Hyppää pääsisältöön

Lentokoneesta kartalle parissa kuukaudessa – näin ilmakuvista tehdään paikkatietoa

Helsingin Sanomat uutisoi 8.6.2020 Maanmittauslaitoksen ilmakuvaus- ja laserkeilaustyön arjesta. Tässä jutussa kerromme mitä tapahtuu, kun kuvaamassa ollut lentokone laskeutuu.

Helsingin Sanomien laajassa artikkelissa kerrottiin, miksi kartoituslentoja tehdään ja mitä ilmakuvaus on käytännössä, voit lukea jutun täältä (juttu on vain tilaajien luettavissa). 

Ilman ilmakuvia ei nykyisenlainen maastotietotuotanto olisi mahdollista. Ilmakuvaus on siis oleellinen osa Maanmittauslaitoksen työtä – ollut sitä jo 1930-luvulta. Tiesitkö muuten, että ilmakuvauksessa kyse ei ole mistä tahansa kamerasta, vaan järeästä lentokoneessa käytettävästä kuvausjärjestelmästä, joka painaa kymmeniä kiloja ja on arvoltaan useita miljoonia euroja?

Samassa järjestelmässä on mukana myös laserkeilain, joka tuottaa pistepilvidataa, jonka avulla puolestaan voidaan mallintaa 3D-rakennuksia kartalle. 

Miehet ovat asentamassa ilmakuvausjärjestelmää lentokoneeseen.
Ilmakuvauskameran asennustyötä. Kuva: Julia Hautojärvi

Muutama päivä lentokoneen laskeutumisen jälkeen

Kun kuvaukset on tehty, ilmakuvaajat tekevät materiaalille lentoratalaskennan, jonka avulla tiedetään sekunnin murto-osan tarkkuudella kuvanottohetki, kameran paikka ja kameran asento. Tämän tiedon pohjalta pystytään kuvista tuottamaan koko kuvausalueen peittävä ilmakuva. Tämä vaihe on tavallista toimistotyötä.

Pari viikkoa lentokoneen laskeutumisen jälkeen 

Kuvien prosessoinnin ja hyväksymisen jälkeen materiaalista ryhdytään tuottamaan stereokuvia eli yhdenlaisia ilmakuvatuotteita. Stereokuvia käsittelevät ilmakuvausyksikön kuvatuotannon asiantuntijat Helsingissä, Pasilassa. 

Stereokuvat ovat kolmiulotteisia, kartoittajiemme työssä olennaisia aineistoja, joiden avulla he tuottavat maastotietokantaan ajantasaisia tietoja. Maanmittauslaitoksessa työskentelee ympäri Suomen kymmeniä kartoittajia, joiden työnkuvaan kuuluu stereokuvien käsittely erityisillä stereokuva-asemilla.

Ilmakuvista tuotetuista stereokuvista rakennukset ja tiet löytävät tiensä kartalle – siis digitaaliseksi paikkatiedoksi, jota sekä kansalaiset että julkishallinnon toimijat ja yritykset voivat hyödyntää. Maastotietokannan aineisto on avointa aineistoa ja saatavilla täältä.

Stereokuvia käsitellään erityisillä Espa-työasemilla, polarisaatiolasit päässä.
Stereokuvia käsitellään erityisillä Espa-työasemilla, polarisaatiolasit päässä. Kuva: Julia Hautojärvi

Muutama viikko lentokoneen laskeutumisen jälkeen

Sitten on aika tehdä ortokuvia. Ortokuvat ovat Karttapaikka-palvelussa näkyviä 2D-kuvamosaiikkeja, siis kansantajuisesti sellaisia ilmakuvia, joita olemme tottuneet karttapalveluissa näkemään. Ne ovat käsiteltyjä kuvia, eivät suoraan sellaisia kuvia, mitä kamera napsii lentokoneesta. Itse asiassa ne ilmakuvat, joita näemme Karttapaikalla ovat parhaita paloja sadoista kuvista, ja lisäksi ne ovat karttaprojektiossa eli maanmittauskielellä orto-oikaistuja: niiden sijainti on karttapaikan maastokartan kanssa yksi yhteen.  

Noin puolet Maanmittauslaitoksen kuvauksista tilataan ulkopuolisilta yrityksiltä, eli niitä eivät tee Maanmittauslaitoksen omat ilmakuvaajat. Toimistotyömme alkaa näissä tapauksissa yleensä noin kaksi kuukautta kuvauksen päättymisen jälkeen. Kaikki ortokuvat ovat palveluissamme saatavilla viimeistään kuvausvuoden loppuun mennessä. 

Kaikkiaan prosessiin osallistuu siis monia maanmittausalan ammattilaisia, ympäri Suomen, maassa ja ilmassa. He mahdollistavat ilmakuvan matkan taivaalla lentävästä lentokoneesta sinun ruudullesi ja lopputulokset ovat käytössäsi vapaasti muutamalla kliksautuksella – aika hienoa, vai mitä? 

Lisää tietoa

Paikkatieto
Ilmakuvaus
Laserkeilaus

Uusimmat uutiset ja artikkelit