Jussi Valtonen kirjoitti viime vuonna Finlandia-palkitun kirjan ”He eivät tiedä mitä he tekevät”. Kirja on viiltävän älykäs ja vaikuttava kuvaus niin suurista kuin pienistä ajankohtaisista asioista. Se kuvaa erään neurotieteen professorin elämää niin Suomen kuin USA:n tiedeyhteisössä ja yhteiskunnassa monimutkaisine juonen kulkuineen. Romaani tempaisi minut mukaansa täysin ja oli viihdyttävä kokemus viime vuosien ”uuninrakentamisten ja nenänpäivittelemisten” rinnalla.
Suomen tieteen tekemisen reaalimaailmassa on tapahtumassa suuria muutoksia. Esimerkiksi rahoitusjärjestelmään on tullut kaksi uutta rahoitusinstrumenttia, kun nyt ensi kertaa sovelletaan strategisesti suunnatun tutkimuksen rahoitusinstrumenttia sekä valtioneuvoston päätöksentekoa tukevan tutkimus- ja selvitystoiminnan rahoitusinstrumenttia. Haku ensi mainittuun rahoitusinstrumenttiin avautuu näillä hetkillä. Sinällään rahoituksen hakeminen on tutkimuslaitoksille ja yliopistoille olennainen osa tutkimukseen liittyvää työtä. Kuluneen talven aikana edellä mainituista rahoitusinstrumenteista on puhuttu paljon eri tiedeyhteisöjen tapaamisesta. Kaiken kaikkiaan tutkimukseen jaettavan julkisen rahan uusjako on käynyt ja kokonaissumma on pienentynyt. Tutkimus osallistuu siten omalta osaltaan talouden tiukkuuteen.
Tutkimuksen yhteiskunnallinen ja tieteellinen vaikuttavuus
Mikä on sitten tutkimuksen vaikuttavuus? Olen kuunnellut asiasta käytävää keskustelua ja varsinkin yhteiskunnallisen vaikuttavuuden osalta mittaaminen tuntuu olevan välillä vaikeaa. Toinen käsite, joka vilahtelee keskusteluissa, on tutkimuksen tieteellinen vaikuttavuus, joka on eri asia kuin yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Tieteen sisäinen vaikuttavuus merkitsee kykyä edistää tiedettä, usein oman alan tutkimusta. Yhteiskunnalliseksi vaikuttavuudeksi kutsutaan tutkimuksen tulosten, teorioiden ja toimintamallien käyttämistä tiedeinstituutioiden ulkopuolella.
Viime vuonna Suomessa valmistui noin 1600 uutta tohtoria. Osa heistä jatkaa tieteellisen tutkimuksen tehtävissä ja osa siirtyy asiantuntijatehtäviin niin teollisuuden, palvelujen kuin hallinnonkin tarpeisiin. Uudessa Maanmittauslaitoksessa on kymmeniä tohtoreita, joista suurin osa työskentelee tutkimuksen parissa Paikkatietokeskuksessa - osa jopa huippututkimusyksikössä. Osa Maanmittauslaitoksen tohtoreista toimii asiantuntijatehtävissä. Tutkimuksen ja arkisen tuotannon välille on rakennettava ”siltaa”, jolla tutkimuksen tulokset siirtyvät sujuvasti käytäntöön. Meillä Suomessa on maanmittauksen ja paikkatiedon alalla kohtuullisen pienet voimavarat ja resurssit tutkimustulosten siirtämiseksi tuotantoon. Siksi on tärkeää, että teemme sitä yhdessä niin julkisen kuin yksityisen sektorin kanssa. On siis oleellista ja välttämätöntä tietää ”mitä he tekevät”. Puolin ja toisin.
Arvo Kokkonen
Pääjohtaja
Plokkauksia Maasta -blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita. Voit keskustella aiheesta kirjoittamalla blogiin kommentin sivun alareunassa. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.