Omaseuranta voi puolittaa diabetespotilaiden liikkumis- ja seurantakustannukset

Kirjoittaja: Aapeli Leminen

Artikkelin pdf-versio

Diagrammi, joka esittää diabeteksen seurannan kustannuksia.

Vasemmanpuoleisessa kuvassa on esitetty tyypin 2 diabeteksen seurannan vuosittaiset kustannukset Pohjois-Karjalassa. Potilaiden omaseurannan tehokas hyödyntäminen puolittaisi sekä vastaanottokäynneistä että liikkumisesta aiheutuvat kustannukset. Oikeanpuoleisessa kuvassa on esitettynä vuosittaisten liikkumiskustannusten muutos. Kolmen terveyskeskuksen sulkeminen nostaisi alueen vuosittaisia liikkumiskustannuksia noin 9 %, mutta omaseurannan hyödyntäminen synnyttäisi merkittävät säästöt (kuva: Aapeli Leminen)

Potilastietojen yhdistäminen paikkatietoihin kannattaa. Diabetespotilaiden matkustusarvetta vähentämällä voidaan saavuttaa merkittäviä säästöjä.

Tyypin 2 diabetes on yksi Suomen yleisimmistä kansantaudeista, sillä sitä sairastaa jo 300 000 ihmistä. Lisäksi arviolta 150 000 ihmistä sairastaa tautia tietämättään, joten diagnosoitujen potilaiden määrän noustessa ja potilaiden eläessä yhä pidempään myös hoitokustannukset tulevat kasvamaan. Suorien hoitokustannusten lisäksi diabetes aiheuttaa yhteiskunnalle monia epäsuoria kustannuksia, joita ei kuitenkaan yleensä huomioida taloudellisissa arvioinneissa. Tällaisia kustannuksia ovat esimerkiksi terveyspalveluiden hankkimiseen liittyvät matka- ja aikakustannukset.

Tyypin 2 diabeteksen seuranta vaatii potilailta säännöllisiä verensokeriarvon mittauksia ja terveyskeskuskäyntejä. Osa näistä käynneistä voidaan korvata potilaiden tekemällä omaseurannalla, jossa potilas tarkkailee verensokeriarvojaan käyttöönsä saamallaan mittarilla ja siirtää tulokset sähköisesti hoitohenkilökunnan saataville. Näihin käynteihin liittyviä potilaiden liikkumiskustannuksia tai omaseurannan avulla saavutettavia säästöjä ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu.

Saavutettavuutta voi mitata myös rahassa

Terveyspalveluiden saavutettavuutta tarkastellaan tavallisesti etäisyyteen ja aikaan pohjautuen. Myös Sote-uudistuksessa terveys- ja sosiaalipalveluiden saavutettavuudelle asetetaan ajallisia tavoitteita. Saavutettavuuden mittaaminen rahassa on harvinaisempaa, vaikka paikkatietoanalyysit tarjoavat siihen monia mahdollisuuksia. Tarkan tieverkkoaineiston sekä väestötietojen avulla on mahdollista tehdä verkostoanalyyseja, joiden pohjalta matkan pituus tai matka-aika voidaan muuntaa rahallisiksi kustannuksiksi. Verkostoanalyysien avulla voidaan tarkastella suuria alueita, joiden tarkastelu ilman paikkatiedon voimaa olisi lähes mahdotonta.

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli kehittää paikkatietopohjainen kustannusmalli, jolla voitiin mitata tyypin 2 diabeteksen seurantaan liittyviä potilaiden liikkumiskustannuksia Pohjois-Karjalan alueella. Mallia muokkaamalla testattiin nykytilateen lisäksi, paljonko kolmen terveyskeskuksen sulkeminen nostaa maakunnassa potilaiden liikkumiskustannuksia, ja paljonko seurannan kokonaiskustannuksissa voidaan saavuttaa säästöjä korvaamalla noin puolet seurantakäynneistä omaseurannalla.

Tutkimuksessa hyödynnettiin Pohjois-Karjalan maakunnallisesti yhtenäistä sähköistä potilastietojärjestelmää, Mediatria, joka on Suomen ensimmäinen alueen kaikkien kuntien terveyskeskusten ja keskussairaalan yhteinen potilastietojärjestelmä. Järjestelmästä poimittiin vuodelta 2012 kaikki 10 204 ihmistä, joilla oli diagnosoitu tyypin 2 diabetes. Aineisto sisälsi potilaiden perustietoja, mittaustuloksia sekä osoitetiedot, jotka voitiin geokoodata karttakoordinaateiksi. Yhtä laajaa alueellista potilasaineistoa ei ole aikaisemmin käytetty vastaavassa paikkatietotutkimuksessa.

