Kestävän kehityksen indikaattorit kertovat kriittisistä muutoksista

Artikkelin pdf-versio

Positio 3/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Esa Tiainen

Kaaviokuva, jossa visualisoidaan kestävän kehityksen muuttujia.
Paikkatiedon avulla kestävän kehityksen tavoitteita kuvaavia ilmiötä, niiden muutosvaikutuksia ja keskinäisiä riippuvuuksia pystytään tuottamaan ja havainnollistamaan entistä paremmin. Kuva: GSGF, July 2018; UN expert group on the integration of statistical and geospatial information.

 

Paikka- ja tilastotietoja yhdistelemällä näemme maailman laajemmin ja syvemmin ja voimme vaikuttaa maailmanlaajuisiin muutoksiin.

YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelma, Agenda2030, vahvistettiin kaikkien YK-maiden kesken YK:n yleiskokouksessa 2015 valtioita poliittisesti sitovana asiakirjana. Se pyrkii vastaamaan koko maailmaa uhkaaviin haasteisiin megatrendeistä kuten kaupungistumisesta ja ilmastonmuutoksesta nälänhädän ja eriarvoisuuden poistamiseen. Tavoitteiden toteutumista kuvataan SDG-indikaattoreilla (Sustainable Development Goals).

Kyse on osaltaan paikkatiedon ja tilastotiedon integroinnista, sillä tilastotuotanto tarvitsee tuekseen paikkatietoa ja -teknologiaa. Tämä on ajankohtainen teema myös YK:n työryhmissä kestävän kehityksen indikaattorien tuottamiseksi ja yhdistelemiseksi eri toimialojen tietovarannoista. Tarvitsemme yhä enemmän tietoa esimerkiksi ihmisten liikkumisesta, päivä- ja yöväestöstä ja työmatkaliikenteestä.

Uusia mahdollisuuksia tarjoavat tilastotiedon rinnalla esimerkiksi satelliittiaineistot sekä perinteinen rekisteritieto.

SDG-indikaattoreita tuotetaan paikkatieton avulla

YK:n globaaleja kestävän kehityksen tavoitteita kuvaavia SDG-indikaattoreita on 17 ja niiden toteutumista mittaavia yksittäisiä indikaattoreita 232. Eurostat tuottaa joitakin indikaattoreita NUTS2-aluetasolla (Suomessa 5 suuraluetta), mikä ei mahdollista tarkempaa alueellista erittelyä. Pääosa indikaattoreista edellyttääkin myös kansallisen tason tietovarantoja, jotka ovat hajautuneet eri virastojen hallintaan. Paikkatiedon avulla näitä tietoja voidaan yhdistellä ja mahdollistaa yksityiskohtaisemmat aluevertailut.

YK:n IAEG-SDGs-asiantuntijaryhmän arvioinnissa on tunnistettu 15 SDG-indikaattoria, jotka voidaan tuottaa suoraan paikkatiedon avulla, ja yhdeksän indikaattoria, joiden tuottamisessa paikkatiedolla on merkittävä osuus. Vahvimmin nämä liittyvät kestävän infrastruktuurin, kaupunkien ja maaekosysteemin tavoitteisiin. IAEG-ryhmän työ koskee lähinnä globaaleja indikaattoreita, joten Euroopassa ja kansallisesti asetelma voi vaihdella esimerkiksi Inspire-direktiivin edellyttämän tietotarjonnan hyödyntämisessä.

UNGGIM:Europe on yksi YK:n paikkatietokomitean (UNGGIM) viidestä alueellisesta elimestä, jossa toimii neljä SDGindikaattorien edellytyksiä, tietolähteitä ja tuottamista tukevaa asiantuntijaryhmää: WG A Core Data, WG B Data Integration, WG GRF Geodetic Refgerence Frame Europe ja UN-WG Fundamental Data.

Kansallista ja globaalia dataa 

YK:n paikkatietokomitean asiantuntijaryhmä WG A on määritellyt tietomalleja, jotka sopisivat parhaiten indikaattorien ja niiden edellyttämien analyysien tuottamiseen. Tavoitteena on tuottaa käyttötapausten perusteella ja yksinkertaistaen 14 valitusta Inspire:n aineistoteemasta tietomäärittelyjä (mm. liitteiden I ja II teemat lukuun ottamatta
geologiaa). Ajatuksena on näiden priorisointi myös Inspire-tietotuotannossa. Toistaiseksi on valmistunut Kiinteistötteema, ja palautevaiheessa ovat Osoitteet, Paikannimet, Yleishyödylliset ja muut julkiset palvelut, Hallinnolliset yksiköt, Rakennukset (LOD2) ja Tilastointiyksiköt. Tiedoille annetaan myös laatu- ja sisältösuosituksia. Joiltakin osin Inspire-tietomallia laajennetaan. Tämän ohella työryhmä Fundamental Data valmistelee suosituksia globaaleiksi tietoteemoiksi menemättä kuitenkaan tietomallitasolle.

Asiantuntijatyöryhmä WG B:n työaiheena on YK:n SDG-indikaattorien tuottamismenetelmien kehittäminen ja harmonisointi Euroopan osalta tilasto- ja paikkatiedon integroinnin keinoin. Osa indikaattoreista tullaan tuottamaan EUtasolla, ja osaan kansallisesti tuotettavista indikaattoreista tullaan suosittamaan EU-tasoisen tai globaalin datan ja tietolähteiden hyödyntämistä (satelliittidata, The Global Human Settlement Layer (GHSL), UN Habitat).

Kansainvälinen tilastoyhteisö on kehittänyt tilasto- ja paikkatiedon yhdistelyyn viitekehystä (GSGF), jossa lähtökohtana on tilastojen tuottamiseen käytetyn perustiedon geokoodaus. Tätä varten paikkatietoinfrastruktuurit tuottaisivat geokoodauspalvelun, joka välittää sijaintitiedon URItunnuksia käyttäen. Yhteistyön tavoitteena on sijaintipohjainen tilastotuotannon prosessi, joka mahdollistaa joustavan tietojen yhdistelyn eri tilastoalueisiin. Teknisiä standardeja ja ratkaisuja kehitetään myös Suomessa Table Joining Service (TJS)- ja RDF-linkitykseen.

Toinen käytännön haaste on satelliittiaineistojen hyödyntäminen. Esimerkiksi Copernicus HRL- ja uusi tarkempi Corine Land Cover -data (2018) tarjoavat hyviä mahdollisuuksia ajantasaisen tiedon keräämiseen. Ne ovat ilmaisia ja avointa dataa.

SDG-indikaattorit on luokiteltu kolmeen luokkaan niiden määrittelyjen käsitteellisen, metodologisen valmiuden ja tiedon saatavuuden mukaan, mutta monet käsitteellisesti selvinä pidetyt indikaattorit vaativat edelleen täsmennyksiä esimerkiksi kaupunkialueiden rajauksen määrittelyyn.

Työnjako käynnissä

Tilastokeskus valmistelee valtioneuvoston kanslian toimeksiannosta YK:n SDG-indikaattorien kansallisen tuottamisen vastuiden osoittamista virastoille. Lisäksi valtioneuvoston kanslian asettama asiantuntijaverkosto on määritellyt noin 40 kansallista indikaattoria Suomen kestävän kehityksen seurantaan. Useat indikaattorit edellyttävät virastojen yhteistyötä ja paikkatiedon hyödyntämistä tiedon yhdistelyssä.

Paikkatietoverkostossa on tilasto- ja paikkatiedon yhteistyö nostettu kärkihankkeeksi. Pilotointisuunnitelmaan on valittu kolme SDG-indikaattoria, jotka edustavat valinnaisia teknologioita ja tietolähteitä erityyppisten tilanteiden ja mahdollisten käytäntöjen tunnistamiseksi.

Haastetta visualisointiin 

Paikkatiedon merkitys ei koske vain yksittäisten indikaattorien tuottamista, vaan paikkatiedon avulla voidaan tuottaa tietoa eri indikaattorien keskinäisistä riippuvuuksista ja vaikutuksista. Tähän on valittu yhdeksi pilotti-indikaattoriksi SDG 15.3.1-indikaattorin alaindikaattori Land cover - Maanpeite, jonka avulla eri indikaattorien kuvaama (kansallinen) kehitys voidaan esittää johdonmukaisena kehitys- tai tilannekuvana, mikä on haasteena myös datan visualisoimisessa helposti ymmärrettäväksi. Tämä edellyttää lisäksi kansallisesti merkittävien maanpeitteen muutostyyppien tunnistamista. Myös YK:n SDG-indikaattoreissa Land cover -alaindikaattoria käytetään referenssitietona.

Esa Tiainen on johtava asiantuntija Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksessa ja UN-GGIM:Europe WG B:n jäsen. Sähköposti: etunimi.sukunimi(a)maanmittauslaitos.fi