Älypuhelimen käyttäjä on myynyt yksityisyytensä

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Katri Isotalo

Paneelikeskustelijat SuomiAreenalla.
Kuvassa vasemmalta oikealle Annika Damström, Pirita Ihamäki, Arvo Kokkonen, Elina Hiltunen, Jari Leppä, Jarkko Koskinen ja Kari Petäjä. Kuva: Ulla Mikkanen.

 

Yksityisyys on hinta, jonka somea matkapuhelimella käyttävä palveluista maksaa. Paikkatiedot ovat arvokasta valuuttaa.

"Yksityisyyttä ei ole niin kauan kuin käyttää kännykkää”, muotoilee monelle tutun tilanteen tulevaisuudentutkija Elina Hiltunen. Hiltunen on erikoistunut tulevaisuuden ennakointiin kuten teknologiaan ja kuluttajiin liittyviin megatrendeihin.

Hiltunen kertoo jakaneensa omien paikkatietojensa käyttöoikeuden noin 25 sovellukselle ja käyttävänsä esimerkiksi Google Mapsia matkoilla. ”Silti on pelottavaa huomata, että Google tietää missä K-kaupassa kävin viimeksi.” ”Ei puhelin ole ainoa, joka meitä seuraa. Seurataanhan meitä myös valvontakameroilla”, jatkaa Maanmittauslaitoksen pääjohtaja Arvo Kokkonen. Hän korostaa avoimuuden olevan olennainen osa yhteiskuntaamme ja uskoo avoimuuden voittavan, vaikka meitä suomalaisia pidetäänkin kansainvälisesti joskus sinisilmäisinä.

Hiltunen ja Kokkonen keskustelivat puhelimen keräämien paikkatietojen käytöstä Porin Suomi-Areenalla heinäkuussa. Maanmittauslaitoksen isännöimän keskustelun otsikko oli ”Kuka tietää missä liikut ja miten vietät aikaasi?” Muut keskustelijat olivat maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä, ylijohtaja Jarkko Koskinen Maanmittauslaitoksesta, geokätköilyn asiantuntija Pirita Ihamäki ja valmiuspäällikkö Kari Petäjä SPR:stä. Keskustelua moderoi toimittaja Annika Damström YLE:stä.

Miksi paikkatiedot ovat niin haluttuja?

Viranomaiset puolustavat paikkatietojen keräämistä turvallisuudella. Kun henkilö tarvitsee apua, on tiedettävä missä hän sijaitsee. Matkapuhelin pystytään paikantamaan kohtuullisella tarkkuudella tukiasemien avulla ilman puhelimen omistajan lupaa. Ilmaissovellus 112 ilmoittaa puhelimen sijainnin jo puhelimesta soitettaessa.

Valmiuspäällikkö Kari Petäjä vahvistaa paikkatietojen mullistaneen vapaaehtoisetsinnät. ”Kun aiemmin etsittiin kadonneita metsästä, nyt kohde on yhä useammin kaupunkialueelle eksynyt dementikko.” Molemmissa tapauksissa paikkatieto auttaa. Ei tarvitse enää muistella, onko joku käynyt jossakin, vaan laitteen muistiin jäävien paikannustietojen avulla tiedetään tarkasti, mitkä alueet on jo haravoitu.

Metsästä etsittävillä ongelmana on yleensä virran loppuminen puhelimesta.

Joko isoveli valvoo?

Jarkko Koskisen mukaan kolme maailman kymmenestä suurimmasta yrityksestä on jo vuosia sitten ilmoittanut paikkatiedot yhdeksi tärkeimmistä toimialoistaan. ”Apple, Google tai Microsoft eivät valmista paikkatietoja, joten jostakin niiden on tiedot saatava.”

Kohdennettu mainonta on luonnollisesti yksi paikkatietojen käyttömahdollisuuksista. Myös sosiaalinen media on täynnä sovelluksia, jotka näyttävät, missä kaverit ovat.

