Luonnonsuojelua yli organisaatiorajojen

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Katri Isotalo

Pitkospuut suolla.
Luonnonsuojelualueiden Uljas-järjestelmästä löytyy tiedot mm. Kolarin Särkilehdon laavulle vievistä pitkospuista. Kuva: Katri Isotalo.

 

Eri organisaatioiden yhteinen paikkatietojärjestelmä ei ole luonnonsuojelussa pelkkää päiväunta. Metsähallitus, Syke, elyt ja ympäristöministeriö käyttävät yhteistä järjestelmää suojelualueiden hallinnoinnissa.

Metsähallituksessa paikkatiedot ja paikkatietojärjestelmät ovat olleet arkipäivää pitkään. Eri tarkoituksiin on kuitenkin vuosien varrella rakennettu useita eri järjestelmiä, jotka kaikki ovat toimineet toisistaan erillään.

Monia luontoon liittyviä tietoja tarvitaan oman talon lisäksi myös ympäristöhallinnossa. Esimerkiksi ELY-keskukset vastaavat yksityisten maiden suojelualueiden perustamisesta ja Metsähallitus valtion maiden luonnonsuojelualueista.

Tiedot yksityismaille perustetuista luonnonsuojelualueista ovat olleet elyjen hoidossa ja sijaintitiedot ja ominaisuustiedot vielä keskenään eri järjestelmissä. Lajitiedoista taas osa on ollut ympäristöhallinnon järjestelmissä ja osa Metsähallituksessa, paljolti Excel-taulukoissa.

Ympäristöministeriö asettikin jo vuonna 2008 Saltiksi nimetyn hankkeen luonnonsuojelualueiden tietojärjestelmien kehittämiseksi. Sen rinnalla aloitettiin Metsähallituksen paikkatietojärjestelmien yhtenäistäminen.

Monta järjestelmää, monta käyttäjää

Uusi Uljas-paikkatietojärjestelmä sisältää sekä Metsähallituksen Luontopalveluiden järjestelmät että Metsähallituksen kiinteistö- ja maankäyttötietojen hallintasovelluksen. Paikkatietojärjestelmällä ylläpidetään tietoa luonnonvaroista, kiinteistövarallisuudesta, rakennetusta omaisuudesta, alueita koskevista suunnitelmista ja toteutetuista toimenpiteistä.

Luontopalveluiden järjestelmät on jaettu Suojelualuetietojärjestelmään (SATJ), jolla perustetaan luonnonsuojelualueet sekä valtion että yksityisten omistamille alueille, Suojelualueiden suunnittelu- ja seurantajärjestelmään (SASS), biotooppikuvioihin perustuvaan Suojelualueiden kuviotietojärjestelmään (SAKTI), Lajistotietojärjestelmään (LajiGIS) sekä rakenteiden, reittien ja arkeologisten kohteiden järjestelmään (PAVE).

Lisäksi Uljas-kokonaisuuteen sisältyy Metsähallituksen kiinteistö- ja maankäyttötietojen hallintasovellus OmaisuusGIS.

OmaisuusGIS-sovellusta lukuun ottamatta Uljas-järjestelmät ovat myös muiden valtion luonnonsuojeluhallinnon organisaatioiden eli elyjen, ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen (Syke) käytössä.

Yhteinen tietokanta

Uljas-järjestelmää hyödyntää noin 800 käyttäjää. Heistä noin neljännes on Metsähallituksen ulkopuolelta.

Helpotusta käyttäjien arkeen tuo erityisesti tietojen saaminen ruudulle monesta eri lähteestä kerralla. Aiemmin niitä piti kerätä eri tekijöiden Excel-taulukoista, Word-tiedostoista tai paperisilta raporteilta. Kun kaikki tiedot ovat samassa tietokannassa, esimerkiksi luonnonsuojelualuetta SASS-järjestelmällä suunnitteleva saa ruudulleen hetkessä alueen lajitiedot LajiGIS:stä.

”Kun halutaan esimerkiksi ennallistaa suo tukkimalla ojat, toiminta suunnitellaan SAKTI-järjestelmässä hinta-arviota myöten ja toimintaohjeet saadaan tulostettua järjestelmästä suoraan suo-ojia tukkivan kaivinkoneen kuljettajalle. Prosessin koko tietoketju jää samalla säilöön mahdollista myöhempää tarkastelua varten”, havainnollistaa luonnon ja kulttuuriperinnön suojelun prosessista vastaava Tuula Kurikka.

