Hyppää pääsisältöön

Kamarikollegiosta se lähti

Maanmittaustoiminta lasketaan alkaneeksi 19.6.1633, kun Ruotsin kamarikollegio antoi maanmittari Olof Gangiukselle määräyksen Suomen kartoittamisesta. Määräyskirjan mukaan maanmittareiden tuli vuosittain – niin pian kuin maa tulee paljaaksi – aloittaa työnsä ja ahkerasti mitata kunkin kylän maat, sekä pellot että niityt. Talvella maanmittareiden tuli saapua henkilökohtaisesti töittensä kanssa kamarikollegioon tekemään selkoa ja jättämään asiakirjat säilöön.

Maanmittaustoimitusten arkistot olivat Tukholmassa vuoteen 1725 saakka, josta alkaen asiakirjat ja kartat arkistoitiin läänien maanmittauskonttoreihin. Arkistotoimen lisäksi maanmittauskonttorien tehtävänä oli näyttää ja kopioida karttoja maanomistajille. Lisäksi konttorit huolehtivat muiden töiden salliessa kihlakunnan-, pitäjän- ja lääninkarttojen teosta. Oli perustettu maanmittauksen ydintehtävät eli tietopalvelu ja yleiset kartastotyöt.

Maarekisteri edelsi kiinteistörekisteriä

Kun maanmittaustoimi alkoi Suomessa, kiinteistörekisterin esiaste – maakirjat – olivat jo olemassa. Maakirjojen pidosta päätettiin Ruotsissa 1524. Maakirja oli luettelo maaveron maksajista eli kiinteistön omistajista ja maksun perustana olevista kiinteistöistä sekä verojen määristä. Veroluettelosta huolehtivat lääninhallitukset.

Vuonna 1895 perustettiin maarekisteri, kiinteistörekisterin suoranainen edeltäjä. Maanmittauskonttorit velvoitettiin pitämään alueensa kiinteistöstä luetteloa, johon merkittiin myös kiinteistön ominaisuustietoja, kuten pinta-ala ja rasitteet. Näin syntyi kiinteistörekisterinpito.

Tässä vaiheessa Maanmittauslaitoksen nykyisistä ydintehtävistä puuttuukin enää kiinteistöjen omistuksen ja oikeuksien kirjaaminen eli lainhuuto- ja kiinnitysrekisterin pito. Kirjaamispuolen historia on oman kirjoituksensa paikka.

Kirjaamistoimi on käräjäoikeuksilta maanmittauslaitokselle siirtynyt tehtävä, jota alioikeudet ovat hoitaneet keskiajalta saakka. Kiinteistöjen uudet omistajat on merkitty oikeuden pöytäkirjoihin lainhuutoina. 1930-luvulta lainhuudot on merkitty erilliseen lainhuuto- ja kiinnitysrekisteriin. Kirjaamista on tehty Suomessa huomattavasti pidempään kuin maanmittausta.

Vuosisadat vaihtuvat, ydintehtävät pysyvät

Paikkatietokeskus syntyi, kun Maanmittauslaitokseen yhdistettiin Geodeettinen laitos. Geodeettinen laitos perustettiin 1918 huolehtimaan tarkasta karttatuotannosta, kuten maasto- ja yleiskarttoihin tarvittavan koordinaatisto- ja korkeusjärjestelmien mittaamisesta ja ylläpitämisestä. Paikkatietokeskuksesta on kehittynyt monipuolinen ja kansainvälinen paikkatietoasioihin erikoistunut tutkimuslaitos.

Paljon on vesijättöä syntynyt Pohjanmaan rannikolle siitä, kun ensimmäinen maanmittari Olof Gangius saapui laivalla Turkuun. Maanmittauslaitoksen ydintehtävät ovat periaatteessa samat kuin 1600–1700 -luvuilla. Näitä samoja tehtäviä pyrimme hoitamaan yhä tarkemmin ja asiakasta paremmin palvellen. Tässä toimessamme käytämme ja kehitämme uusinta teknologiaa. Toimet ja vastuut eivät aina muutu vuosisatojen aikana, mutta tekemisen tapa voi muuttua.

Janne-Ville Kinnunen
rekisteri-insinööri (DI)

Kirjoitus on julkaistu versioituna Tietoa Maasta-lehden numerossa 4/2020.

Rekisteri-insinööri Janne-Ville Kinnunen.
Kuva: Maanmittauslaitos

_______________________________________________________________________________________

Maanmittauslaitoksen blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita.

Historia

Kommentit

Uusimmat blogit