Kartano – osa suomalaista historiaa

Kartano tarkoittaa suurtilaa tai sen isoa päärakennusta. Kartanolla ei ole tarkkaa määritelmää eikä suomalainen kiinteistöjärjestelmä sitä tunne. Sanaa käytetään usein silloin, kun puhe kääntyy maanomistamiseen ja erityisesti maatiloihin, joissa on paljon metsää ja maata, usein myös puutarha. Se on myös osa suomalaista historiaa.

Östersundomin kartanon päärakennus
Kuva:
Kari Hakli, Helsingin kaupunginsmuseo

Nimitys kartano juontaa ruotsin sanaan ”herrgård”. Gård-sana tarkoittaa mm. ”pihaa, maatilaa, aitausta tai tarhaa, linnoitusta”. Suomessa kartanoihin luetaan rälssisäteri, kruununkartanot ja muunlaiset suurtilat, jotka ovat olleet säätyläisten omistuksessa. Myöhemmin myös talonpojat saattoivat omistaa kartanoita. Kuninkaan omistamat kruununkartanot olivat valtion hallinnonpaikkoja ja niihin kerättiin veroja. Ne olivat myös usein mallitiloja seudun talonpojille.

Säteri – ratsupalvelusta vapautettu

Alkujaan kartanot perustuivat säterivapauteen tai läänitykseen. Säteri oli rälssitalo, jonka omistaja oli vapautettu suorittamasta ratsupalvelusta. Sääntelystä voi kertoa vuodelta 1562 esimerkkinä, että ”kreivi on vapautettu suorittamasta ratsupalvelua kolmelta, vapaaherra kahdelta ja tavallinen aateli yhdeltä talolta.”!

Rälssitalo muutettiin tavalliseksi perintötilaksi vasta vuonna 1951. Käytännössä ne olivat menettäneet etuoikeutensa jo paljon ennen. Maavero päättyi jo 1924 ja ratsupalveluvelvoite loppui isojakouudistuksen yhteydessä 1700-luvun puolivälissä.

Suomen vanhoista herraskartanoista yli puolet sijaitsee Varsinais-Suomessa. Kruununkartanoita on kutsuttu myös latokartanoiksi, sillä ne ovat vaatimattomampia kuin herraskartanot. Itä-Suomessa komeita aatelissukujen omistamia kartanoita on kutsuttu hoveiksi. Mielenkiintoinen kartanoihin liittyvä nimitys on ”moisio”, jolla nimellä Virossa kutsutaan herraskartanoita. Moisio tunnetaan paikoin myös Varsinais-Suomessa ja on muisto baltiansaksalaisesta kulttuurista.

Kiinteistöjärjestelmä ei kartanoa tunne

Käsitteenä kartano elää yhä ja se on osa suomalaista historiaa. Hyvä niin. Mutta kuten alussa totesin, ei sillä ole kiinteistöjärjestelmässämme roolia. Nykyinen kiinteistötunnusjärjestelmämme perustuu alkujaan ”kunta-kylä-talo-tila-määräala” -tunnusjärjestelmään, jolloin tunnus kertoi mm. sen missä (maarekisteri)kylässä kiinteistö sijaitsi. Järjestelmä uudistettiin vuonna 2014, minkä jälkeen kiinteistötunnus on vain numerosarja, jolla identifioidaan kukin kiinteistö itsenäiseksi muista erottuvaksi yksikökseen ilman muita merkityksiä.

Kiinteistöön kohdistuvat oikeudet ja velvollisuudet kohdistetaan tunnuksen avulla. Samalla tunnus mahdollistaa erilaisten tietojen yhdisteltävyyden. Kiinteistöihin liittyvä sijainti, paikkatieto, on entistä tärkeämmässä asemassa ja sen merkitys suomalaisessa kiinteistöjärjestelmässä on kasvava.

Tulevatko kartanot takaisin?

Kartanoilla on ylevä historia ja yhä yläluokkaisuuteen kalskahtava vivahde. Maantieteellisesti eniten kartanoita on Suomessa alueilla, joissa on pitkä aatelisten asumishistoria. Lukumääräisesti kartanoita on kunnissa ollut eniten Porvoon alueella ja toiseksi eniten Vihdissä.

Käsitettä kartano on käytetty puhekielessä Pohjanmaalla myös tarkoittamaan pihapiiriä, sanotaan, että ”tavataan kartanolla” tai että ”onpas siellä komia kartano” tarkoittaen koko talouskeskuksen kokonaisuutta. Kartano tulee käsitteenä elämään.

Oman mielenkiintoisen kehityssuunnan tuo maatilatalouden keskittyminen yhä suurempiin tuotantoyksiköihin, joissa vieraan työvoiman lisääntyvän käytön ja palvelujen oston kautta toiminnan luonne alkaa muistuttaa kartanomaista tapaa. Tulevatko kartanot takaisin alkuperäisellä tavalla mallitiloiksi muille?

Arvo Kokkonen
pääjohtaja

Arvo Kokkonen

_______________________________________________________________________________________

Maanmittauslaitoksen blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita. Voit keskustella aiheesta kirjoittamalla blogiin kommentin sivun alareunassa. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Kommentit

Varsin valaiseva kirjoitus lyhyessä muodossa kartanoiden ja herraskatanoiden, moisioiden ajalta nykyisiin tiloihin jotka kiinteistöjärjestelmä tunnistaa. Kartanoita on myös pohjois-Suomessa, Lapin alueella harvemmin. Tiloja sen sijaan useiden tarpeiden mukaan kuten luontaiselikeinotiloja, porotiloja, pienviljelystiloja ja sodan jälkeen rajan taakse jääneisille tiloille muodostetut vastiketilat. Siirtyessään muutamat tilat saivat ns. kultaisen kortin joka oikeutti saamaan etuuksia mm. metsän ja viljelysmaan alaan.
Ilmeistä kuitenkin on ettei kartanot ja moisiot voisi olla kiinteistöjärjestelmän osana sillä silloin tilanteeseen tulisi eriarvoisuutta jopa varallisuudekin perusteella. Sitten aivan oma lukunsa on kolttien ja saamelaisten asuintilat.

Rajattu HTML

  • Sallitut HTML-tagit: <a href hreflang> <em> <strong> <cite> <blockquote cite> <code> <ul type> <ol start type> <li> <dl> <dt> <dd> <h2 id> <h3 id> <h4 id> <h5 id> <h6 id>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Uusimmat uutiset ja blogit