Lyhyt kirjoitus oikeudesta saada ympäristöä koskevaa paikkatietoa

Artikkelin pdf-versio

Positio 4/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Elina Raitanen

Karttakuva kiinteistörajoista.
Kuva: Maanmittauslaitos.

 

Meillä on Suomessa kolme isoa salaisuutta. Yksi on terveystiedot, toinen on pankkitiedot ja kolmas on metsätiedot. Kaikesta muusta voi neuvotella. Näin ajateltiin pitkään.

Tilanne metsätietoihin liittyvästä salaisuudesta on viime vuosina muuttunut, mutta ongelman ydin on, että ympäristötieto voi olla myös henkilötieto (esimerkiksi sisältäessään tiedon maan omistajasta), jonka käyttöä laki rajoittaa. Paikkaan sidottuna ympäristötieto on myös paikkatieto.

Paikkatietojen ja henkilötietojen avoimuutta määrittää yhtäältä yksityiselämän ja henkilötietojen suojaa koskeva sääntely ja toisaalta sananvapaus, jonka olennainen osa on viranomaisten toiminnan julkisuus. Julkisuusperiaatteen mukaan jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta. Julkisuusperiaatteen toteuttamiseksi ei riitä se, että viranomainen antaa halutun tiedon sitä pyydettäessä, vaan viranomaisella on myös aktiivinen velvollisuus tuottaa ja jakaa tietoa.

Myös eräät muut perusoikeudet puoltavat oikeutta saada paikka- ja ympäristötietoa. Perustuslain 2 §:n 2 momentissa on turvattu yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen. Perustuslain 14 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan tehtävänä on edistää yksilön mahdollisuuksia osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan ja vaikuttaa häntä itseää n koskevaan päätöksentekoon.

Paikka- ja ympäristötiedon saamista puoltaa myös perustuslain 20 §, jonka mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu jokaiselle. Lisäksi julkisen vallan pitää pyrkiä turvaamaan jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön sekä mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon.

Ympäristötietojen julkisuudella pyritään muun muassa edistämään terveyttä ja hyvinvointia, parantamaan päätöksentekoa ja vahvistamaan demokratiaa. Perustuslain ilmaisemat arvot ja velvoitteet on otettava huomioon yhdenvertaisina muiden perusoikeuksien – kuten omaisuudensuojan ja elinkeinonvapauden – kanssa.

Anonymisointi vaikeaa ympäristötiedoissa

Ympäristödirektiivillä pyritään turvaamaan viranomaiskäyttöön kerätyn ympäristötiedon julkinen saatavuus. Tarvittaessa ympäristötiedosta voidaan poistaa esimerkiksi yksityiselämän tai henkilötietojen suojaa nauttiva osa.

Henkilötietojen julkaisemisen ongelma on, että vaikka suoranainen henkilöä koskeva viittaus poistetaan, on jäljelle jää nyt tieto edelleen henkilötieto, kun se epäsuorasti paljastaa ympäristötietoon liittyvän henkilön tai hänen perhekuntansa henkilöllisyyden. Yksittäisen julkisen henkilötiedon antaminen ei ole kiellettyä, mutta kun annetaan useita henkilötietoja (eli esimerkiksi ympäristötiedot, joihin liittyvät henkilöt ovat suhteellisen helposti selvitettävissä), kysymys on henkilörekisterin luovutuksesta. Tällöin luovutuksen saajalla täytyy olla henkilötietolainsäädännön mukainen oikeus näiden henkilötietojen käsittelyyn.

Henkilörekisteriä ei muodostu, jos asiakirjoista ei pysty jäljittämään luonnollisia henkilöitä. Anonymisointi ei useinkaan onnistu paikka- ja ympäristötietoihin liittyvissä tapauksissa. Esimerkiksi kiinteistötunnuksen tai osoitteen avulla voidaan helposti selvittää kiinteistön omistaja. Ilman minkää nlaisia kiinteistö- tai osoitetietoja tiedolla taas ei ole vastaavaa merkitystä kuin tiettyyn paikkaan tai alueeseen kohdistuvana.

Metsätietolaissa poikkeus henkilötietojen luovutuskieltoon

Kuva kuusimetsästä.
Kuva: Julia Hautojärvi.

Suomen metsistä noin 60 prosenttia on yksityisessä omistuksessa. Suomen kansallinen metsätietojärjestelmä on maailman kattavimpia. Metsäkeskus on maa- ja metsätalousministeriön alaisuudessa tuottanut, ylläpitänyt ja hallinnoinut tätä yksityismetsiä koskevaa tietoa. Vuodesta 2012 Metsäkeskus on ylläpitänyt myös Metsaan.fi-portaalia helpottaakseen metsänomistajien ja palveluntuottajien pääsyä metsätietoihinsa. Tiedon saanti on edellyttänyt metsänomistajan nimenomaista suostumusta.

Suomen hallitus vastaanotti syyskuussa 2015 Euroopan komission antaman virallisen huomautuksen, joka koski ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetun direktiivin täytäntöönpanoa. Suomi lupasi marraskuussa 2015 muuttaa Suomen metsäkeskuksen metsätietojärjestelmästä annettua lakia siten, että henkilötietojen suojaa koskevat säännökset eivät rajoittaisi julkisten ympäristötietojen luovuttamista.

Metsätietolain muutos astui voimaan maaliskuussa 2018. Sen seurauksena metsävaratiedot ovat kaikkien saatavilla. Säännös ei koske maanomistajien nimen, osoitteen, muiden yhteystietojen eikä henkilötunnuksen luovuttamista. Lainmuutos ei siis merkitse sitä, että omistajatiedoista irrotetut metsävaratiedot eivät olisi henkilötietoja. Muutos merkitsee vain sitä, että laissa on säädetty poikkeus yleiseen henkilötietojen luovutuskieltoon. On katsottu, että omistajatiedot metsävaratiedoista irrotettuna ja vailla mahdollisuutta omistajien nimillä tehtävien rekisteritietojen luovutukseen eivät merkitse syvällistä puuttumista henkilötietojen tai yksityiselämän suojaan. Henkilötietojen suojan rajoitusta puoltaa yhtenä tekijänä se, että sillä turvataan toista hyväksyttävää tavoitetta – oikeutta ympäristöä koskevaan tietoon.

Vastaavaa erityissääntelyä voitaneen tulevaisuudessa odottaa myös esimerkiksi rakentamista ja kaavoitusta koskevan julkisen tiedon avaamiseen liittyen.

 

Jutussa on kaytetty lähteenä muun muassa Päivi Korpisaaren selvitystä: Henkilötiedot ja paikkatiedot. Miten tietosuojalainsäädäntö vaikuttaa paikkatietojen julkaisemiseen ja luovuttamiseen. Ympäristöministeriön raportteja 10/2018. URN-osoite: http://urn. / URN:ISBN:978-952-11-4787-6.

Elina Raitanen työskentelee tutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Hän on erikoistunut ympäristöalan lainsäädännöllisiin prosesseihin ja maankäytön hallintaan liittyviin kysymyksiin. Sähköposti: etunimi.sukunimi@ymparisto.fi