Murroksessa: Löytyykö tieto?

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Riitta Teiniranta

Ympäristötiedon avaamisen tavoitteita ja haasteita avaa erikoissuunnittelijana toiminut Väinö Malin Syken Avoin tieto 10 vuotta -kampanjassa.


Sain hiljattain puhelun, jossa haluttiin tietää millaisia tietoja olisi saatavilla Suomen maankäytöstä. Soittaja oli kiitollinen saatuaan tiedot, joita oli turhautumiseen asti etsinyt netistä.

Tiedon löytämisen vaikeus tulee esiin useamminkin ja näyttää siltä, että avoin tieto ei olekaan löydettävissä niin helposti kuin toivomme. Voidaanko asia ratkaista kehittämällä palveluita vai pitäisikö siirtyä takaisin henkilökohtaiseen asiakaspalveluun?

Vielä tämän vuosisadan alussa datan käyttöön saaminen oli suuri haaste. Julkishallinnon tietojen avaaminen ja erityisesti maksuton käyttö oli toive, jonka toteutuminen tuntui lähes mahdottomalta. Valtion ympäristöhallinto tarttui haasteeseen ja asetti 2000-luvun alun ympäristöstrategiassa keskeiseksi tavoitteeksi ympäristötiedon julkaisemisen avoimesti kaikkien käyttöön.

Nyt parikymmentä vuotta myöhemmin olemme päässeet tilanteeseen, jossa julkisen hallinnon tuottaman datan avaaminen kaikkien käyttöön on yksi keskeisistä perusajatuksista. Se on esimerkiksi yksi ministerityöryhmän julkisten palveluiden digitalisoinnin periaatteista. Myös EU korostaa tietojen avointa saatavuutta esimerkiksi Inspire- ja PSI-direktiiveillä.

Oivallinen aloitus

Ensimmäinen ympäristö- ja paikkatietopalvelu avattiin vuonna 2008 Oivan nimipäivänä, jonka mukaan palvelu sai myös nimensä. OIVA-palvelu oli tarkoitettu ensisijaisesti asiantuntijoille. Tietojen käyttö oli maksutonta ja niitä sai hyödyntää vapaasti myös kaupalliseen käyttöön. Helmikuussa 2016 OIVA jäi historiaan, kun syke.fi-sivustolle avattiin uusi avoimen tiedon palvelu. Paikkatietoaineistot, ympäristötietojärjestelmät, lukuisat karttapalvelut, satelliittihavainnot, avoimet rajapinnat ja seurantatiedot löytyvät kaikki samasta osoitteesta.

Ympäristötiedon avoin saatavuus on tällä hetkellä itsestäänselvyys. Syke vastaa useiden ympäristötietovarantojen tuottamisesta ja ylläpidosta, ja nämä ympäristötietovarannot sisältävät lähes aina kohteen sijaintitiedon joko välillisenä tai välittömänä viittauksena paikkaan tai maantieteelliseen alueeseen. Syken avoimien paikkatietoaineistojen määrä on kasvanut alun noin kymmenestä aineistosta lähes 100 eri aineistopakettiin.

Noin vuosi sitten tehdyn kyselyn perusteella Avoin tieto -palvelussa etsitään eniten tietoja pohja- ja pintavesistä sekä suojelualueista. Suurin käyttäjäryhmä ovat yritykset, mutta käyttäjistä löytyy yllättävän paljon myös yksityisiä henkilöitä.

Google ei auta

Avointa dataa on runsaasti saatavilla, mutta löytävätkö käyttäjät tiedot? VM:n avointieto-portaali, Maanmittauslaitoksen ylläpitämä paikkatietohakemisto ja eri tiedontuottajien omat portaalit samoin kuin EU:n hakemistot pyrkivät tuomaan tiedot kaikkien saataville. Tiedon tuottajat käyttävät paljon aikaa kuvatakseen tiedot standardien mukaisesti. Voidaankin olettaa, että ne käyttäjät, jotka ovat tottuneet paikkatietoja käyttämään, löytävät tiedot näiden palveluiden kautta.

Mutta miten uudet käyttäjät ja käyttötavat pääsevät käsiksi ainakin tiedontuottajien mielestä arvokkaisiin tietovarantoihin? Tietojen löytäminen standardeista metatiedoista googlettamalla ei oikein onnistu. Löytäisivätkö uudet käyttäjät datat paremmin, jos kertoisimme datoista youtube-videolla tai muilla some-kanavilla? Entä vastaako tietojen sisältö ja formaatti käyttäjien tarpeita? Me tiedontuottajat olisimmekin kaikesta palautteesta kiitollisia. Vain siten voimme lisätä tiedon käyttöä, ja samalla tiedon arvo kasvaa.

Rajapintojen käyttö vielä vähäistä

Yksi avoimen datan periaate on koneluettavuus eli data tulee olla saatavilla sellaisessa muodossa, että sitä on helppo käsitellä tietokoneohjelmistoilla. Tämä tulkitaan usein niin, että data tulee olla saatavilla rajapinnoilla. Standardien rajapintojen käyttö on vielä valitettavasti ainakin paikkatietopuolella alussa. Syken kokemuksen mukaan aineistojen käyttö rajapinnoilta on edelleen vähäistä verrattuna aineistopakettien lataukseen.

Tilastotietoa avoimen datan käytöstä.
Syken käyttäjäkysely kertoo, että avointa dataa tai palveluita haetaan eniten ympäristöalan konsultointi- ja suunnittelutehtäviin sekä erilaisiin selvityksiin ja kartoituksiin. Etenkin pienet ja keskisuuret yritykset etsivät aineistoja myös uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Kyselyyn vastasi reilut 250 käyttäjää. Kuva: Kaisu Harju.

Erityisesti tietosuojakysymykset ovat viime aikoina herättäneet myös paikkatietojen osalta keskustelua. Uhkakuvana voidaankin nähdä, että pelko siitä, sisältääkö data tietosuojan alaista tietoa, voi hidastaa tai jopa estää tiedon luovuttamista.

Tietosuojakysymystä on käsitelty Päivi Korpisaaren tekemässä selvityksessä Henkilötiedot ja paikkatiedot. Miten tietosuojalainsäädäntö vaikuttaa paikkatietojen julkaisemiseen ja luovuttamiseen. Selvityksessä ehdotetaan, että mahdollisuudet olemassa olevien paikkatietojen tehokkaampaan hyödyntämiseen parantuisivat, jos asiaa harkittaisiin kokonaisuutena ja tietojen luovuttamisesta ja käsittelystä nykyistä helpommin edellytyksin säädettäisiin erillislailla. Toivoa sopiikin, että tähän ryhdytään mahdollisimman nopeasti, jotta tietojen avoimuus ja avoin jakelu voisi jatkua sujuvasti myös tulevaisuudessa.

 

 

 

 

Riitta Teiniranta työskentelee Suomen ympäristökeskuksessa kehityspäällikkönä. Sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi