Näin syntyvät historialliset ilmakuvat

Maanmittauslaitos julkaisi kesäkuun alussa historiallisten ilmakuvien arkiston, jossa on kaikkiaan noin 1,5 miljoonaa kuvaa. Niistä noin puolet on skannattu digitaaliseen muotoon. Arkiston avausvaiheessa saataville tuli kymmeniä tuhansia kuvia, joista vanhimmat ovat 1930-luvulta. Arvokas aineisto siirtyy filmiltä digitaaliseksi ilmakuvaoperaattoreiden Arto Laukkasen ja Kari Sinisalon skannaamina.

Anniina Lundvall

Arto Laukkanen ja Kari Sinisalo seisovat skannauskoneen ääressä
Arto Laukkanen (vasemmalla) ja Kari Sinisalo ilmakuvaskannerin äärellä.
Kuva:
Pekka Jussila/Maanmittauslaitos

Tällä hetkellä skannataan vuotta 1972, eli arkistoa on skannattu jo useamman kymmenen vuoden verran. Filmille kuvatun ilmakuvan tie digitaaliseksi käynnistyy filmin hakemisella arkistosta. Kun ilmakuvaoperaattori on tarkistanut filmin, sille tehdään skannaussuunnitelma. Suunnitelman tekemistä tukevat kirjalliset kuvauslentojen suoritusilmoitukset, joista näkee mitä on kuvattu ja miten on kuvattu. Selviääpä ilmoituksista henkilöstön nimetkin.

– Ennen koneessa oli neljä, jopa viisi henkilöä. Nykyään lentäjän lisäksi laitteita operoi vain yksi henkilö, kertoo Kari Sinisalo, joka on itsekin toiminut ilmakuvaajana enimmäkseen 80- ja 90-luvulla. Viimeiset lennot filmikameralla tehtiin 2000-luvun lopulla, jolloin siirryttiin kuvaamaan täysin digitaalisesti.

Kuvauslennon suoritusilmoitus vuodelta 1978.
Kuvauslentojen suoritusilmoitus vuodelta 1972. Kuva: Maria Vilppola/Maanmittauslaitos


Rullalla olevat filmit helpottavat työtä

Melkein kaikki historialliset filmit ovat skannauskelpoisia ja pääsevät käsittelyyn.

– Tutkimme filmin laadun ja numeroinnin oikeellisuuden, ja poistamme mahdolliset roskat. Vanhoissa filmeissä on laatueroja, nämä 70-luvun filmit ovat jo oikein hyvälaatuisia, Kari Sinisalo ja Arto Laukkanen kertovat esitellessään filmiä valopöydän päällä. On ollut suurta viisautta arkistoida filmit rullalle, sillä ne on siten helppo skannata. 

– Paljon vaikeampaa on, jos filmi on leikattu osiin. Sellaisiakin kuvia meillä on käsiteltävänä ja käsityötä tarvitaan enemmän, Laukkanen kertoo.

Valopöytä, jossa on arkistosta tuotuja filmipurkkeja ja avattu filmirulla.
Purkista löytyvä filmirulla avataan katsottavaksi valopöydälle. Yhdessä purkissa voi olla esimerkiksi kahden lennon materiaalit, kaikkiaan 60-70 kuvaa. Filmistä näkee mm. kuvauksen kellonajan ja lentokorkeuden. Kuva: Pekka Jussila/Maanmittauslaitos


Skanneri hurisee koko päivän

Ilmakuvaskannerit ovat suuria laitteita, joiden operoiminen on ammattilaisten työtä. Ilmakuvien skannaus on Sinisalon ja Laukkasen päätyö.

– Skannausprojektissa muutamme filmin digitaaliseen muotoon ja muokkaamme sävyarvoja niin, että saamme koko ilmakuvasta riittävästi informaatiota, Arto Laukkanen kertoo. Mustavalkoisen ilmakuvan käsittely kestää noin 1,5 minuuttia ja värillisen kolme kertaa pidempään. Hyvänä päivänä ilmakuvaoperaattorit skannaavat jopa 200 kuvaa. Kuvan laadun pitäisi pysyä hyvänä ja tasaisena. 

– Tarkkailemme skannauksen kulkua koko filmirullan skannauksen ajan. Tarpeen vaatiessa muutamme valotusta. Lopuksi teemme niin sanotut yleissilmäyskuvat, josta katsomme skannauksen tasaisuuden, Laukkanen kertoo. Prosessissa on monia työvaiheita, joihin osallistuu monia henkilöitä eri puolilta Maanmittauslaitosta. Valmiit kuvat siirtyvät aikanaan Paikkatietoikkunaan katseltavaksi.

Arto Laukkanen tarkastelee filmin laatua valopöydän päällä.
Ilmakuvaoperaattori Arto Laukkanen tutkii filmiä valopöydän päällä. 


Terveisiä 70-luvulta

Ilmakuvaoperaattorien työtehtäviin kuuluu historiallisten ilmakuvien käsittelyn lisäksi myös asiakkaiden tilaamien kuvien haku nauha-arkistosta ja ilmakuvarekisterin päivitys. Ruudulle ilmestyy välillä hauskoja yllätyksiä, joiden voi kuvitella ilahduttaneen kuvaajiakin aikanaan.

– Tällainen on esimerkiksi TERVE-teksti, joka oli tehty kenties isoilla lakanoilla maatalon pihaan Huittisissa 1972 kuvausten aikaan. Nykyään tässä vanhassa kuvassa näkyvää taloakaan ei enää ole, Arto Laukkanen näyttää ruudulta. 

Ilmakuvien skannaus on aloitettu Maanmittauslaitoksessa yli 20 vuotta sitten, ja arkiston sisältöä julkaistaan Paikkatietoikkunassa kuva kerrallaan. Ilmakuva-arkiston julkaisusta filmiaarteiden käsittelijät Sinisalo ja Laukkanen ovat mielissään.

– Tässä on nyt hyvä työkalu maaston muutosten löytämiseen. Kuvilta voi katsoa, miten Suomi on vuosien kuluessa muuttunut. Olemme tyytyväisiä, kun kuvat herättävät yleistä mielenkiintoa.

Pala historiallista ilmakuvaa Huittisista, kuvassa on talo, jonka pihalla on teksti TERVE
Terve-teksti ilahdutti Huittisten yllä liidellyttä ilmakuvaajaa ja 40 vuotta myöhemmin ilmakuvan skannaajaa. Kuva: Maanmittauslaitos

 

Tutustu historiallisten ilmakuvien arkistoon

Ilmakuvaus

Uusimmat uutiset ja artikkelit