Potilasaineiston lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin terveyskeskusten potilaskäyntiaineistoa sekä Tilastokeskukselta hankittuja potilasjoukkoa koskevia henkilötason tietoja auton omistuksesta, ansiotuloista sekä sosioekonomisesta asemasta. Verkostoanalyysit pohjautuivat ESRI Finlandin tuottamaan Suomen tie- ja katuverkkoaineistoon (STK), joka sisältää eri tieosuuksille valmiiksi lasketut matka-ajat.

Kustannusmalli toteutettiin ESRI:n ArcGIS-ohjelmistolla Model Builder -työkalua käyttäen. Tarkasteluun otettiin neljä liikkumismuotoa: kevyt liikenne, henkilöauto, linja-auto ja taksi. Terveyskeskuskäyntien nopeimpien reittien ja reittien pituuksien määrittämiseen käytettiin ArcGIS-ohjelmiston Network Analyst -laajennusosan OD Cost Matrix -menetelmää. Menetelmä etsii ja laskee tieverkkoa pitkin pienimmän kustannuksen mukaisia reittejä lähtöpisteistä haluttuun määrään kohteita.

Kolme tarkastelusta poistettua terveyskeskusta valittiin optimoimalla terveyskeskusten sijainnit suhteessa Pohjois-Karjalan väestöön. Tämä suoritettiin ArcGIS-ohjelmiston Location-Allocation -työkalun Minimize impedance -menetelmällä matka-aikaan pohjautuen. Menetelmä sopii terveydenhuollon toimipaikkaverkoston supistamiseen, sillä terveyskeskusten määrää on mahdollista vähentää niin, että jäljelle jäävillä laitoksilla voidaan kattaa väestön kysyntä mahdollisimman hyvin. Samalla saadaan selville saavutettavuuden kannalta vähemmän tärkeät sijainnit.

Omaseuranta kannattaa

Tyypin 2 diabeteksen seurannan kokonaiskustannukset ovat Pohjois-Karjalassa vuosittain noin 2,5 miljoonaa euroa. Yksittäinen seurantakäynti maksaa kokonaisuudessaan keskimäärin 78 euroa. Seurantaan liittyvät potilaiden liikkumiskustannukset ovat vuosittain noin 407 000 euroa, joten liikkumiskustannusten osuus kokonaiskustannuksista on 16 prosenttia. Osaan alueen terveyskeskuksista kohdistuu huomattavasti enemmän liikkumiskustannuksia pitkistä välimatkoista ja suuresta potilasmäärästä johtuen.

Kolmen saavutettavuudeltaan ja asiointimäärältään vähiten tärkeän terveyskeskuksen (Valtio, Uimaharju ja Kiihtelysvaara) sulkeminen nostaisi alueen liikkumiskustannuksia noin 9 prosenttia. Potilaiden omaseurannan tehokas hyödyntäminen sen sijaan toisi nykytilanteeseen verrattuna 60 prosentin säästöt sekä seurannan kokonaiskustannuksiin että potilaiden liikkumiskustannuksiin. Suomen tasolla tämä voisi tarkoittaa vuosittain 35-40 miljoonan euron säästöjä.

Potilastietojen hyödyntämisessä paljon mahdollisuuksia

Paikkatiedon potentiaali vastaavissa liikkumiskustannustarkasteluissa on valtaisa. Tehokkaat verkostoanalyysit ja kustannusmallit voidaan laajentaa valtakunnallisiksi ja niitä voidaan soveltaa myös muissa maissa. Menetelmä sopii moniin eri tutkimuskohteisiin myös terveydenhuoltosektorin ulkopuolella.

Suomessa potilastietojärjestelmistä poimittujen tietojen hyödyntäminen paikkatietoaineistona on ollut vähäistä verrattuna esimerkiksi Yhdysvaltoihin huolimatta siitä, että sielläkin potilastiedot on yleensä saatavilla vain yhdeltä toimijalta kerrallaan. Potilasaineistojen käyttökelpoisuus ollaan kuitenkin pikkuhiljaa ymmärtämässä meilläkin. Mediatrin kaltainen alueellinen potilastietojärjestelmien yhdistäminen helpottaa tietojen keräämistä ja hyödyntämistä ja mahdollistaa maantieteellisesti laajemman tutkimusalueen.

Kirjoittaja on Itä-Suomen yliopistolta Historia- ja maantieteiden laitokselta valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteri, joka suorittaa tällä hetkellä tohtoriopintoja Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa -tohtoriohjelmassa. Sähköposti: aapeli.leminen@gmail.com.