Karttakerttu innostaa kansalaisia maastokarttojen päivittämiseen

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2017 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Jade Lehtinen

Kuva Hossan kansallispuistosta

Hossan kansallispuisto. Kuva: Julia Hautojärvi.

Karttakertun avulla maastotietokantaa päivittävät kansalaiset ovat tehneet huolellista työtä. Pilottihankkeen perusteella arviolta kaksi kolmesta ilmoituksesta aiheuttaa muutoksia tietokantaan.

Kansallinen maastotietokanta -ohjelman projekti Kansalaisen maastotietokanta on ollut käynnissä runsaat puolitoista vuotta. Tuona aikana on kehitetty pilottisovellus Karttakerttu, jonka avulla kuka tahansa voi ilmoittaa maastokohteita ja korjauksia Maanmittauslaitoksen ylläpitämään maastotietokantaan.

Projektin lähtökohta oli, että kansalaisten tietämystä voitaisiin hyödyntää karttatietojen tuottamisessa. Projektissa luotiin ja testattiin joukkoistetun tiedonkeräyksen konsepti. Tavoitteena on parantaa maastokohteiden laatua ja ajantasaisuutta.

Maanmittauslaitoksella ei ole resursseja kartoittaa kaikkia ilmakuvissa heikosti näkyviä kohteita, kuten metsäpolkuja. Maastokartoista siis puuttuu joukko kohteita, joista kansalaisten toivotaan ilmoittavan Karttakerttu-palvelussa. Polkujen lisäksi on 30 pistemuotoista kohdetta, joita voi ilmoittaa. Niitä ovat esimerkiksi puomi, vesillelaskupaikka ja kota.

Karttakertun kaltaisen yhteisöllisen karttapalvelun arvo on siinä, että ihmisille tarjotaan osallistumismahdollisuuksia, ja kartoista voidaan tehdä laadukkaampia. Tällä hetkellä Karttakertussa on noin 350 käyttäjää ja tuotuja kohteita yli 900. Arviolta kaksi kolmasosaa käyttäjien tuomista kohteista aiheuttaa muutoksia maastotietokantaan.

Toiveena mobiilisovellus

Karttakertun käyttäjille tehtyyn palautekyselyyn vastasi 84 henkilöä, joista noin 90 prosenttia oli Karttakertun rekisteröityneitä käyttäjiä. Palautekyselyyn vastattiin anonyymisti.

”Tulokset olivat melko ennustettavia. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että suurin osa käyttäjistä oli käynyt muutaman kerran tai usein Karttakertussa”, projektipäällikkö Mari Laakso kertoo. ”Oletin, että kävijöissä olisi enemmän sellaisia, jotka ovat käyneet vain kerran kokeilemassa.”

Vastaajista 68 prosenttia kertoi käyneensä Karttakertussa muutaman kerran, ja 16 prosenttia kertoi käyneensä usein. Vastaajista 27 prosenttia ilmoitti, että heille on ollut hyötyä muiden käyttäjien tuomista tiedoista.

”Tulos ei ole yllättävä, sillä Karttakertun käyttäjät ovat maantieteellisesti laajalle levittäytyneet. Samalla alueella ei useinkaan vielä ole montaa Karttakertun käyttäjää”, Laakso toteaa.

Kyselyssä oli monivalintakysymysten lisäksi vapaakenttäkysymyksiä, joihin oli tullut kiitettävästi vastauksia. Vastauksista saatiin paljon arvokasta tietoa esimerkiksi siitä, mihin suuntaan Karttakerttua kannattaisi kehittää.

”Eniten ihmiset kaipasivat mobiilisovellusta Karttakertusta. Usein kohde olisi helpointa lisätä paikanpäällä maastossa”, Laakso kertoo. ”Toinen toivottu ominaisuus on kommunikointikanava. Käyttäjät haluaisivat saada tiedon, kun heidän ilmoittamansa kohde on otettu käsittelyyn ja käsitelty.”

Yhteisöllisyys näyttäisi myös vetoavan kyselyyn vastanneisiin. Vastaajista reilu viidennes toivoi Karttakerttu-yhteisöä, jossa voisi kommunikoida muiden käyttäjien kanssa. Vajaa viidennes haluaisi mahdollisuuden tykätä muiden käyttäjien tuomista kohteista ja noin 40 prosenttia haluaisi mahdollisuuden kommentoida muiden käyttäjien lisäämiä kohteita.

Suurin osa kohteista pystytään varmentamaan

Suurimmassa osassa lisätyistä kohteista sijaintitarkkuus on ollut riittävää, jotta kohde voidaan lisätä maastotietokantaan.  ”Kartoittaja on esimerkiksi ollut yhteydessä kuntaan, jonka alueelle oli Karttakertussa lisätty lintutorni. Hän oli varmistanut tiedon kohteen olemassaolosta, ennen kuin oli vienyt sen maastotietokantaan”, Laakso mainitsee esimerkkinä.

Eräs kartoittaja otti yhteyttä polkujuoksutapahtumaan, jonka reitti oli merkitty Karttakerttuun. Osa reitin poluista puuttui aiemmin maastotietokannasta.

Suurin syy, miksi yksittäisiä kohteita ei ole voitu siirtää maastotietokantaan, on se, että kyseiset kohteet eivät kuulu nykyisiin maastotietokannan kohdeluokkiin. Tällaisia kohteita on noin kolmasosa Karttakertussa ilmoitetuista kohteista.

Miten Karttakerttu toimii

1. Kansalainen huomaa, että kartassa on virhe tai puuttuu jokin tieto, esimerkiksi polku.
2. Hän tallentaa tiedon puuttuvasta kohteesta ja lisää sen Karttakertussa yhteisötasolle. Tällöin tieto on heti näkyvillä muille Karttakertun käyttäjille.
3. Maanmittauslaitoksen työntekijät tarkastavat Karttakertun yhteisötasolle tuotuja kohteita.
4. Jos kohde pystytään varmentamaan, se voidaan viedä maastotietokantaan. Kohteen tiedoissa näkyy, missä vaiheessa sen käsittely on eli onko se käsittelemättä, käsittelyssä tai käsitelty. Kun kohde on käsitelty, ilmoitetaan sen tiedoissa myös, onko se aiheuttanut muutoksia maastotietokantaan.

Jade Lehtinen, filosofian maisteri, työskentelee viestintäassistenttina Paikkatietoalusta-hankkeessa. jade.lehtinen@maanmittauslaitos.fi