Maantieteen ylioppilaskoe laittaa kokelaan soveltamaan oppimaansa

Kirjoittaja: Sari Putkonen, sari.putkonen@skrivaus.fi

Artikkelin pdf-versio

Kuva maantieteen ylioppilaskokeen tehtävästä keväältä 2017

Kuvakaappaus kevään 2017 maantieteen ylioppilaskokeen tehtävästä, jonka vastauksissa piti muun muassa määritellä paikkatieto ja kertoa, miten hyödyntäisi paikkatietoa tuulivoimalan sijainnin suunnittelussa.

Maantieteen ylioppilaskokeen sähköistyminen toi aiempaa monipuolisemmat tausta-aineistot ylioppilaskokeeseen.

”Hyvä että maantiede oli ensimmäisiä aineita, josta suoritettiin sähköinen ylioppilaskoe”, toteaa tämän kevään ylioppilas Aleksi Lohtander Kaurialan lukiosta Hämeenlinnasta. ”Kun koe on sähköinen, aineistoja voi olla aiempaa enemmän. Laajat aineistot ja soveltamista vaativat tehtävät sopivat maantieteeseen.”

Lohtander suoritti maantieteen ylioppilaskokeen vuoden 2016 syksyllä, jolloin Suomessa toteutettiin ensimmäiset sähköiset ylioppilaskokeet. Tuolloin sähköisinä kokeina suoritettiin maantiede, filosofia ja saksa.

Opettele ohjelmistot

Digitaaliset ylioppilaskirjoitukset edellyttävät opettajilta ja oppilaita uusien välineiden haltuunottoa. Maantiedettä opiskelevalle tutuiksi tulevat muun muassa Gimp-piirto-ohjelmisto ja Libre Office Calc -ohjelma, jossa voi suorittaa taulukkolaskentaa.

Kaurialan lukion apulaisrehtori ja maantieteen lehtori Jussi Mestari toteaa, että sisältöpuolella sähköisiä ylioppilaskirjoituksia varten opiskeltiin samat asiat kuin ennenkin.

”Kertauskursseilla käytimme sisältöjen ohella aiempaa enemmän aikaa ohjelmistojen käytön kertaamiseen. Jotkut tutustuivat ohjelmistoihin ensimmäistä kertaa vasta kertauskurssilla tai itse kesällä kerratessaan”, Mestari kertoo.

”Katsottiin miten diagrammeja tehdään”, Lohtander muistelee. ”Palautettiin mieliin Libre Office Calc -ohjelman kaavatyökaluja ja Gimp-piirrossovelluksen käyttöä.”

Syksyllä 2016 maantieteen ylioppilaskokeissa kirjoittaneet eivät voineet tutustua tehtävätyyppeihin vanhojen kokeiden avulla, koska vanhoja kokeita ei ollut. Digabi.fi-sivustolla julkaistiin esimerkkejä mahdollisista tehtävätyypeistä.

”Oltiin vähän niin kuin koekaniineja”, Lohtander nauraa.

Päättele paikkatietoaineistoista

Mestari on käyttänyt sähköisiä paikkatietoaineistoja lukio-opetuksessa –  varsinkin syventävillä kursseilla – jo ennen digitaalisia ylioppilaskirjoituksia. ”Olen käyttänyt sähköistä kirjaa opetuksessa. Se ohjaa sähköisten aineistojen pariin.”

Opetuksessa on käytetty muun muassa Paikkatietoikkuna.fi-sivustolta löytyvää Karttaikkunaa ja sen tarjoamaa mahdollisuutta tarkastella eri karttatasoja päällekkäin.

”Koululla meillä ei ole käytössä varsinaisia paikkatietoanalyyseissä käytettäviä ohjelmistoja, joten analyysejä opetetaan enemmän teorian tasolla kuin käytännössä”, Mestari jatkaa.

Lohtander kertoo, että syksyn 2016 maantieteen ylioppilaskokeessa kokelas ei joutunut itse laatimaan teemakarttoja. Kokeessa oli kuitenkin tehtävä, jonka aineistossa oli Paikkatietoikkuna.fin karttaikkuna ja siinä valmiina kaksi eri aineistoa kahdelle päällekkäiselle tasolle aseteltuna. Tasojen läpinäkyvyyttä pystyi säätämään liukusäädöllä.

