Tämä ei ole naisten ala – vai onko sittenkin?

Olen Heli Seppänen, 23-vuotias maanmittausinsinööri (AMK) Kestilästä. Aloitin työt Kajaanissa toimitusinsinöörinä perustoimitusten parissa heinäkuussa 2018.

Kuulin maanmittausalasta ihan ohimennen, kun isäni mainitsi kesänaapurimme olevan kartoittaja. Kysyin, että mikä? Ei isäkään sitä osannut sen kummemmin kertoa ‒ sanoi vain, että liikkuvat kai aika paljon luonnossa ja ovat karttojen kanssa tekemisissä. Tämä selvä, minusta siis tulee isona kartoittaja.

Miten sinä sinne Rovaniemelle asti lähdet opiskelemaan?

Ysiluokan yhteishaussa hain Rovaniemelle opiskelemaan kartoittajaksi. Kaverit kai pitivät minua ihan hulluna. Lähteä nyt opiskelemaan alaa, josta ei tiedä mitään. Joku taisi tokaista, että ethän sinä osaa edes käyttää kompassia. Eivät yläasteen opettajatkaan tienneet alasta mitään. Päivittelivät vain, että miten sinä sinne Rovaniemelle asti lähdet opiskelemaan sitä…mikäs ala se nyt olikaan?

Syksyllä 2011 pakattiin pieni omaisuus Volkkarin peräkonttiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Rovaniemeä. En ollut koskaan käynyt Rovaniemellä, eikä siellä asunut ketään tuttuja tai sukulaisia. Mutta se ei haitannut, koska tuntui niin hienolta itsenäistyä, muuttaa pois kotoa ja päästä opiskelemaan maanmittausalaa. Alaa, josta en tiennyt yhtään mitään, mutta se kuulosti kivalta.

Luokalla kymmenen poikaa ja minä

Luokassa oli 10 poikaa ja minä. Huomasin pärjääväni ihan yhtä lailla kuin pojat, ja että tämä on myös naisten ala, vaikka naisia vähemmän vielä onkin. Taisin olla luokan ensimmäinen, joka sai harjoittelupaikan. Se oli Maanmittauslaitoksella Kuusamossa.

Hurahdin maanmittausalaan, ja ammattikoulusta valmistuttuani jatkoin opiskelemaan maanmittausinsinööriksi. Luokallani aloitti noin 40 opiskelijaa, joista naisia oli viisi. Neljä vuotta meni nopeasti, ehkä osasyynä olivat lasten syntymät koulun ohessa. Valmistuin maanmittausinsinööriksi toukokuussa 2018.

Valmistuttuani aloitin työnhaun. Kauaa ei tarvinnut peukaloita pyöritellä, kun ovet Maanmittauslaitokselle avautuivat. Pääsin Kajaaniin toimitusinsinööriksi tekemään juuri sitä työtä, mitä olen halunnut tehdä siitä asti, kun vähänkään pääsin kärryille, että mitäs ne maanmittarit oikein tekevätkään.

Työyhteisössä ratkaisee asenne, ei sukupuoli

Omalta osaltani olen sitä mieltä, että Maanmittauslaitoksessa yhdenvertaisuus sukupuolten välillä toteutuu hyvin. Työyhteisön suhtautuminen naismaanmittariin on ollut hyvää, eikä mitään vähättelyä ole ainakaan minun kohdallani tapahtunut.

Nykyään asiakkaatkin ovat jo tainneet tottua siihen, että aina se toimituspaikalle tuleva maanmittari ei olekaan kalapuikkoviiksinen ja eläkeikärimaa hipova mies, vaan sieltä saattaa tulla nykyaikaista mittalaitetta olallaan kantava nuori nainen. Viime kesänä sain asiakkailta positiivista palautetta useampaan otteeseen, negatiivista en kertaakaan, joka on suomalaisessa yhteiskunnassa kai aika harvinaista?

Mielestäni toimitusinsinöörin työssä, kuten monessa muussakin ammatissa tai elämässä yleensä, asenne ratkaisee. Omalla asenteellaan voi vaikuttaa niin työyhteisöön, asiakkaiden suhtautumiseen kuin omaan jaksamiseenkin.

Heli Seppänen
Kuva: Pasi Leskinen

Heli Seppänen
toimitusinsinööri

_______________________________________________________________________________________

Maanmittauslaitoksen blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita. Voit keskustella aiheesta kirjoittamalla blogiin kommentin sivun alareunassa. Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.

Kommentit

Rajattu HTML

  • Sallitut HTML-tagit: <a href hreflang> <em> <strong> <cite> <blockquote cite> <code> <ul type> <ol start type> <li> <dl> <dt> <dd> <h2 id> <h3 id> <h4 id> <h5 id> <h6 id>
  • Rivit ja kappaleet päätetään automaattisesti.
  • Verkko- ja sähköpostiosoitteet muutetaan automaattisesti linkeiksi.

Uusimmat uutiset ja blogit