Osallistavat paikkatietomenetelmät osaksi luontokohteiden suunnittelua

Artikkelin pdf-versio

Positio 3/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Miisa Pietilä

Paljon ihmisiä metsässä laavun läheisyydessä.
Kokemuksellisen paikkatiedon avulla voidaan esimerkiksi selvittää, missä kävijät kokevat luontokohteiden ruuhkautuneen. Kuva: Miisa Pietilä

 

Kokemuksellista paikkatietoa kerätään tyypillisimmin internetissä toteutettavilla karttakyselyillä, joissa vastaaja merkitsee karttaan symboleja kuvaamaan kokemuksiaan tietyssä sijainnissa. Kartoitettavat kokemukset voivat liittyä esimerkiksi paikan miellyttävyyteen, epäkohtiin tai kehittämistarpeisiin. Karttakyselyitä hyödynnetään yleisesti kaupunkisuunnittelussa ja jonkin verran virkistyskäytössä, mutta erityisesti matkailuun tarkoitettujen luontokohteiden, kuten kansallispuistojen, suunnittelussa menetelmien käyttöön liittyy vielä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia. Samalla osallistavien paikkatietomenetelmiin liittyy haasteita, jotka on hyvä tunnistaa ja tunnustaa.

Kävijöiden kokemukset osaksi päätöksentekoa

Keskeisin osallistavien paikkatietomenetelmien etu on, että niiden avulla voidaan vahvistaa kävijöiden kokemusten merkitystä esimerkiksi kansallispuiston reittien ja rakenteiden kehittämisessä. Kokemuksellinen paikkatieto auttaa kansallispuistojen suunnittelutehtävissä työskenteleviä kohdentamaan hoitotoimenpiteitä alueille, joilla esimerkiksi kasvavat käyntimäärät aiheuttavat kävijöille kokemuksia ruuhkaisuudesta tai kuluneisuudesta. Menetelmän avulla kävijät voivat myös osoittaa alueita, joilla he havaitsevat puutteita rakenteiden tai reittien kunnossa.

Lisäksi kävijöiden kokemusten paikkatietoperustainen kartoittaminen mahdollistaa suunnittelussa tarvittavan tiedon kokoamisen samaan tietojärjestelmään.

Toistaiseksi suojelualueiden suunnittelussa käytettävä paikkatieto sisältää ainoastaan maastoon sekä reitteihin ja rakenteisiin liittyvää tietoa, kun taas kävijöihin liittyvä tieto on tallennettu erilliseen tietojärjestelmään. Suunnittelu ja päätöksenteko helpottuisivat, kun samassa paikkatietojärjestelmässä voisi mahdollista tarkastella myös kävijöiden kokemuksia.

Haasteena edustavuus ja muistaminen

Osallistavien paikkatietomenetelmien hyödyntämiseen liittyy luonnollisesti myös haasteita. Menetelmien avulla pyritään keräämään edustavaa tietoa vastaajista, mutta tiedon hyödyntäminen vaikeutuu, mikäli karttakyselyjen vastausprosentit jäävät alhaisiksi. Tiedon luotettavuuteen vaikuttaa se, että vastaajan voi olla vaikea muistaa ja paikantaa kokemuksia jälkikäteen. Erityisen hankalaa tämä on luontokohteissa, joista vastaajalla on usein heikompi muistikuva kuin esimerkiksi asuinalueestaan. Tämän vuoksi on suositeltavaa, että karttakysely toteutetaan paikan päällä luontokohteessa esimerkiksi mobiilikarttasovelluksia hyödyntäen, jolloin GPS-paikannus helpottaa kokemusten sijoittamista kartalle.

Kokemuksellisen paikkatiedon liittäminen osaksi suunnittelukäytänteitä ja päätöksentekoa ei ole itsestään selvää. Uudentyyppisten menetelmien tulee löytää käyttötarkoituksensa organisaatiossa, jossa on jo käytänteet tiedon keräämiseksi. Esimerkiksi Metsähallituksella on kansainvälisesti vertailtuna edistykselliset menetelmät ja tietojärjestelmät suojelualueiden kävijöihin liittyvän tiedon keräämiseksi ja hallitsemiseksi. Menetelmien muuttamiseen on siten iso kynnys, johon liittyy huoli muun muassa tiedon ajallisen vertailtavuuden kadottamisesta.

Osallistavien paikkatietomenetelmien käyttöönotto saattaa myös aiheuttaa haasteita tietojärjestelmien ja osaamisen näkökulmasta. Luontokohteiden kokemuksellisen paikkatiedon analysointiin ja hallintaan tarvitaan sovelluksia, jotka muodostavat automaattisesti tunnuslukuja viestimään kävijöiden kokemuksista eri kohteissa. Tutkijoiden käyttämät kaavat kokemuksellisen paikkatiedon muuttamiseksi numeraaliseen muotoon ovat liian monimutkaisia palvelemaan käytännön tarpeita. Vaikka uudenlaiset sovellukset auttaisivat paikkatiedon analysoinnissa, eivät ne poista tarvetta uudenlaiselle paikkatieto-osaamiselle. Jotta suunnittelijat osaavat tulkita kokemuksellisen paikkatiedon luotettavuutta ja edustavuutta kriittisesti, tulee heidän ymmärtää, miten analyysityökalut toimivat ja miten tunnusluvut muodostuvat.

 

Miisa Pietilä on tohtorikoulutettava Oulun yliopiston maantieteen tutkimusyksikössä. Artikkeli perustuu Pietilän väitöskirjaan: A spatial perspective of visitor experiences in national parks – investigating the potential of public participation GIS methods in outdoor recreation planning. Sähköposti: etunimi.sukunimi(a)oulu.fi