Teen karttoja, koska se on kivaa

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2017 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Katri Isotalo, katri.isotalo@viestintaisotalo.fi

Kuvassa on kartta, jossa Meksikonlahden hurrikaanit on esitelty nimillä, jotka on asetettu hurrikaanin reitille.

Meksikonlahden hurrikaanit on tässä esitelty nimillä, jotka on asetettu hurrikaanin reitille. Mitä suuremmalla nimi, sitä voimakkaampi tuulen nopeus. Lähtöaineisto NOOA.

Topi Tjukanov harrastaa paikkatiedon visualisointia ja ihmettelee, etteivät muut tee samaa.

”Hyvää vastapainoa futismatseissa käymiselle”, toteaa Topi Tjukanov vaatimattomasti maailmallakin huomiota herättäneistä kartta-animaatioistaan.

Topi Tjukanovin animaatio USA:n teistä päätyi syksyllä Daily Mailin sivuille, ja esitys Atlantilla viimeisen sadan vuoden aikana riehuneista hurrikaaneista herätti Iltalehden kiinnostuksen. 

Karttataiteilijan Twitter-tililtä löytyy myös Helsingin kasvu animoituna kartalle, hurrikaani Ophelian eteneminen, liikenne Pasilasta ruuhka-aikana, kaikki suomalaiset ja kaikki Suomen tiet kartalla ja paljon muuta.

Haastavinta on aineiston löytäminen

Ympäristöministeriössä projektiasiantuntijana toimiva Tjukanov kiistää jyrkästi näpräävänsä karttoja öisin kolajuoman voimalla.

”Yritän kyllä pitää harrastuksen ja työn erillään, mutta en todellakaan käytä kaikkea vapaa-aikaani karttavisualisointeihin.” Vapaa-aikaan mahtuu myös pyöräilyä, kuntosalilla käyntiä ja intohimoista futiksen seuraamista.

”Esimerkiksi eilen tekemääni Madridin karttaan meni kaksi tuntia. Innostuin, kun törmäsin netissä karttaan, jossa joku oli merkinnyt Madridin kartalle eri ikäiset rakennukset eri värein. Mietin, että olisi hienoa tehdä kartasta animaatio, jossa kaupungin kasvu näkyisi rakennus rakennukselta. Löysinkin sitten Madridin rakennukset valmistumisvuosineen Inspire-aineistosta.”

Vaikeinta Tjukanovin mukaan on yleensä sopivan aineiston löytäminen. Eniten avointa aineistoa on tarjolla luontoympäristöstä ja ilmastonmuutokseen liittyvistä kohteista. Tjukanovia kiinnostaa kuitenkin enemmän urbaani ympäristö ja liikenne.

”Kun esimerkiksi saavutettavuusaineisto alkaa näyttää ruudulla orgaaniselta oliolta, se on yllättävää ja mielenkiintoista.”

Todella mielenkiintoista olisi saada käyttöön mobiilidataa ihmisten todellisesta kulkureiteistä ja sijainneista.

Koodauksen opiskelu palkitsee

Harrastuksena tehtävän visualisoinnin perusedellytys on aineiston ja työkalujen avoimuus. Kaikki Tjukanovin käyttämä aineisto on avointa, niin myös työkalut.

”Eniten käytän QGIS:ä. Sen asensin uuteen koneeseeni viiden minuutin kuluttua koneen ostamisesta. Pythonia olen opetellut koodaamaan vähän, ja PostGis-tietokantaa olen myös opetellut käyttämään. It-osaamista saisi kyllä olla enemmän.” Animointiinkin on avoin kuvankäsittelyohjelma, GIMP. 

Ennen ympäristöministeriöön siirtymistään Tjukanov työskenteli paikkatietotehtävissä CGI:llä. Siellä työ ja harrastus limittyivät enemmän toisiinsa. Yhteistyö tietotekniikka-osaajien kanssa oli antoisaa ja opetti, että kun osaa tietotekniikkaa, paikkatiedoilla voi tehdä mitä vaan.

”Havaitsin myös, ettei paikkatieto ole mitään kovin ihmeellistä, vaikka me paikkatietoihmiset niin helposti kuvittelemmekin. Näen paikkatieto-osaamisen enemmänkin yhtenä tietotekniikan alalajina, samalla tavalla kuin tietokantaosaamisen tai käyttöliittymäsuunnittelun. Opin myös ymmärtämään, ettei paikkatietoasiantuntijan pidä suunnitella tietojärjestelmiä tai IT-arkkitehtuuria, vaan se on it-osaajien hommaa. Harrastuksen kautta olen tiedostanut mitä kaikkea en osaa, mutta koodauksen opiskelu on palkitsevaa. On hieno tunne, kun onnistuu tekemään datalle jotain.”

Plussaa, jos muutkin hyötyvät 

Parasta karttaharrastuksessa onkin Tjukanovin mielestä uuden oppiminen. Kun julkaisee kartan, saa helposti kommentteja ja parannusehdotuksia ja vastaavasti kysymyksiä, joihin vastaamalla voi auttaa muita luomaan hienoja visualisointeja.

Verkossa on myös sivustoja, joilla arvostellaan toisten töitä. Tjukanovin mielestä arvostelu ei ole itsetarkoitus. Suomen Kartografisen seuran Kartta 2016 -haasteeseen hän kuitenkin vastasi ja pokkasi kilpailutyöllään suomalaisten sijoittumisesta kartalle kisan voiton. ”Tätä sain askarella osin työaikanakin”, mies myhäilee. 

Ensimmäiset karttavisualisoinnit hän laskee tehneensä kolme vuotta sitten suunnittelumaantieteen graduunsa. Se käsitteli kehäradan vaikutuksia yritysten sijoittumiseen Vantaalla.

”Karttakisa innosti jatkamaan ja rupesin jakamaan tekemiäni visualisointeja verkossa. Siitä se alkoi valumaan. Teen karttoja, koska se on niin kivaa. Plussaa on, jos siitä on jollekin muullekin iloa tai hyötyä.”

Tjukanov ihmettelee vain, etteivät muut tee samaa.