Tehtävässä kysyttiin muun muassa, millaisia aineistoja maastokartta ja ortoilmakuvat ovat sekä pyydettiin kirjoittamaan sanallinen kuvaus korkokuvan, maankäytön ja maiseman vaihtelusta esitetyn reitin varrella.

Ota laajat aineistot haltuun

Sähköinen ylioppilaskoe mahdollistaa laajojen aineistojen käytön koetehtävissä. Syksyllä 2016 tehtävien tausta-aineistoina oli muun muassa orto- ja viistoilmakuvia sekä erilaisia karttoja, videoita ja tilastoja.

”Tehtävät olivat laajempia kuin aiemmin”, Mestari kuvailee.

Aineistoja ei voi laittaa kokeeseen loputtoman paljon. ”Pitää muistaa, että oppilaan täytyy ottaa aineistot haltuun, ennen kuin hän voi vastata kysymykseen, ja se vie aikaa.”

Toisaalta laajojen kysymysten vastapainoksi vastattavien tehtävien määrä on laskenut kuudesta viiteen. Lisäksi Mestari toteaa, että koneella kirjoittaminen on nopeampaa kuin kynällä.

Opettajille sähköistäminen on tarkoittanut itseopiskelua.

”Ylioppilaskirjoituksia sähköistetään valtion johdolla, mutta opettajien koulutusta hoidetaan kuntien pienillä varoilla. Sähköiseen kokeeseen siirtyminen on tarkoittanut itseopiskelua.”

”Ilmaisia kursseja oli, mutta pääsikö niihin lähtemään, oli eri asia. Asian organisoiminen on monimutkaisempaa kuin ehkä luulisi: Onko kurssin ajankohta sopiva, kuka maksaa matkakulut ja osallistumisen ja miten oppitunnit hoidetaan koulutuksen aikana?”

Digitaalisuus sai kannattajia

Kaiken kaikkiaan sekä lehtori että oppilas kertovat olleensa tyytyväisiä sähköiseen ylioppilaskokeeseen ja näkevät digitaalisuuden sopivan hyvin maantieteeseen.

”Toimi hyvin”, summaa Lohtander. ”Paremmin kuin osasin pelätä. Suurimmat pelot kohdistuivat tekniikan pelaamiseen. Mutta laitteet toimivat ja yhteydet pelasivat.”

Sisältöpuoli oli Lohtanderin mielestä ympäristömaantiedepainotteista, kulttuurimaantieteen kysymyksiä oli aika vähän. Hän kertoo pitäneensä siitä, että tehtävät vaativat aineistojen tulkintaa.

Lukion jälkeen edessä ovat opiskelut Helsingin yliopistossa, jonne Lohtander pääsi lukemaan fysikaalisia tieteitä. ”Siinä yhdistyvät hyvin maantiede ja fysiikka. Meteorologia kiinnostaa erityisesti.”

Oppitunti Geopisteessä

Helsingin Kumpulassa sijaitseva Helsingin yliopiston tiedekasvatuspiste Geopiste on paikka, johon maantieteen opettaja voi tuoda luokkansa vierailulle. Tyypillisesti vierailun aikana lukioryhmä tutustuu Helsingin yliopiston maantieteen koulutusohjelman tutkimukseen, opiskeluun ja tiloihin sekä tekee harjoituksia esimerkiksi paikkatieto-ohjelmistoilla tai Libre Office -ohjelmistolla.

Vierailulla voidaan myös kerätä aineistoa lähimaastosta satelliittipaikannuksella tai oppilaat voivat opetella päivittämään OpenStreeMap-karttoja satelliittikuvilta.

Keskus on osa kansallista LUMA-keskus Suomi –verkostoa ja tekee yhteistyötä myös muun muassa elinkeinoelämän ja Aalto-yliopiston kanssa. Tiedekasvatuskeskuksessa tutkitaan, kehitetään ja toteutetaan tieteenalojen rajat ylittävää lasten ja nuorten tiedekasvatusta ja sitä tukevaa opettajien koulutusta.

Lisätietoa Tiedekasvatuskeskuksen Geopiste-sivulta.