Pääkirjoitus: Somekuplassa

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2017 sisällysluettelo

Paikkatietojen kerääminen ei ole vain asiaan vihkiytyneiden yksinoikeus. Viimeistään kännykkäpaikannus toi koordinaatit kaikkien ulottuville - halusimme sitä tai emme.

Enää ei tarvitse muistella otsa rypyssä, mistä lomakuvat on otettu, mikäli olemme antaneet kännykkäkameran paikantaa koordinaatit. Pyöräretket, patikkareitit ja juoksulenkit tallentuvat muutaman metrin tarkkuudella ja jaetaan kavereille somessa.

Somedatan hyödyntäminen kiinnostaa, sillä se tarjoaa autenttisia kokemuksia, joita on mahdoton kerätä yhtä kattavasti millään muulla tavalla. Kaupunkisuunnittelija voi louhia somedatasta tietoa tärkeiksi koetuista ympäristöistä ja kaupunkitilan käytöstä. Aineistoista voi myös tunnistaa uusia trendejä, joita olisi muuten vaikea havaita - vaikka nopeasti suureen suosioon nousseen läskipyöräilyn tapana liikkua kansallispuistossa.

Tiedosta on tullut raaka-ainetta, jota hallitsevat isot monikansalliset yritykset. Me palveluiden käyttäjät emme välttämättä tiedä, mihin tietojamme käytetään ja kuka niitä käyttää. Tuskin edes tarkkaan tiedämme, mitä kaikkea meistä yritysten järjestelmiin tallennetaan.

Olemme kuitenkin valmiita luopumaan yksityisyydestämme, sillä pidämme palveluita hyödyllisinä (ja viihdyttävinä).

Paikkatietopoliittisen selonteon tulevaisuusskenaarion tekijät nostivatkin esiin kysymyksen, onko yksityisyys jatkossa vain rikkaiden etuoikeus.

Jäänkö jostain paitsi, jos en ole mukana sosiaalisessa mediassa? Onko minulla mitään mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, mitä tietoa minusta kerätään? Haluanko edes antaa sovellusten käyttöön näin paljon tietoa itsestäni?

Aika moni meistä on sukeltanut mukaan sen enempiä pohtimatta. Toisaalta mitäpä minun, tavallisen ihmisen tiedoilla kukaan tekisi.

Aika näyttää kuka oli oikeassa.

Kirsi Mäkinen
päätoimittaja
kirsi.makinen@maanmittauslaitos.fi