Gaia-avaruusteleskoopin tuloksia julkaistiin 3.12.2020. Tässä yhteydessä mainittiin myös 1800-luvun suomalaistaustainen tähtitieteilijä Friedrich Wilhelm August Argelander (1799–1875). Kuka hän oli ja miten ihmeessä 150 vuotta sitten elänyt tähtitieteilijä liittyy Gaia-satelliittiin?
Suomen sodan jälkeen Turun Akatemiaan perustettiin tähtitieteellinen observatorio ja observaattorin virka 1817. Viran ensimmäisen haltijan, Henrik Johan Walbeckin äkillisen kuoleman jälkeen 1822 virkaan palkattiin tuolloin Königsbergissä Itä-Preussissa (nyk. Kaliningrad, Venäjä) Friedrich Besselin oppilaana äskettäin väitöskirjansa tehnyt Argelander. Hän oli syntynyt Memelissä Itä-Preussissa (nyk. Klaipėda, Liettua), mutta hänellä oli suomalaiset sukujuuret: tukkukauppias-isoisä oli syntynyt Pernajassa ja Argillanderien pappissuku oli lähtöisin Pohjois-Savosta.
Argelander ryhtyi tarmokkaasti järjestelemään observatorioon hankittujen instrumenttien käyttöönottoa ja käynnistämään havaintotoimintaa. Se katkesi äkillisesti Turun paloon vuonna 1827. Observatorion päiväkirjasta löytyy Argelanderin merkintä syyskuun 4.–5. päivän väliseltä yöltä: "Nämä havainnot keskeytti hirveä tulipalo, joka hävitti tuhkaksi melkein koko kaupungin, mutta jätti Jumalan kiitos observatorion kajoamatta."
Kolme päivää myöhemmin, savun hälvennyttyä löytyy havaintopäiväkirjasta seuraava merkintä: "Kaikkein kauneimmat revontulet, jotka koskaan olen nähnyt."
Argelander oli taitava ja ahkera havaitsija. Vuoteen 1831 mennessä hän oli ehtinyt Turussa havaita 560 tähden tarkat paikat. Tuolloin laitteet siirrettiin Helsinkiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston rakenteilla olevaan observatorioon. Argelander julkaisi vuonna 1835 Turun havainnot kirjassa DLX stellarum fixarum positiones mediae ineunte anno 1830 (560 tähden paikat vuoden 1830 mukaisesti), joka tunnetaan myös nimellä Catalogus Aboensis.
Ardelander yhdisti äärimmäisen tarkasti ja huolellisesti viiden vuoden aikana havaitut tähtien paikat ja niiden pienen pienet muutokset muiden havaitsijoiden aiempina vuosikymmeninä tekemiin mittauksiin. Niillä hän pystyi laskemaan sen suunnan taivaalla, johon aurinkokunta liikkuu. Hän selvitti suunnan tähtien ominaisliikkeistä eli tähtien liikkeestä suhteessa toisiinsa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun havainnoista pystyttiin määrittämään aurinkokunnan liikkeen suunta. Jokainen voi harjoitella menetelmää liikkuvasta veneestä: havaitaan muiden laivojen ja veneiden suunnat ja suunnan muutosnopeudet ja määritetään näistä oma liikesuunta.
Vuonna 1837 Argelander kutsuttiin Bonniin tähtitieteen professoriksi ja Bonnin observatorion johtajaksi. Bonnissa syntyi hänen toinen suurtyönsä, 324 198 tähden tarkat paikat sisältävä tähtiluettelo, Bonner Durchmusterung.
Gaia-satelliitin mittaukset tähtien liikkeistä ovat periaatteessa samanlaisia kuin Argelanderin mittaukset 190 vuotta sitten. Tarkkuus ja tähtien määrä vain on valtavasti kasvanut. Argelander tuskin olisi hurjimmissa unelmissaankaan voinut kuvitella Gaian kaltaisia mittauksia ja tarkkuutta, mutta pedanttina ja ahkerana havaitsijana varmasti olisi mielissään siitä mihin nyt on päästy.
Markku Poutanen
tutkimusprofessori
Geodesian ja geodynamiikan osasto
