Paikkatieto paljastaa vesiköyhyyden syyt - muutkin kuin maantieteelliset

Kirjoittaja: Marko Kallio

Artikkelin pdf-versio

Kuva kalafarmista Laosissa.

Kaloille riittää vettä Nam Ngum -joen varrella olevassa kalankasvattamossa, vaikka sen läheisissä kylissä olisi vaikea saada puhdasta vettä. Kuva on otettu huhtikuussa kuivan kauden aikaan. Kuva: Marko Kallio.

Puhdas vesi on usein sosio-ekonominen tai hallinnollinen kysymys

Koko yhteiskuntamme perustuu riittävälle puhtaan veden saatavuudelle, mutta puhdas vesi ei ole itsestäänselvyys. Luonnollisina esimerkkeinä tästä toimivat rutikuivat aavikot ja arot sekä erityisesti kuivat konfliktialueet esimerkiksi Syyriassa ja Jemenissä. Näillä alueilla vettä ei ole fyysisesti saatavilla riittävää määrää, mutta puhdas vesi voi olla myös sosio-ekonominen tai hallinnollinen kysymys.

Vesiköyhyys tarkoittaa tilannetta jossa riittävää määrää puhdasta vettä ei ole saatavilla täyttämään perustarpeita. Se on moniulotteinen ongelma, joka heijastuu koko yhteiskuntaan ja voi johtua yhteiskunnan rakenteista, niiden puutteesta tai pysyvästä tai väliaikaisesta kuivuudesta.

Kaakkois-Aasiassa vallitsee monsuuni-ilmasto, joka jakaa vuodenkierron kahteen ääripäähän; kuiva- ja sadekauteen. Laosissa jopa yli 90 prosenttia koko vuoden sateista (1000-3500 mm) osuu touko- ja marraskuun väliselle sadekaudelle. Valtava sademäärä aiheuttaa tulvia, katkoo tieyhteyksiä ja aiheuttaa vahinkoa infrastruktuurille. Kuivan kauden aikaan ongelmana on se, ettei vettä välttämättä löydy riittävää määrää tyydyttämään kylien vedentarvetta. Ongelma korostuu kuivan kauden lopulla, jolloin edellisistä merkittävistä sateista voi olla kuukausia, ja samalle ajankohdalle osuu myös vuoden kuumin aika, jolloin päivälämpötilat lähentelevät 40 Celsius-astetta.

Veden saatavuus, infrastruktuurin taso tai väestön sosioekonominen asema eivät kuitenkaan ole staattisia tai satunnaisia, vaan ne vaihtelevat maantieteessä yleisesti tunnetun periaatteen mukaisesti niin paikallisesti kuin ajallisestikin.

Vesiköyhyysindeksi kertoo sekä vedestä että sen hallinnoinnista

Tutkin diplomityössäni (ja sittemmin osana jatko-opintojani) vesiköyhyyden jakautumista Laosissa maantieteellisen sijainnin ja vuodenaikojen välillä. Laos on yksi Aasian köyhimmistä ja vähiten kehittyneistä maista. Laosin hallitus on asettanut tavoitteekseen nousta pois maailman vähiten kehittyneiden maiden listalta vuoteen 2020 mennessä. Tärkein syy miksi maa ei ole vielä päässyt pois tästä kategoriasta on aliravitsemus; jopa 30 prosenttia Laosin alaikäisistä kärsii aliravitsemuksesta. Vesiköyhyyden syiden ymmärtäminen on erityisen tärkeää maalle, joka on riippuvainen riisinviljelystä, siis riittävästä veden saatavuudesta.

Tutkimuksessa laskettiin moniulotteinen vesiköyhyysindeksi (VKI) 8215 kylälle eri puolilla Laosia käyttäen avoimesti saatavilla olevia tietoaineistoja. VKI koostuu viidestä komponentista; veden määrästä, sen saatavuudesta, kapasiteetista hallinnoida vesiresursseja, veden käytöstä ja (vesi)ympäristön tilasta. Pääasiassa tietolähteet olivat väestölaskentadataa sekä hydrologisen mallinnuksen tulokset veden saatavuudesta. Spatiotemporaalisia tietojenlouhintamenetelmiä käytettiin laskettuun indeksiin ja sen alakomponentteihin.

Veden saatavuus ei ole suurin syy vedenpuutteeseen Laosissa

Maantieteellisesti vesiköyhyyden jakautuminen oli odotettu. Paras tilanne on pääkaupunki Vientianen ympärillä ja Mekong-joen varrella Thaimaan ja Laosin välisellä rajalla. Myös provinssien pääkaupunkien ympäristön tilanne näyttää paremmalta kuin muu provinssien alue. Vaikein tilanne on vuoristoisilla ja harvaan asutuilla alueilla Vietnamin ja Kiinan vastaisilla seuduilla. Tämä maantieteellinen jakauma näyttäytyy samankaltaisena niin kuiva- kuin sadekaudellakin.

