Lidar-kaukokartoitus arkeologien apuna

Teksti ja kuvat: Oula Seitsonen

Laserkeilausaineisto on avuksi niin kivikauden kuin toisen maailmansodan sotilasleirienkin tutkimuksessa.

Oulunkylän Patolan ensimmäisen maailmansodan aikainen tukikohta
Oulunkylän Patolan ensimmäisen maailmansodan aikainen tukikohta XXI:6 eri tavoin esitettynä.

 

Lidar-kaukokartoitusaineistoista on tullut monille arkeologeille jokapäiväinen työväline. Suomessa Maanmittauslaitoksen aineistot tarjoavat mainion lähtökohdan arkeologisten tutkimusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Korkeusmalliaineisto on ensiarvoisen tärkeä esimerkiksi kivikautta tutkittaessa, koska muinaisrannoilla sijainneet kohteet voivat maankohoamisen takia olla kymmeniä metrejä nykyrantaa korkeammalla. Lisäksi Lidar-aineiston pohjalta on mahdollista löytää uusia muinaisjäännöksiä jo ennen maastoon lähtöä.

Saksalaisten toisen maailmansodan aikainen tukikohta Enontekiöllä
Saksalaisten toisen maailman-sodan aikainen tukikohta Enontekiöllä visualisoituna pistepilvestä tarkempiin analyyseihin. Alla tukikohdan jäänteitä syyskuussa. 

Näe metsä puilta

Arkeologiassa käyttökelpoisimpia aineistoja ovat digitaaliset pinta- ja maastomallit eli niin sanotut paljaan maan mallit, joista suodatetaan maanpinnan yläpuolinen kasvillisuus pois.

Lidar-aineiston visualisoimiseen on monia lähestymistapoja. Tavallisimmin käytetyllä analyyttisellä vinovalovarjostuksella on rajoituksensa. Niissä mallin valonlähde määritetään useimmiten luoteeseen, mikä tuottaa realistisen illuusion kolmiulotteisesta topografiasta. Jos valonlähde sijoitetaan kaakkoon, ihmismieli tulkitsee tuloksen päinvastaisena, eli kuopista tulee kumpuja ja päinvastoin. Lisäksi valonlähteen suunnassa olevat linjamaiset kohteet usein häviävät näkyvistä. Ongelmien ratkaisemiseksi