Vesistöhaittojen tunnistaminen parantaisi aluepoliittista päätöksentekoa

Artikkelin pdf-versio

Positio 3/2018 sisällysluettelo

Kirjoittaja: Simo Rautiatinen

Sokkeloiset vesistöt ovat merkittävin yhdyskuntarakennetta rikkova luonnoneste. Vesistöjen pirstova vaikutus pitäisi huomioida paremmin valtionosuusjärjestelmässä.

Karttakuva vesistöstä Joensuun seudulla.
Vesistöisyyden vaikutusten huomiotta jättäminen asettaa vesistöiset kunnat heikompaan asemaan, koska niiden todellista syrjäisyyttä ei tunnisteta. Esimerkiksi Rääkkylästä on matkaa Joensuuhun maanteitä pitkin 54 km, mutta suoraan järven yli noin 20 km vähemmän. Nykymallilla laskettuna Rääkkylän väestöpohja on 3,5-kertainen maantie-etäisyyksiin perustuvaan väestöpohjaan verrattuna. Kuva: Simo Rautiainen

Heikko saavutettavuus, pitkät etäisyydet ja hajanainen yhdyskuntarakenne lisäävät peruspalvelujen järjestämisestä kunnille aiheutuvia kustannuksia. Suomessa sokkeloiset vesistöt ovat merkittävin liikenneverkkoa rajoittava ja yhdyskuntarakennetta rikkova luonnoneste. Valtio on perinteisesti kompensoinut kuntien ja elinkeinojen heikompia toimintaedellytyksiä aluepolitiikalla. Keskeisiä työkaluja ovat alueluokitukset, jotka toimivat kehittämistoimenpiteiden valinnan ja kohdentamisen työkaluna sekä niiden seurannan ja arvioinnin tarkastelukehikkona. Aluepolitiikassa luokittelu ja tarkastelu on tehty pääsääntöisesti kunta ja seutukuntatasolla.

Aluepolitiikassa on pyritty EU:hun liittymisen ja ohjelmallisen aluekehittämisen myötä luopumaan perinteisestä tukialueajattelusta, mutta saaristopolitiikassa nimetään edelleen saaristokuntia ja -osakuntia. Niille maksetaan kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmässä saaristolisää. Saaristolain mukainen saariston määritelmä on kuitenkin ongelmallinen, sillä sen mukaan saaristoon kuuluvaksi katsotaan ilman kiinteää tieyhteyttä olevien saarten lisäksi tapauskohtaisesti ”muut saaret ja mantereen alueet, jotka ovat muutoin olosuhteiltaan saaristoon verrattavissa”.

Saaristoisuuden ohella valtionosuusjärjestelmässä on kaksi muutakin periaatteessa yhdyskuntarakennetta kuvaavaa valtionosuuskriteeriä, asukastiheys ja syrjäisyys, mutta ne eivät huomioi vesistöjen vaikutuksia lainkaan.

Apuvälineitä aluepoliittiseen päätöksentekoon

Pro gradu -tutkielmani tavoitteena oli tunnistaa alueet, joiden saavutettavuuteen ja syrjäisyyteen vesistöisyys vaikuttaa kaikkein haitallisimmin, ja kehittää laissa mainituille saaristomaisille olosuhteille sellaiset mitattavat kriteerit ja indikaattorit, jotka sopisivat aluepoliittisen päätöksenteon apuvälineeksi.

Tutkimukseni tuloksena oli saavutettavuus- ja syrjäisyystarkastelujen pohjalta luotu hallintorajoista riippumaton saaristo-olosuhdeluokitus, joka kuvaa kaikkein vaikeimmista vesistöolosuhteista kärsivien alueiden sijoittumista Rannikko- ja Järvi- Suomessa.

Saavutettavuus- ja syrjäisyyslaskennoissa hyödynsin Esri:n ArcGIS -paikkatieto- ohjelmistoa sekä Liikenneviraston Digiroad-aineistoa ja SYKE:n yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (YKR) väestö- ja taajama-aineistoja.

