Murroksessa: Paikkatietoja Pohjois-Amerikan murroksilla 2

Artikkelin pdf-versio

Positio 3/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Pyry Kettunen

Punatiilisen yhdysvaltalaisen yliopistorakennuksen edessä on nurmella pystyssä satoja pieniä yhdysvaltain lippuja.
Monikansallisia juuria yhden lipun alla. University of Omaha Nebraskassa Keski-Lännessä edustaa Yhdysvalloille tyypillistä tilavaa kampusarkkitehtuuria. Kuva: Pyry Kettunen

 

Edellisessä numerossa kirjoitin arkielämän paikkatietokokemuksista Kaliforniassa. Tässä toisessa osassa paneudun tutkijan havaintoihin alan työelämän menosta, paikkatietomaustein tietenkin.

Yksilösuoritus korostuu myös tiimityössä

University of California, Santa Barbara, on selkeästi tutkimukseen painottunut yliopistokampus, jossa käy paljon kaltaisiani vierailevia tutkijoita niin muualta USA:sta kuin ulkomailtakin, ja vaikutelmani mukaan huomattavan paljon ulkomailta moniin kampuksiin verrattuna. Vaihtuvuus, liikkuvuus ja vähintään historiallinen kansainvälisyys on tosin erittäin voimakkaasti läsnä kaikkialla Yhdysvalloissa.

Erittäin tyypillinen puheenaihe amerikkalaisten kanssa onkin juuret, jotka suuri osa tuntee pitkälle historiaan ainakin Euroopan osalta, vaikka suorat sukuyhteydet olisivat katkenneet jo aikaa sitten. Myös lyhyesti vierailemillani yliopistokampuksilla Michigan State University, Lansing, ja University of Nebraska, Omaha, korostettiin tutkijoiden ja yliopiston historian kansainvälisiä taustoja. Näistäkin yliopistokaupungeista löytyy etnisiä, kuten tsekkikaupunginosia, vaikka paikkakunnat ovat nykyarjen näkökulmasta USA:n vähemmän kansainvälisestä päästä.

USA:han paremmin tutustuessani minulle alkoi olla hankalampaa ja hankalampaa pitää maata kansallisvaltiona alkuunkaan, vaikka valtion historia on pitkä ja nationalismin nimeen vannotaan paljon – kansallisuuden ydin lieneekin poikkeavien juurten kohtaaminen ja rinnakkain elo. Maassa esimerkiksi kerätään tieto asukkaiden etnisestä taustasta väestönlaskennan yhteydessä, ja aineistosta tuotetaan jopa julkista karttaa eri etnisten ryhmien asuinpaikoista. Euroopassa tällaista pidettäisiin nähdäkseni segregaation ja jopa rasismin lähteenä, mutta eurooppalaiset kansallisvaltiot ovatkin sisäisesti paljon homogeenisempia kuin USA on koskaan ollut.

Palatakseni työelämän UCSB:llä kokemiini arkirutiineihin, koin kynnyksen amerikkalaisen perusjutustelun ja syvällisemmän vuorovaikutuksen välillä yllättävän suurena. Olin vierailemassa ja työni pääsisältö oli oman projektini edistäminen, mutta kampuksella vierailijoiden määrän huomioiden oli silti yllättävää, miten paljon vakavamman yhteistyön eteen täytyi toimia. Ainakaan tällä kampuksella ei ollut tapana mennä lounaalle juuri muutoin kuin päiviä ennakkoon sovitusti, puhumattakaan matalan kynnyksen työskentelysessioista. Asiaa pohdittuani ja kollegoiden kanssa keskusteltuani olen liittänyt nämä ilmiöt periamerikkalaiseen yksilöllisyyden ihanteeseen, jota korostetaan myös opiskelijoiden koulutuksessa ja josta se heijastuu myöhempiin akateemisen uran vaiheisiin.

Tiimityöskentelyssäkin odotukset jokaisen henkilökohtaiselle yksilösuoritukselle ovat suuret, ja Euroopassa ja Suomessa suosittua yksilöiden osaamisen jakamiseen perustuvaa ryhmätyöskentelyä tuntuu olevan paljon vähemmän. Kun nämä kokemukset yhdistyvät edellisessä kirjoituksessani mainittuun runsaaseen tilankäyttöön sekä sein lyhytsanaiseen joskin kohteliaaseen digitaaliseen vuorovaikutuskulttuuriin, koin toisinaan työskenteleväni toisistaan kovin kaukana olevien yksilöiden keskellä.

Työn perässä muuttaminen on arkea

USA:n suuruus yksittäisenä maana näkyi työympäristössäni selvästi. Pidempiaikaisten vierailijoiden lisäksi matkustetaan ympäri maata, toisin sanoen mannerta, melko matalalla kynnyksellä, ja työn perässä muuttamisen myötä kaikilla on yhteyksiä osavaltioon jos toiseen. Näin vaikuttaa syntyneen läpi maan yhtenäinen työkulttuuri, jossa paikallisia eroja tuntuu olevan yllättävän vähän.

Kulttuuritaustojen osalta Kalifornia on osavaltioista ehkä moninaisin, koska hispaanisen kulttuurin vaikutus on niin vahva – länsimainen Kalifornia syntyi espanjalaisten toimesta ja oli pitkään osa Espanjaa ja sittemmin Meksikoa.

Monissa yhteyksissä amerikkalainen yliopistotyökulttuuri tuntui vanhahtavalta. Esimerkiksi sosiaalinen hierarkia korostui kaikessa arkisessakin tekemisessä.

Yksi amerikkalainen erikoisuus on valtavat, useiden tuhansien ihmisten maan sisäiset ammatilliset tapaamiset, jotka kiertävät vuosi vuodelta osavaltiosta toiseen. Osallistuin huhtikuussa New Orleansissa American Association of Geographers -konferenssiin, joka on nimensä mukaan pääosin amerikkalainen. Kokous oli käymiini kansainvälisiin suurkokouksiin ja -konferensseihin verrattuna paljon tuttavallisemman oloinen, ja työtuttujen tapaamisella tuntui olevan vähintään yhtä suuri merkitys kuin asiasisällöllä, joka sekin antoi kattavan kuvan meneillään olevista tutkimus- ja kehityssuuntauksista. Lisäksi esityksistä löytyi myös melko viihteellistä sisältöä.

Kuuleimmat kuviot suljetulla sektorilla

Entä sitten ne kuulit paikkatietoteemat? Yliopistolta ja tutkimuskeskusvierailuilta katsoen Kalifornian suuntaukset vaikuttivat hyvin samoilta kuin mitä Suomessakin on nähtävissä. Osavaltio on epäilemättä edelläkävijä tekniikkatrendien luonnissa, mutta kehitys tuntuu tapahtuvan maan tavan mukaan suljetusti yksityisellä sektorilla eikä siitä juuri ulkopuolelta näe eikä kuule.

Kaduilla vilisee ja seisoo seuraavan varattavaksi jätettäviä sähköpyöriä- ja lautoja, kadunkulmissa odottelee reititettyjä matkustajia, kartoissa (myös paperisissa) on paljon 3D:tä ja niin edelleen. Spatiaalisen kognition saralla neurotiede luo uusimpia lupauksia, mutta tutkimus perustuu edelleen oleellisesti käyttäytymistieteellisiin kokeisiin. Oman projektini tuloksena syntyi web-koe reitinsuunnittelusta eri geokuvilla, johon voi osallistua linkillä https://tinyurl.com/coway-positio

 

Kirjoittaja on Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen vanhempi tutkija ja paraikaa Fulbright-tutkija, University of California, Santa Barbara. sähköposti: etunimi.sukunimi(a)maanmittauslaitos.fi