Yllättävä havainto kuitenkin on se, että veden saatavuus ei näytä olevan määräävä tekijä Laosin vesiköyhyydessä, vaan eroja alueiden välillä selittää parhaiten sosio-ekonomiset ja infrastruktuuriseikat kuten köyhyys, koulutustaso, infrastruktuuri sekä kylän etäisyys hallinnollisista pääkaupungeista. Tästä johtuen kaikkein huonoimmassa asemassa olevien kylien VKI ei nouse lainkaan sadekaudella kuivakauteen verrattuna, kun paremmassa asemassa olevien kylien tilanne paranee parhaillaan kymmenillä indeksipisteillä. VKI mitataan välillä 0-100, joten kyseessä on valtava parannus.

Kun vesiköyhyyden syitä tarkastellaan prosesseina, painottuvat maatalouden elementit.  Tämä on loogista, sillä noin 70 % Laosin väestöstä asuu maaseudulla, ja maatalous on pääasiallinen toimeentulon lähde. Maantieteellisesti painotetussa regressioanalyysissä kymmenen tärkeimmän muuttujan joukosta kahdeksan liittyy eri tavoin maatalouteen. Niiden tärkeys kuitenkin vaihtelee siten, että maatalouteen liittyvät syyt ovat vesiköyhyyteen liittyvissä prosesseissa merkittävämpiä harvaanasutuilla alueilla ja vähemmän merkitseviä suurten kaupunkien läheisyydessä. Erityisesti kylien väestön toimeentulon riippuvuus maataloudesta ennustaa hyvin myös vesiköyhyyttä. Näyttää siis siltä, että Laosin maatalousväestö on veden suhteen heikoimmassa asemassa.

Paikkatieto olennaista vesiköyhyyden syiden ymmärtämisessä

Jatko-opintojen aikana edelleenkehitetty maantieteellisesti painotettu pääkomponenttianalyysi vahvistaa omalta osaltaan samoja päätelmiä: Sosio-ekonomiset tekijät ovat määräävässä asemassa vesiköyhyyttä tarkastellessa. Seuraavaksi tärkeimmät prosessit kuitenkin vaihtelevat niin alueellisesti kuin vuodenajoittain. Pohjois-Laosissa ympäristötekijät ja toimeentulo maataloudesta nousevat esiin. Etelä-Laosissa prosesseja ei kuitenkaan pystytty riittävällä tarkkuudella erottamaan toisistaan, ja se viittaa siihen, etteivät VKI:n laskemiseen käytetyt muuttujat paljasta koko kuvaa. Paikkatietoon pohjautuva analyysi on siis tarpeen vesiköyhyyteen liittyvien paikallisten erojen ymmärtämiseksi. Analyysi myös osoitti, etteivät samat indikaattorit sovi koko maahan. Tämä ei tule ilmi, ellei analyysiä tehdä sijainti huomioonottaen.

Tutkimus osoittaa, että paikkatiedolla on tärkeä merkitys veteen liittyvään problematiikkaan myös muuten kuin veden fyysisen saatavuuden kannalta. Tässä tutkimuksessa laskettiin ensimmäistä kertaa VKI suurelle joukolle kyliä. Kyseessä oli myös ensimmäinen kerta, kun VKI:ta ja sen komponentteja tutkittiin tiedonlouhinnan keinoin. Paikkatieto osoittautui korvaamattomaksi muuttujaksi vesiköyhyyden kartoituksen lisäksi vesiköyhyyteen johtavien prosessien ymmärtämiseen.

Lisäksi huomionarvoista on, että vaikka tutkimukseni kohdemaa on yksi vähiten kehittyneistä maista, tutkimus kyettiin tekemään täysin avoimien aineistojen pohjalta. Käytetyt työkalutkin olivat avoimen lähdekoodin paikkatieto-ohjelmistoja: QGIS ja R. Laskettu VKI ja analyyseissä käytetty R-koodi on avoimesti jaossa osoitteessa http://markokallio.fi/waterpoverty/. Diplomityön pohjalta tehty jatkotutkimus on artikkelin kirjoitushetkellä vertaisarvioitavana.

 

Marko Kallio toimii Aalto Yliopistossa tohtorikoulutettavana Geoinformatiikan ja Vesi ja kehitys tutkimusryhmissä. Hän tutkii keinoja tunnistaa vedenpuutteesta kärsiviä yhteisöjä Kaakkois-Aasiassa geoinformatiikan keinoin. Sähköposti: marko.k.kallio@aalto.fi