Tutkimusalueen jaoin 2 x 2 km ruutuihin, joille laskin saavutettavuushaitan eli vesistö- ja liikenneolosuhteiden saavutettavuutta heikentävän vaikutuksen sekä syrjäisyyden soveltaen nykyistä valtionosuusjärjestelmän mukaista syrjäisyyden laskentakaavaa. Saavutettavuushaitta perustui lähimmän palvelukeskittymän saavuttamisen edellyttämän todellisen maantiematkan ja teoreettisen isoympyräetäisyyden väliseen suhteeseen. Syrjäisyys  puolestaan perustui 25 ja 50 km:n etäisyydellä asuvaan väestömäärään.

Järvi-Suomi saaristomaisinta

Saavutettavuus- ja syrjäisyystarkastelun perusteella rannikko on varsinaisen saariston ulkopuolella hyvin mannermaista, kun taas vesistöjen pirstomassa Itä- ja Keski-Suomessa on laajoja saaristomaisia alueita. Tiheästä keskusverkosta ja pääosin hyvistä liikenneolosuhteista johtuen rannikolla tehtävissä asiointimatkoissa ei juuri ilmene Järvi-Suomeen verrattavaa saavutettavuushaittaa. Myös syrjäisyys on Järvi-Suomessa huomattavasti rannikkoseutua yleisempi ilmiö. Se johtuu yhtäältä vähäisemmästä
ja harvemmasta asutuksesta sekä toisaalta vesistökiertojen kasvattamista etäisyyksistä.

Tutkimukseni syrjäisyyslaskelmat tunnistavat syrjäisyyden alueelliset vaihtelut huomattavasti nykyistä valtionosuusjärjestelmän syrjäisyysmallia paremmin. Nykymallissa koko kunnan syrjäisyys määritetään kunnan väestöllisen keskipisteen ympärille harpilla piirrettyjen 25 ja 50 km säteen sisällä asuvan väestömäärän perusteella. Tutkimuksessani syrjäisyys on laskettu jatkuvana pintana 2 x 2 km ruudukkoon, ja väestöpohja-alueet on määritetty maantie-etäisyyksien perusteella. Näin pystytään ottamaan huomioon liikenneolosuhteiden vaikutus sekä kunnan sisäiset olosuhdevaihtelut.

Oikeudenmukaisempia alueluokituksia

Paikkatiedolla on valtava potentiaali päätöksenteon alueellisen oikeudenmukaisuuden parantamisessa. Tietotekniikan ja paikkatietojärjestelmien kehittyminen ovat mahdollistaneet tilastollisten ilmiöiden aiempaa yksityiskohtaisemman tarkastelun sekä entistä laajempien aineistojen hyödyntämisen. Tämän myötä on mahdollista luopua epätarkoista kuntatason luokituksista ja siirtyä hallintorajoista riippumattomiin jatkuviin luokitusmenetelmiin ja siten tunnistaa eri ilmiöiden alueelliset vaihtelut aiempaa yksityiskohtaisemmin.

Askel tähän suuntaan on valtiovarainministeriön valmistelema syrjäisyyden laskentatavan muuttaminen siten, että väestöpohja-alueet määritetään maantie-etäisyyksien perusteella. Tästä huolimatta koko kunnan syrjäisyys määräytyy jatkossakin väestöllisen keskipisteen mukaan jatkuvan pinnan sijaan. Jatkuvan pinnan mallia ehkä vierastetaan virkamieskunnassa siksi, ettei se tarjoa suoraan yhtä ”siistiä”, koko kuntaa kuvaavaa, syrjäisyyslukua, kuten yhden pisteen malli. Sellainen on kuitenkin laskettavissa. Valta onkin päättäjillä, tekniset edellytykset tarkemmille – ja siten oikeudenmukaisemmille – alueluokituksille ovat olemassa.

 

Simo Rautiainen valmistui Itä-Suomen yliopiston historia- ja maantieteiden laitokselta 2017 ja sai lopputyöstään Progis:n opinnäytetyöpalkinnon. Tällä hetkellä rautiainen on tohtoriopiskelija Aika, tila ja ympäristö yhteiskunnassa -ohjelmassa. sähköposti: etunimi.sukunimi(a)uef.fi