Prosessilähtöinen järjestelmä auttaa myös tarkistamaan, että kaikki tarpeelliset vaiheet on hoidettu.

”Laatu paranee, kun samankaltaisia kohteita käsittelevät henkilöt voivat vertailla omia arvioitaan toisten arviointeihin. Samalla näkee helposti, mikäli tarkastelusta puuttuu tietoja”, SASS-järjestelmän sovellusasiantuntija Heikki Eeronheimo jatkaa.

Eri toimijoilla on myös aiempaa ajantasaisempi tieto käytössään. Esimerkiksi elyjen ja Metsähallituksen tekemät muutokset Suojelutietojärjestelmään siirtyvät nyt Syken käyttöön yön aikana. Aiemmin Syke kokosi tiedot suojelualueista aineistopäivitystä varten kerran vuodessa.

”Ympäristöministeriö puolestaan voi hakea itse Uljas-järjestelmästä vakioraportteina tiedot, jotka ennen lähetettiin elyistä vuoden vaihteessa valtaisina Excel-tiedostoina”, kertoo SATJ-järjestelmän sovellusasiantuntija Kirsi Valanne.

Raportteja voidaan tulostaa eri käyttötarkoitusta varten. Esimerkiksi julkisiin raportteihin ei sisälly salaiseksi luokiteltua lajitietoa kotkista, naaleista tai saimaannorpista.

Kaaviokuva: lajiseurantojen suunnittelu- ja talletusprosessi.
Kuva: Metsähallitus.


Kilpailutus vaativaa – miten arvioida toimintavarmuutta?

Isot tietojärjestelmähankkeet eivät aina suju kuin tanssi. Uljaksen tekijät vaihtuivat toimittajan puolella vuosien varrella monesta eri syystä ja tunteja paloi roimasti enemmän kuin piti.

”Ympäristöministeriössä, joka järjesti hankkeelle rahoituksen, ajateltiin ehkä hankkeen valmisteluvaiheessa, että kehitetään olemassa olevia järjestelmiä. Ne olivat kuitenkin arkkitehtuuriltaan ja teknologialtaan niin vanhentuneita, että kehittämisen sijaan järjestelmät piti rakentaa kokonaan uusiksi”, taustoittaa jo aloitusvaiheessa mukana ollut Metsähallituksen Luontopalveluiden tietohallintopäällikkö Johanna Ala-Reini.

Alussa tarjouspyyntöjä ei sidottu nimettyihin tuotteisiin tai arkkitehtuuriin. Ensimmäisten Uljas-sovellusten (OmaisuusGIS ja SATJ) tarjouskilpailussa valituksi tuli Esri Finlandin tarjous. Sen myötä Metsähallituksessa aiemmin käytössä olleet MapInfo-tuotteet vaihtuivat Esrin ArcGIStuotteisiin, joista tuli koko Uljas-kokonaisuuden alustaratkaisu. Ennen uusien sovellusten ja uusien prosessien käyttöönottoa järjestettiin yleistä ArcGIS-koulutusta, joka osoittautui hyväksi ratkaisuksi.

Ala-Reini myöntää, että vaatimusmäärittelyt ja laadullisten vaatimusten perustelut olisivat voineet tarjouspyynnöissä olla joiltakin osin täsmällisemmät. Kritiikkiä saavat myös tarjousten tekijät.

”Tuntuu, että tarjouksia tehdään yllättävän löyhällä tietämyksellä ja lisätietoja kysytään tarjouksentekovaiheessa vain harvoin. Pienikin perehtyminen senhetkisiin järjestelmiin auttaisi ymmärtämään, mitä uudistuksella haetaan”, pohtii Heikki Eeronheimo. ”Toimitusvarmuuden arviointi on yhtä vaikeaa kuin sen, kertooko alhainen hinta tehokkuudesta vai tulevista ongelmista.”

