Erottaako tekoäly oikean ja väärän?

Teksti: Raija Koivisto, Heidi Auvinen

Tekoälyjärjestelmien suunnittelussa tarvitaan muutakin kuin teknologista osaamista. Tekoälyksi kutsuttuja tekniikoita alettiin kehittää jo nelisenkymmentä vuotta sitten, mutta vasta viimeaikainen tiedon saatavuuden sekä siirto- ja käsittelynopeuden lisääntyminen ovat mahdollistaneet tekoälyn laajamittaisen käytön.

Kuvituskuva aivoista.

Tekoälyjärjestelmä voidaan karkeasti ottaen opettaa joko jos-niin -säännöillä tai datalla, jolloin kone muodostaa opetuksessa käytetyn datan perusteella toimintamallinsa. Tekoäly poikkeaa automaatiojärjestelmästä siinä, että se pystyy huomioimaan tilanteen, jossa se toimii. Se pystyy esimerkiksi ottamaan huomioon sille tilanteessa annetun uuden tiedon. Tekoäly voidaankin määritellä algoritmin ja sen hyödyntämän datan yhteisvaikutukseksi, joka mahdollistaa laitteen tai muun vastaavan ei-elollisen toimivan tehtävän ja tilanteen mukaisesti järkevällä tavalla.

Tekoäly ei saa vaarantaa luottamusta suomalaiseen yhteiskuntaan

Eettisyyden toteutuminen on tärkeää eritoten viranomaiskäyttöön tulevissa tekoälyjärjestelmissä, jotta uudet tekoälyä sisältävät toimintatavat eivät vaarantaisi sitä luottamusta, jolle koko yhteiskuntamme perustuu.

Etiikka tarkoittaa moraaliin liittyvien kysymysten, kuten oikean ja väärän, arvojen ja hyvän elämän tarkastelua. Eettiset periaatteet ovat sääntöjä, normeja, oikeuksia ja velvoitteita, joiden tulisi ohjata meitä päätöksenteossamme. Ongelmallisissa tilanteissa pyrimme etsimään ratkaisua näistä yleisesti hyväksytyistä periaatteista, ja eettinen kysymys syntyy, kun valittavana on kaksi erilaista ratkaisuvaihtoehtoa. Olennaista etiikan tutkimuksessa on määritellä selkeät ihmisten toiminnan pohjana olevat normit ja arvot, tuoda ne kaikkien tietoisuuteen ja alistaa ne näin sosiaalisen tarkastelun, keskustelun ja analyysin kohteeksi.

Tekoälykeskustelussa on esitetty muun muassa seuraavia tekoälyn tai tekoälyjärjestelmien kehitystä ohjaavia periaatteita: läpinäkyvyys, vastuullisuus, reiluus, selitettävyys ja jäljitettävyys.

Eettisyys on vahvasti kontekstiriippuvaista. Jotta eettisyyden eri näkökulmat tulevat tarkasteluun, on ensiksi ymmärrettävä, mitä eettisyys on ja toiseksi tunnettava tarkasteltava toimintaympäristö, miten se toimii ja ketkä siinä toimivat. Tekoälyjärjestelmien kehitys on tyypillisesti teknologiavetoista, mutta eettisyyden tarkastelu edellyttää eri toimijoiden - mukaan lukien filosofien, käyttäytymistieteilijöiden ja yhteiskuntatieteilijöiden - osallistamista tekoälyjärjestelmien suunnitteluun.

Kuka ottaa vastuun paikkatiedon hyödyntämisestä?

Paikkatieto yhdistää virtuaalisen maailman fyysiseen maailmaamme, ja se on monien palveluiden edellytys.

Paikkatietopoliittisessa selonteossa visioitiin, että Suomessa on maailman innovatiivisin ja turvallisin paikkatiedon ekosysteemi. Selonteon mukaan ”paikkatietojen hyödyntämisessä otetaan huomioon henkilötietojen suoja ja yhteiskunnan kokonaisturvallisuus siten, että tiedon käytöstä ja hyödyntämisestä ei muodostu uhkaa kansalliselle turvallisuudelle eikä yksilöille”.

Henkilötietojen suoja ja kokonaisturvallisuus ovat oleellisen tärkeitä asioita, mutta kun monimutkainen tekoälyjärjestelmä liittää paikkatiedon muihin tietoihin, voi nousta muitakin eettisiä kysymyksiä, jotka olisi syytä tunnistaa jo järjestelmiä suunniteltaessa. Koska paikkatiedon merkitys viranomaistoiminnassa on erityisen suuri, on uusien järjestelmien eettisen toiminnan varmistaminen elintärkeää, jotta kansalaisten oikeudet edelleen toteutuisivat.

Sen lisäksi, että yhteiskunnan palvelut tuottavat laadukasta paikkatietoa, nykytekniikka mahdollistaa reaaliaikaisen paikkatiedon keräämisen moniin laitteisiin - ja ihmisiin - liitetyn anturoinnin avulla. Älypuhelimet lähettävät reaaliaikaista paikkatietoa operaattoreilleen ja sovelluksilleen, ja tämän me sallimme, jotta pääsemme käyttämään paikkatietoa tarvitsevia kaupallisia sovelluksia.

Antamaamme tietoa kerätään kuitenkin moneen muuhunkin tarkoitukseen, joita edes tiedon kerääjät, kuten Google tai Facebook, eivät välttämättä itsekään tiedä. Tieto on arvokasta kauppatavaraa eivätkä kansainvälisten toimijoiden eettiset periaatteet aina ole yhteneväisiä suomalaisten periaatteiden kanssa. Toteutuuko tällöin läpinäkyvyys? Kaupallisten sovellusten käyttäjällä ei tyypillisesti ole mahdollisuutta saada tietää, miten tietoa käyttävät algoritmit toimivat tai mitä niiden toiminnasta voi olla tuloksena.

Toteutuuko vastuullisuus? Kuka ottaa vastuun, kun roistot näkevät asukkaiden olevan Espanjassa ja ryöstävät talon? Toteutuuko reiluus? Entä selitettävyys ja jäljitettävyys? Vieläpä kaikkien osapuolten näkökulmasta? Näitä kysymyksiä on syytä tarkastella järjestelmiä suunniteltaessa tai käyttöön otettaessa, jotta vältytään odottamattomilta ja vahingollisilta yllätyksiltä.

 

Tekoälyn periaatteita
Läpinäkyvyys Tekoälyjärjestelmien toiminnan sekä kehittämisen läpinäkyvyys, algoritminen läpinäkyvyys
Vastuullisuus Ihmisten ja tekoälyjärjestelmien kyky vastata päätöksistä sekä tunnistaa virheitä ja odottamattomia seurauksia.
Reiluus Järjestelmien kyky toimia tasapuolisesti 
Selitettävyys Kyky selittää ja oikeuttaa päätökset järjestelmää käyttävälle
Jäljitettävyys Kyky jäljittää ja ymmärtää järjestelmän päätöksiä sekä niiden lähtökohtia.

 

Raija Koivisto toimii VTT:ssä johtavana tutkijana. Hän on erikoistunut riskienhallintaan ja ennakointiin ja on viime aikoina tutkinut myös tekoälyn eettisyyttä. Heidi Auvinen työskentelee VTT:ssä tutkijana kestävän kehityksen ja ennakoinnin hankkeissa. Hänen tutkimuskohteitaan ovat mm. digitaalinen alustatalous ja liikenteen tulevaisuus. Sähköposti: etunimi.sukunimi@vtt.fi. 

 

Artikkelin pdf-versio >>

Positio 1/2019 sisällysluettelo >>