organisaatiosta yli 140-henkiseksi joukkioksi. Kun laitos perustettiin vuonna 1918, sen tehtävänä oli toimittaa ja johtaa Suomen kartaston pohjaksi tarvittavia geodeettisia ja astronomisia töitä. Se toteuttaa edelleen alkuperäisen asetuksen ohjetta ”luoda tieteellinen ja tarkka perusta maamme kartoitukselle.” Tällä hetkellä Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksena tunnettu talo tekee tutkimusta kaikilla paikkatiedon oleellisilla aloilla. Sen osaamisalue on jopa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen laaja, ja lyhenne FGI on tunnettu ja arvostettu brändi alan tutkijoiden keskuudessa.

Laitoksen tarina oikeastaan ulottuu useammallekin vuosisadalle: Jo 1730-luvulla maapallon napojen litistyneisyys havaittiin Tornionjokilaakson mittauksissa. Sata vuotta myöhemmin oltiin ongelmissa, kun Ruotsi ei suostunut luovuttamaan karttoja Venäjän valtaamalle alueelleen, jota nykyään Suomeksi kutsutaan. Suomalaiset osallistuivat geodesian peruskysymyksen tutkimukseen Maan koosta ja muodosta myös 1800-luvulla, jolloin mitattiin Mustaltamereltä Jäämerelle ulottunut kolmioketju, nykyisin Struven ketjuna tunnettu UNESCOn maailmanperintökohde.

Vuonna 1978 valmistunut ensimmäinen satelliittilaser
Vuonna 1978 valmistunut ensimmäinen satelliittilaser

1900-luvulle tultaessa Suomen kartoituksen pohjaksi tarvittava geodeettinen runko oli edelleen mittaamatta, vaikka tarvetta olisi ollut, ja osaamista ja tietoa oli hankittu jopa usean vuosisadan verran. Heti itsenäisyyden ensimmäisinä kuukausina perustettiin Geodeettinen laitos, joka sille annetuin niukoin resurssein alkoi luoda maamme kartoitukselle perusverkkoa ja tehdä mittausten suorittamiselle tarpeellista tutkimusta. 

Vaikka osa mittalaitteista ostettiin, kalleimpia tai erikoisimpia mittalaitteita kehitettiin itse ja yhteistyössä esimerkiksi VTT:n, Teknillisen korkeakoulun ja Tuorlan observatorion kanssa. Edelleen monella tutkijalla on taito muokata ja jopa rakentaa laitteita. Monet laitteet vanhenevat ominaisuuksiltaan noin vuosikymmenessä. Kylmän sodan vuosina 1960–1980 länsimaissa jopa epäiltiin, voidaanko YYA-sopimuksen allekirjoittaneeseen Suomeen toimittaa laitteita. Tällaiset ongelmat kuitenkin kaikkosivat.

Geodeettisessa laitoksessa suunniteltu ja rakennettu selkäreppukeilain AKHKA
Geodeettisessa laitoksessa suunniteltu ja rakennettu selkäreppukeilain AKHKA

Selkäreppukeilain, goniometri, monitaajuus-GNSS-vastaanotin ja monet muut laitteet ovat uskomattomia osoituksia siitä, miten tekniikka kehittyy ja helpottaa geodeettien työtä. Satelliittitekniikka kehittyi voimakkaasti 1980- ja 1990-luvulla, kun taas lasertekniikka yleistyi 2000-luvun alussa kuvaus- ja kartoitustehtävissä.

Kunnianhimoisia maailmantutkijoita jo 100 vuoden ajan

Pitkäaikaisin Geodeettisen laitoksen johtajista, yli kolmen vuosikymmenen ajan 1918–1949, oli Ilmari Bonsdorff (1879–1950). Alkuvuosina Bonsdorff otti itsekin osaa kenttätöihin, kantoi painavia mittauslaitteita havaintopaikoille ja oli joskus jopa lekamiehenä, kun kallioihin porattiin reikiä kiintopisteiden kiinnittämistä varten.

Sodan jälkeen Suomessa oli tiukkaa, ja monet ulkomaiset rahoitukset katkesivat kokonaan. Lahjakkaimmat tutkijat osasivat kääntää kuitenkin niukkuudenkin edukseen. Bonsdorffin seuraaja Veikko Heiskanen (1895–1971) aloitti esitelmänsä Yhdysvalloissa kertomalla, että koska ”Suomessa on sodan jälkeen suuri pula-aika, on sillä varaa lähettää tänne vain näin pieni(kokoinen) mies”. Heiskanen oli kansainvälisesti merkittävä tähtitieteilijä ja geodeetti, jonka työn tuloksia ovat esimerkiksi maapallon pinnanmuodon malli ja lukuisat oppikirjat.