Kiitosta toimintavarmuudesta tilaaja antaa hankkeen loppuvaiheessa lisää vastuuta ottaneelle Arbonaut Oy:lle, jolta löytyi periksiantamattomuutta ja ”moraalista ryhtiä”.

Vuorovaikutus lisääntyi

Matkan varrella tingittiin muun muassa palvelukeskeisen arkkitehtuurin laajamittaisesta hyödyntämisestä sekä standardoiduista käyttöliittymistä, mutta ainakin Tuula Kurikka kehuu, että yhden järjestelmän opittuaan on helppo oppia käyttämään muitakin Uljas-järjestelmiä. Karttatasojen avausta pidetään yleisesti helppona.

Järjestelmän sovellusvastaavat ovat vastanneet myös käyttöönottokoulutuksesta PAVEa lukuun ottamatta. Rakenteiden, reittien ja arkeologisten kohteiden PAVE sai oman kouluttajansa, koska sen käyttäjäkunta on laaja ja mukana on paljon henkilöitä, jotka ehtivät vain harvoin tietokoneen ääreen. Kuten Uljaksessa laajemminkin, PAVEssakin on erilaisia käyttäjärooleja. Koulutus hoidettiin ryhmittäin niin, että esimerkiksi kenttähenkilöstön koulutuksessa keskityttiin yksityiskohtaisiin ohjeisiin kuten siihen, miten tiedot tuvan tai laavun polttopuutarpeista viedään järjestelmään.

Henkilöstön on täytynyt järjestelmien lisäksi opetella uudenlaiset prosessit, joka myös vaatii aikaa ja työtä. ”En usko, että kukaan silti haluaisi palata vanhoihin työtapoihin”, Johanna Ala-Reini vakuuttaa. Esimerkiksi uuden suojelualueen perustamisvaiheessa tieto saatiin ympäristöministeriöstä kirjekuoressa, jonka sisältö sitten digitoitiin Metsähallituksessa. Nyt tieto siirtyy järjestelmästä toiseen ilman viranomaisten tekemää päällekkäistä työtä.

”Kaiken kaikkiaan hanke on lisännyt vuorovaikutusta hallinnon toimijoiden kesken, erityisesti Metsähallituksen ja elyjen välillä”, korostaa Heikki Eeronheimo.

 

Uljas-tietojärjestelmän käyttäjistä noin neljännes työskentelee muualla kuin Metsähallituksessa.

Miten Uljas on helpottanut työtäsi?

Vesa-Pekka Simula.Vesa-Pekka Simula
Ylitarkastaja
Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristövastuualue

Tärkein päivittäinen ohjelmisto

”Olen hoitanut luonnonsuojelun toteutukseen liittyviä tehtäviä kohta 25 vuotta ja käyttökokemusta erilaisista tietojärjestelmistä on ehtinyt jonkin verran karttua.

Uljas-ohjelmisto on minulle tärkein ohjelmisto tavanomaisten toimisto-ohjelmien lisäksi. Käytän sitä päivittäin eri tehtävissä kuten suojelualueiden hankinnassa,  suojelukiinteistöjen muodostamisessa, tiedon ja kuviotietojen haussa, arviolaskennassa, hallinnan siirroissa ja karttojen teossa sekä apuna erilaisten lausuntojen, vastineiden ja raporttien laadinnassa. Tietojen syöttämiseen ja hakemiseen käytän kaikkia muita Uljasohjelmiston osia paitsi suunnittelu- ja seurantajärjestelmä SASSia.

Yhteiskäyttö ja suora pääsy Metsähallituksen tuottamiin aineistoihin on helpottanut ja nopeuttanut työtäni. Osa aineistoista on tosin edelleenkin saatavissa vain ympäristöhallinnon palvelimilta, eli työ vaatii näissä tapauksissa vielä kahden ohjelmiston käyttöä. Aineistojen vienti ja tuonti näiden kahden välillä ei ole kovin sujuvaa, mutta Uljas-ohjelmiston aineistojen kattavuus paranee ajan ja lisääntyvän käyttötarpeen myötä.

Uljas-ohjelmiston käyttöönotossa ei pitäisi olla isoa kynnystä. Käyttöliittymät ja toimintavarmuus täyttävät hyvin tämän päivän tarpeen. Varmaankin tulevaisuudessa ohjelmistoon kohdistuu muutos- ja kehitystarpeita, mutta toimivalle pohjalle on hyvä rakentaa uutta.”

