Meksikolainen paikkatieto-telenovela

Kirjoittaja: Santtu Pyykkönen

Artikkelin pdf-versio

Parkkipaikka ja moottoritien ramppi jossain Meksikossa.

Noin 120 miljoonan asukkaan Meksiko on 15. suurin talous maailmassa ja noin 2/3 Venäjän taloudesta (kuva: Santtu Pyykkönen).

Meksikolaisessa toimintakulttuurissa tekijä on tärkeämpi kuin saavutukset, toteaa maan paikkatietoinfraan tutustunut Santtu Pyykkönen.

Meksikossa paikkatietoihin liittyvä toimintakulttuuri on parhaimmillaan kuin paikallisen telenovelan rakkausepisodi: tunteen palo on valtava ja asiat etenevät kipinöiden ja vauhdilla. Tämän rakkausepisodin ongelma on kuitenkin pitkän tähtäimen tavoitteiden ja julkishallinnon systemaattisen otteen puuttuminen. Paikkatietoinfrastruktuurin kehittämistä, kuten monta muutakin asiaa Meksikossa, johdetaan lyhyen tähtäimen tavoitteilla ja tulisielulla.

Vallan kiemurat, tietojohtamisen kulttuurin tuoreus ja paikkatietojen strategisen merkityksen vaatimaton politisoituminen ovat meksikolaisen paikkatietoinfrastruktuurin kehittymisen suurimpia esteitä. Vallasta taistellaan ohi strategisten tavoitteiden ja käytännön hyötyjen. Kysymys siitä, kuka tekee, on merkittävämpi kuin mitä saavutetaan. Tähän törmäsin esimerkiksi aluehallinnossa. Kun pöydällä oli keskustelu keskitetyn yhteisen paikkatietoportaalin pystyttämisestä tai viranomaistahokohtaisten portaalien ylläpitämisen tukemisesta, pääosassa oli eri tahojen pyrkimykset nousta parrasvaloihin.

Meksikossa valtakunnan tason kartoitusta hoitaa Instituto Nacional de Estadistica y Geografia (INEGI), joka vastaa yleispiirteisesti Suomen Maanmittauslaitosta ja Tilastokeskusta. INEGI ylläpitää maastotietokantaa, mutta se ei kata koko maata eikä aineiston päivitysprosessi toimi paikallistasolla odotetusti.  Aineisto ladataan käyttöön vaikeasti löydettävillä aluekohtaisilla tiedostoilla käyttäjäystävällisten rajapintojen sijaan.

Tietojohtaminen on Meksikossa vielä sanahelinää. Toimiessani osana meksikolaista kansalaisjärjestöä käytin hankkeita myydessäni esimerkiksi seuraavaa slogania "toimintapoliittisia päätöksiä todistusaineiston pohjalta". Sloganin edustamaa näkökulmaa pidettiin edistyksellisenä, mikä kuvastaa hyvin meksikolaista toimintaympäristöä. 

Tuttuja ongelmia: siiloutuminen, tiedostopohjaisuus ja paikkatietoraaka johto

Nykypäivänä Meksikossa politisoituvat oletetusti ja syystäkin seuraavat teemat: yhteiskunnallinen turvattomuus, korruptio, demokratian haasteet ja maan poleeminen suhde Yhdysvaltoihin.

Osa Meksikon paikkatietohaasteista on tuttuja suomalaisillekin. Siiloutumisen keskiössä on avoimen datan aloitteiden puuttuminen. Meksikossa avoimen datan hyötyjen ymmärrys on vasta aluillaan: avoin data liittyy julkishallinnon pyrkimyksiin todistaa prosessien läpinäkyvyys sekä estää poliittisesti herkkien aiheiden kielteinen politisoituminen. Datan avaamisen ja jakelun yleisiä hyötyjä ei nähdä, eikä myöskään ymmärretä, kuinka paljon turhaa aikaa datan käyttäjillä kuluu datan haalimiseen eli virkakirjeisiin ja puhelinsoittoihin.

Paikkatieto-telenovelassa hallinnonalojen ja yksiköiden välinen mustasukkaisuus sekä johtoportaan vallan kiemurat syventävät alalla vallitsevia siiloja. Paikkatietoja tehdään vielä kopperoissa, joissa kukin yksikkö toimittaa omaa asiaansa ja poikkihallinnollinen yhteistyö kiteytyy virkakirjeisiin.

Paikkatietoinfrastruktuuri perustuu pääasiassa tiedostopohjaiseen paikkatietojen hallintaan. Julkisen hallinnon instansseissa paikkatietojen hallinta voi pohjautua kiintolevyillä siirreltäviin paikkatietoaineistoihin. Maasta puuttuu myös lainsäädännölliseen viitekehykseen pohjautuva paikkatietorajapintojen toimintakulttuuri. Ongelma juontaa osaamisen mutta myös prosessiohjautuvan julkishallinnon toimintaperiaatteiden puutteesta. Paikkatietoja tuotetaan ja hallitaan projekteissa eikä niinkään pitkän tähtäimen tavoitteilla varustetuissa prosesseissa.

Yhteisöt nostavat päätään

Julkishallinnon paikkatietokypsyys kasvaa hitaasti myös johtoportaassa vallitsevan paikkatieteellisen epätietoisuuden seurauksena. Myöskään hierarkiset työyhteisöt eivät nosta paikkatietoasiantuntijoiden ääntä johdossa vallitsevien puutteiden paikkaamiseksi.

Nouseeko voima sitten yhteisöistä? Esimerkiksi avoimen ja yhteisöllisen OpenStreetMap-karttapalvelun datan määrä Meksikossa on yli puolet siitä, mitä se on Suomessa. Kansalaissektorilla on alkanut tapahtua: vuoden 2014 aikana kansalaisille avattuun Mapita Oy:n karttakyselyyn saatiin paikkatietoaineistoa yli 1500 kohteesta noin miljoonan asukkaan kaupungista. Ottaen huomioon kyselyn erityisteeman ja Meksikon alhaisen tietokoneosaamisen sekä älypuhelimien ja internetin vähäisen käytön (suurimmissa kansanosissa), tämä oli yllättävän hyvä tulos.

Telenovelasta teknokratiaan

Seuraavat askeleet meksikolaisen paikkatietoinfrastruktuurin kehittämiseen olisivat mielestäni datan avaaminen ja jakelu, poikkihallinnollisten paikkatietoprosessien määrittäminen yhteistyön kohentamiseksi ja päätäntävallan hajauttaminen erinäisiin tietojohtamisen tai paikkatietoprosessien toimielimiin.

Paikkatietojen hyödyntämisen kasvattamiseksi tarvitaan julkishallinnon sijoituksia infrastruktuuriin. Esimerkiksi paikkatieto-osaamisen kartuttamisessa pitää maan julkisista ja yksityisistä korkeakouluista rakentuvaa yliopistojärjestelmää ohjata muutenkin kuin markkinat edellä.

Telenovelasta ei tule Ylen kotikatsomoa, mutta jos mallia halutaan etsiä, niin ehkäpä Meksikon olisi suotavaa katsoa juuri Suomeen.

Kirjoittaja toimii paikkatietoasiantuntijana Gispo Oy:ssä. Pyykkösen kokemus Meksikon paikkatietojen parista juontaa työkokemuksesta paikallisen aluehallinnon, yliopistojärjestelmän ja kansalaisjärjestöjen parista. Meksikossa ollessaan Pyykkönen teki yhteistyötä suomalaisen Maptionnaire:a myyvän Mapita Oy:n kanssa. Sähköpostiosoite: santtu@gispo.fi