Kunnianhimo on kuulunut tutkijoiden ominaisuuksiin aina siinä missä maailman kiertäminenkin. Maapallo tuntuu pieneltä, kun seuraa tutkijoiden reissaamista mm. Etelämantereelle, Australiaan, Kiinaan ja Huippuvuorille.

Veikko Heiskanen (keskellä) ja T.J. Kukkamäki (oikealla) valmistelemassa Ohiossa vuoden 1954 auringonpimennyksen havaintoja
Veikko Heiskanen (keskellä) ja T.J. Kukkamäki (oikealla) valmistelemassa Ohiossa vuoden 1954 auringonpimennyksen havaintoja

Bonsdorff oli aikoinaan aloitteellinen, jotta auringonpimennystä voitaisiin käyttää pitkien välimatkojen mittaamiseen. Vuonna 1947 Geodeettinen laitos varusti kaksi retkikuntaa, toisen Afrikan Kultarannikolle ja toisen Brasiliaan. Paikkakuntien välimatka saatiin mitattua 141 metrin tarkkuudella, mikä oli aikansa ylivoimaisesti tarkin mannerten välimatkan mittaus. Juuri sodasta toipuva köyhä Suomi panosti tutkimukseen tavalla, jota nykyisin voi vain ihailla. Retkikuntaan kuului muun muassa T.J. Kukkamäki, Geodeettisen laitoksen johtaja 1963–1977. Vuonna 1975, Kukkamäen aikana, laitokseen lisättiin fotogrammetrian osasto.

Myös Kukkamäen apulaisesta ja Länsi-Lapin vaaitusmittausten tekijänä aloittaneesta Juhani Kakkurista (s. 1933), tuli myöhemmin pitkäaikainen johtaja Geodeettiselle laitokselle. Hänen kaudellaan 1977–1998 laitoksen henkilöstö kasvoi 14:stä 50 henkilöön. Vuonna 1986 laitoksen tehtäviä laajennettiin koskemaan myös kartografian alaa. Lisäksi Metsähovin tutkimusaseman ja koko laitoksen kansainvälinen rooli vahvistui, ja laitos tiivisti yhteistyötä Kiinan maanmittauslaitoksen ja kiinalaisen Wuhanin yliopiston kanssa.

2000-luvun alussa Geodeettinen laitos vahvisti osaamistaan ja perusti uuden navigoinnin osaston. Laitoksen nimi ei enää kuvannut kaikkea sitä, mitä talossa tehtiin, mutta nimeä ei kuitenkaan haluttu muuttaa sen kansainvälisen tunnettuuden vuoksi. Osastojen nimiä muutettiin, esimerkiksi kartografiasta tuli geoinformatiikka ja fotogrammetriasta kaukokartoitus.

Laserkeilaus paljastaa pinnan yksityiskohdat senttimetrien tarkkuudella. Laserkeilauksen korkeusmalli on saatavilla jo koko Suomen alueelta
Laserkeilaus paljastaa pinnan yksityiskohdat senttimetrien tarkkuudella. Laserkeilauksen korkeusmalli on saatavilla jo koko Suomen alueelta.

Risto Kuittisen (s. 1946) kauden aikana vuodesta 1998 vuoteen 2011 laitoksen rahoituspohja laajeni ja henkilökunnan määrä kasvoi entisestään. Sama kehitys on jatkunut Jarkko Koskisen (s. 1968) ylijohtajakaudella vuodesta 2011 alkaen. Vuonna 2014 Geodeettinen laitos lakkautettiin, ja vuoden 2015 alusta alkaen se on jatkanut toimintaansa Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksena ilman suuria muutoksia sisäiseen rakenteeseen.

 

 

 

Jos kiinnostuit Geodeettisen laitoksen 100-vuotiskirjasta, ota yhteyttä Viestintäpalveluihimme: viestinta@maanmittauslaitos.fi.

Osallistu tietokilpailuun

100-vuotisjuhlan kunniaksi järjestämme myös tietokilpailun, jossa on 8 kysymystä Geodeettisen laitoksen historiasta. Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 10 Geodeettinen laitos FGI 100 vuotta -juhlakirjaa. Vastausaikaa on sunnuntaihin 29.7. asti.

Testaa tietosi ja osallistu tietokilpailuun

Lisätietoja

Osastonjohtaja, professori Markku Poutanen, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi.

Uusimmat uutiset ja blogit