Google ei kuitenkaan seuraa Elina Hiltusen ruokakauppakäyntejä vain tarjotakseen hänen tietojaan naapurikaupan markkinointipäällikölle. Paikkatiedot ovat osa big dataa, josta etsitään massojen tai anomalioiden kautta muun muassa kuluttajien käyttäytymismalleja.

”Google on ilmoittanut pyrkivänsä ennakoimaan ihmisen käyttäytymisen vuoden päähän”, sanoo Jarkko Koskinen.

Hiltunen viittaa edesmenneen kollegansa Mika Mannermaan jo kymmenen vuotta sitten ilmestyneen kirjaan ja sen esittelemään termiin Joku veli valvoo. ”Niin kauan kuin tieto meistä on ripottautunut eri tahoille, en olisi kovin huolissani. Kun joku veli muuttuu Isoksi veljeksi, jolla on kaikki tieto käytettävissään, tilanne on huolestuttavampi. Olemme jo lähellä tätä.”

Yksilön vastuu kasvaa

Keskustelijat ovat yksimielisiä siitä, että paikkatietojen käyttö vaatii kannanottoja kansallisella tasolla.

”Jos lainsäädäntöön tehdään muutoksia, on otettava huomioon sekä turvallisuusnäkökohdat että yritysten liiketoimintamahdollisuudet”, muistuttaa Jari Leppä.

Kaikkea ei kuitenkaan voida lainsäädännöllä estää. Sen on osoittanut esimerkiksi ammattisotilaiden urheilusovellusten käyttö.

Arvo Kokkonen tulkitsee tilannetta niin, että yksilön vastuu omasta tekemisestään on kasvanut. ”Tarvitaan koulutusta, jotta ymmärrämme, kuinka paljon tietoja itsestään kannattaa jakaa.”

Elina Hiltusella on asioiden monimutkaisuudesta omakohtainen esimerkki. Hiltunen asennutti käteensä muutama vuosi sitten sirun, joka toimi hänen kotiavaimenaan kortinlukijan tavoin. Tämä kirvoitti lukuisia huolestuneita kommentteja siitä, että nyt Hiltusta seurataan ympäri vuorokauden.

”Sirussa ei ollut paikannusominaisuutta. Seurannasta huolestuneet sen sijaan käyttivät asian päivittelemiseen somea ja matkapuhelinta, joka jakoi käyttäjiensä tietoja koko ajan heidän käyttämiensä sovellusten tarjoajille.”

Pölynimuri vakoilee kotiasi

Tietoisuus puhelimen ja somen käyttäjän seurannasta on luonnollisesti lisääntynyt. Moni osaa jo harkita, mitä tietoja jakaa erityisesti lapsistaan.

Hiltunen kertoo, että ainakin Saksassa on vedetty pois markkinoilta nukke, jonka kautta voitiin seurata sillä leikkivää lasta. Paikkatiedot ovat olennaisessa osassa myös kaikenikäisten geokätkeily-harrastuksessa. Geokätkeilystä väitellyt Pirita Ihamäki näkee pelin hyödyt kuitenkin haittoja suuremmiksi.

Tästä keskustelijat ovat samaa mieltä. On nähtävät sekä uhkat että mahdollisuudet. Mahdollisuuksia nähdään erityisesti terveydenhuollossa. Tulevaisuudessa hoito tuleekin ehkä erilaisten antureiden ja mittareiden ansiosta hoidettavan luokse eikä päinvastoin.

Jarkko Koskinen tuo keskusteluun vielä ajankohtaisen uhkan kodinkoneiden maailmasta. Nettiin kytkettyjen kodinkoneiden tietoturva on heikkoa, ja kodinkoneilla onkin jo tehty palvelunestohyökkäyksiä.

”Voiko pölyimuri myös myydä tietoja kodistamme? Tähän kyllä tarvitaan tiukkaa lainsäädäntöä”, parahtaa Hiltunen.