 

Päivi Gummerrus-Rautiainen.Päivi Gummerus-Rautiainen
Ympäristöneuvos
ympäristöministeriön luontoympäristöosasto

Tiedonhaku ja raportointi helpottuvat

”Käytän lähinnä suojelualuetietojärjestelmää, jolla hallitaan ja seurataan erilaisia suojelualueita. Järjestelmästä on selkeä apu tiedonhaussa. Ennen esimerkiksi tietyn alueen rauhoitussäännöt saattoivat olla vain ely-keskuksen mapissa, mutta nyt ne saa suojelualuetunnuksella suoraan järjestelmästä. Teemme ympäristöministeriössä hallinnassamme oleville kiinteistöille järjestelmän avulla myös toimia, jotka ennen hoidettiin kirjeillä ja liitetiedosto-Exceleillä. Paikkatietopohjaisuus ja lisätietojen saaminen samasta järjestelmästä ovat tätä päivää. Uljas tulee helpottamaan työtäni myös raportointityökaluna korvaten erilaiset excelit, joilla ympäristöministeriö on aiemmin kerännyt tietoja. Tämä ominaisuus on osin vielä kehitteillä mutta on jo helpottanut raportointia.

Käyttöönotto ja siihen liittyvät uudet prosessit on ollut iso työ ja muutos monille, mutta uskon, että siihen käytetty työ maksaa itsensä takaisin. Tulevaisuudessa on pohdittava, miten tietoja avataan esimerkiksi rajapintojen kautta uusille tahoille, kuten kuntien luonnonsuojelutoimen käyttöön.”

 

Hyötyä ja hyvinvointia luonnosta

Luonnonsuojelualueilla turvataan lajiston ja luontotyyppien monimuotoisuutta sekä huolehditaan kansallismaiseman, kulttuuriperinnön ja virkistys- ja retkeilyalueiden säilymisestä.

Suomessa oli lakisääteisiä luonnonsuojelualueita tämän vuoden alussa 803. Ne kattavat pinta-alaltaan noin 20 000 neliökilometriä. Muita suojelu- ja retkeilykohteita on lisäksi lähes 25 000 neliökilometriä. Niitä ovat esimerkiksi luonnonpuistot ja yksityisille maille perustetut suojelualueet.

Luonnonsuojelu- ja erämaalailla on suojeltu Suomen pinta-alasta noin yhdeksan prosenttia. Suojelualuekokonaisuuden ydin ovat valtion maille perustetut luonnonsuojelualueet kuten kansallispuistot. Kansallispuistoja on 40.

Kansallispuistolle laaditaan aina hoito- ja käyttosuunnitelma. Sen laatii aluetta hallinnoiva viranomainen, joka on valtion mailla Metsähallitus. Kansallispuistojen hoito- ja käyttosuunnitelman vahvistaa ympäristöministeriö. Yksityisten omistamien luonnonsuojelualueiden hoidon ja kayton suunnittelua tehdään maanomistajien, ELY-keskuksen ja Metsähallituksen yhteistyönä. Metsähallituksen Luontopalvelut vastaa valtion suojelualueiden hoidon lisäksi useiden merkittävien uhanalaisten lajien kuten saimaannorpan ja maakotkan suojelusta ja tuottaa peruspalveluja retkeilijöille.

Kansallispuistoilla ja valtion retkeilyalueilla on luonnonsuojelun lisäksi merkittävä vaikutus aluetalouteen ja -työllisyyteen: valtion sijoittama euro palautuu takaisin keskimäärin 10-kertaisena paikallistalouteen. Kansallispuistoissa vieraillaan vuosittain yli kolme miljoonaa kertaa.

  • Luonnonsuojelualueet on perustettu lailla tai asetuksella valtion maalle tai ympäristökeskuksen päätöksellä yksityismaalle.
  • Erämaa-alueet on perustettu erämaalailla valtion maalle Lappiin.
  • Valtion retkeilyalueet on perustettu ulkoilulailla valtion maalle eri puolille Suomea.

Lähde: Metsähallituksen ja ympäristöministeriön verkkosivut.