Paikkatieto-osaamista työelämän tarpeisiin

Kirjoittaja: Katri Isotalo, katri.isotalo@viestintaisotalo.fi

Artikkelin pdf-versio

Kuvassa Nina Lindroos ja Sini Burdillat

Nina Lindroos ja Sini Burdillat olivat tyytyväisiä paikkatieto-opetukseen ja toivovat täydennyskoulutuksen auttavan työmarkkinoilla.

Mitä eroa on linnuntiellä ja ihmisen käyttämällä reitillä?  Tästä voisi alkaa Lasten tiedekoulun paikkatieto-opetus.

”Lapsia kiinnostavat esimerkiksi eläinten reitit maastossa, joita voi seurata GoogleEarthistä. Samalla opettelemme, millä mantereella jäljet ovat ja mitkä ovat naapurimaita”, kertoo lapsille paikkatieto-opetusta suunnitellut Sini Burdillat.

Burdillat on tehnyt tuntisuunnitelmia Lasten tiedekoululle osana työvoimapoliittista täydennyskoulutusta, jossa osaamista ja työmarkkinakelpoisuutta täydennetään paikkatieto-osaamisella. ”Paikkatiedon käyttö ja hyödyntäminen” sisälsi aluksi reilun kuukauden tuhdin paketin teoriaa ja sen jälkeen neljä ja puoli kuukautta harjoittelua alan yrityksessä tai julkishallinnossa.

Burdillat on koulutukseltaan ekologiaa pääaineena opiskellut FM, jolle GPS-paikannus oli tuttua kenttätöistä, mutta muuta paikkatieto-osaamista hänellä ei ollut. Lasten kanssa työskentely oli tutumpaa aiemman voimisteluvalmennuksen kautta.

Suurin osa Lasten tiedekoulun opetuksesta on suunnattu 7-14-vuotiaille, mutta Burdillat suunnitteli paikkatieto-opetusta myös päiväkoti-ikäisille. Ohjelmassa on esimerkiksi kompassin rakentamista.

Täydennystä ympäristöalan tutkintoon

Suurin osa kurssille osallistujista oli Sini Burdillatia tutumpi paikkatietojen kanssa. Taustaltaan Burdillat edustaa kuitenkin tyypillistä kurssilaista, sillä kaikilla osallistujilla on ollut jollain tavalla ympäristöalaan tai luonnontieteisiin liittyvä tutkinto. FM- tai MMM-tutkintojen pääaineina tai suuntautumisvaihtoehtona oli tänä vuonna esimerkiksi maantiedettä, ekologiaa, geologiaa tai kasvi-, eläin- tai ympäristötiedettä.

Burdillat piti koulutuksen intensiivisestä teoria-aloituksesta. Avointen ohjelmistojen käyttöä olisi tosin saanut olla enemmän, jotta harjoituksia olisi voinut tehdä myös kotona.

Heinäkuussa päättynyt FEC-koulutus (Further Educated with Companies) oli lajissaan kolmas peräkkäinen paikkatietoalan kurssi Helsingin yliopistossa. Koulutuksen tilaaja oli Uudenmaan Ely-keskus, ja sen koordinoijana ja hallinnoija toimi Helsingin yliopiston täydennyskoulutuspalveluista vastaava Koulutus- ja kehittämispalvelut HY+ Oy. Koulutuksen lähiopetuksesta vastasi Geotieteiden ja maantieteen laitos.

Työssäoppimispaikkoja tarjosivat Destia, Helcom, Lasten tiedekoulu, Lohjan ja Järvenpään kaupungit, Maanmittauslaitos, Maaseutuvirasto, Paikkatietokonsultit, Ramboll, Suomen metsäkeskus, Stora Enso, Syke, Sweco, Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys ja Varsinais-Suomen liitto.

Työnä oli muun muassa avoimen lähdekoodin tuotteiden testausta ja siirtymistä avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmiston käyttöön, paikkatietojen käyttöä luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa, dronen käyttöä metsien inventoinnissa, luontopolun luomista ja dokumentointia, paikkatietoprojektien tiedonvälityksen kehittämistä ja kierrätyspisteiden optimointia. Harjoittelu on palkatonta.

Geologi kaipasi paikkatietoja jo graduvaiheessa

Nina Lindroos selvitti Destialle muun muassa vapaa-ajan asuntojen sijoittumista Vihdissä. Tavoitteena oli määritellä millä alueella vapaa-ajan asuntoja voisi muuttaa vakituiseen asumiseen ja missä taas ei. Enimmäkseen hän tosin keräsi aineistoja niiden käyttäjille esimerkiksi tiesuunnitteluun.

”Riittävän pitkä harjoitteluaika toi hyvää rutiinia”, Lindroos kiittelee.

Lindroos on tyytyväinen kurssiin kokonaisuudessaan, vaikka alun teoriaosuuden aikana pää melkein halkesikin kaikesta uudesta tiedosta.

”Opetus oli laadukasta ja huolellisesti suunniteltu. Se oli saatu sopimaan hyvin kaikille erilaisista taustoista huolimatta.”

Lindroosille paikkatiedot olivat tuttuja jo opiskeluajoilta. Geologian opintoihin sisältyi useampikin kurssi aiheesta, mutta graduvaiheessa Lindroos jäi silti kaipaamaan syvempää paikkatieto-osaamista. Gradu käsitteli tiesuolauksen pohjavesivaikutuksia, ja Lindroos olisi halunnut selvittää riskikartoituksia varten tarkemmin, mihin suuntaan tiesuola leviää tieltä.

”Seuraavaksi olisi varmaankin hyvä opiskella koodaamista. Sitä oli tälläkin kurssilla muutama tunti, nyt pitäisi jaksaa koodata kotona.”

Kuusi kymmenestä työllistyy

Sekä Sini Burdillat että Nina Lindroos jatkavat harjoittelupaikoissaan tuntityöntekijöinä. Kumpikaan ei osaa suoraan sanoa, onko joku työpaikka jäänyt saamatta paikkatieto-osaamisen puutteen vuoksi, mutta ainakin se on estänyt hakemasta tehtäviä, joissa sitä tarvitaan.

Hakijoita nyt päättyneelle kurssille oli noin 80, joista 18 valittiin. Heistä kaksi työllistyi jo kurssin aikana. Suurin osa työvoimapoliittisille paikkatietokursseille osallistuneista on valmistunut melko hiljattain, ja suurin osa on naisia.

”FEC-kurssin käyneistä keskimäärin 60-70 prosenttia on työllistynyt kolmen kuukauden sisällä kurssin päättymisestä. Paikkatietokursseilla luku on ollut 60 prosentin tienoilla”, kertoo kehittämispäällikkö Riitta Aho Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalveluista.