Lidar-kaukokartoitus arkeologien apuna

Teksti ja kuvat: Oula Seitsonen

Laserkeilausaineisto on avuksi niin kivikauden kuin toisen maailmansodan sotilasleirienkin tutkimuksessa.

Oulunkylän Patolan ensimmäisen maailmansodan aikainen tukikohta
Oulunkylän Patolan ensimmäisen maailmansodan aikainen tukikohta XXI:6 eri tavoin esitettynä.

 

Lidar-kaukokartoitusaineistoista on tullut monille arkeologeille jokapäiväinen työväline. Suomessa Maanmittauslaitoksen aineistot tarjoavat mainion lähtökohdan arkeologisten tutkimusten suunnitteluun ja toteuttamiseen. Korkeusmalliaineisto on ensiarvoisen tärkeä esimerkiksi kivikautta tutkittaessa, koska muinaisrannoilla sijainneet kohteet voivat maankohoamisen takia olla kymmeniä metrejä nykyrantaa korkeammalla. Lisäksi Lidar-aineiston pohjalta on mahdollista löytää uusia muinaisjäännöksiä jo ennen maastoon lähtöä.

Saksalaisten toisen maailmansodan aikainen tukikohta Enontekiöllä
Saksalaisten toisen maailman-sodan aikainen tukikohta Enontekiöllä visualisoituna pistepilvestä tarkempiin analyyseihin. Alla tukikohdan jäänteitä syyskuussa. 

Näe metsä puilta

Arkeologiassa käyttökelpoisimpia aineistoja ovat digitaaliset pinta- ja maastomallit eli niin sanotut paljaan maan mallit, joista suodatetaan maanpinnan yläpuolinen kasvillisuus pois.

Lidar-aineiston visualisoimiseen on monia lähestymistapoja. Tavallisimmin käytetyllä analyyttisellä vinovalovarjostuksella on rajoituksensa. Niissä mallin valonlähde määritetään useimmiten luoteeseen, mikä tuottaa realistisen illuusion kolmiulotteisesta topografiasta. Jos valonlähde sijoitetaan kaakkoon, ihmismieli tulkitsee tuloksen päinvastaisena, eli kuopista tulee kumpuja ja päinvastoin. Lisäksi valonlähteen suunnassa olevat linjamaiset kohteet usein häviävät näkyvistä. Ongelmien ratkaisemiseksi on kehitetty menetelmiä erityisesti Lidaraineistojen tulkitsemiseen, kuten paikallinen reliefimalli ja taivasnäkymä. Reliefimalli korostaa taustastaan eroavia korkeita tai matalia kohteita, ja taivasnäkymä tarkastelee jokaisesta pisteestä potentiaalisesti nähtävän taivaankaaren pinta-alaa – rautalangasta vääntäen kuopan pohjalta näkyy suppeampi ala taivasta kuin kumpareen laelta.

 

 

Kivikauden rannoilla: Kuoppataloja ja kivivalleja

Suomessa asuttiin kivikaudella monin paikoin kuoppataloissa, niin sanotuissa asumuspainanteissa. Ne erottuvat metsissä edelleen matalina painaumina. Kooltaan painanteet vaihtelevat parista metristä aina parikymmenmetrisiin ja rivitalomaisiin kohteisiin.

Kuoppatalot ovat edullisia lidaraineistosta paikannettaviksi, sillä ne erottuvat usein yksinkertaisellakin vinovalovarjostuksella visualisoituina. Esihistorianharrastajat ovatkin paikantaneet Maanmittauslaitoksen korkeusmalleista satoja kuoppataloja, mikä on mahdollistanut harrastajien osallistamisen kenttätöiden kohdentamiseen.

”Jätinkirkot” ovat toinen kivikautinen kohdetyyppi, jota on tarkasteltu Lidar-aineiston avulla. Jätinkirkot ovat Pohjanmaan rannikolla mäkien laelle rakennettuja kivivallikohteita. Niiden koko vaihtelee paristakymmenestä useisiin kymmeniin metreihin. Ne ovat noin 5000–4000 vuotta vanhoja, mutta niiden käyttötarkoitus on epäselvä. Lidar-aineistosta on myös paikannettu Pieliseltä, aiemmin tunnetun levintäalueen ulkopuolelta, yksi mahdollinen jätinkirkkokohde.

Muinaisia rantörmiä ja jätinkirkko
Yllä muinaisilla rantatörmillä helminauhamaisina riveinä erottuvia kivikautisia asumuspainannejonoja ja alla Pattijoen Kastellin jätinkirkko eri menetelmillä esitettynä. 

 

1900-luvun arkeologiaa: Juoksuhautoja ja natseja

Lidar-aineistoista on hyötyä myös myöhempien kohteiden tarkastelussa. Suomessa 1900-luvun konfliktiarkeologiaa on tutkittu erityisesti Helsingissä, Hangossa ja Lapissa. Hangossa ja Lapissa on pureuduttu yhteen Suomen lähihistorian vaikeaan teemaan: Natsi-Saksan armeijan läsnäoloon Suomessa, mistä tein väitöskirjani Helsingin yliopistoon. Itse olen keskittynyt sotilasleirien sisäisen organisaation tutkimiseen. Muut projektit ovat kartoittaneet saksalaisten puolustusasemia esimerkiksi Enontekiöllä.

Helsingin alueella olemme kokeilleet myös puoliautomaattista kohteen tunnistusta, mistä on saatu kannustavia tuloksia. Viime aikoina myös droonella toteutetut Lidar-kartoitukset ovat yleistyneet: esimerkiksi Rapolan rautakautisesta linnavuoresta on tuotettu tarkka korkeusmalli. Lapin saksalaiskohteista on tuotettu fotogrammetrisesti droonevalokuviin perustuvia malleja.

Pirkkolan alueen ensimmäisen maailmansodan rakenteita
Pirkkolan alueen ensimmäisen maailmansodan rakenteita usean suunnan vinovalovarjostuksella visualisoituina.

 

Tulevaisuudessa arkipäivää

Lidar-aineistot tarjoavat mainion työkalun arkeologisten tutkimusten suuntaamiseen ja kulttuuriperinnön suojeluun. Lidar-aineistojen käyttöä Suomessa voisi edistää Maanmittauslaitoksen aineistoille räätälöidyillä, avoimesti saatavilla analysointipalveluilla. Tämän voisi toteuttaa automatisoituna verkkopalveluna.

Kaiken teknologian keskellä täytyy muistaa, että Lidar-aineistojen analysointi on vain yksi esityövaihe. Ammattiarkeologien tekemät maastokäynnit ovat jatkossakin välttämättömiä tutkimuksen, muinaismuistohallinnon ja maankäytön suunnittelun kannalta.

Kirjoittaja:

Oula Seitsonen on arkeologi ja maantieteilijä, joka työskentelee Oulun yliopiston Domestication in Action -hankkeessa ja johtaa Helsingin yliopiston Mannerheimlinjan arkeologiaa -projektia. Seitsosen väitöskirja ”Digging Hitler’s Arctic War. Archaeologies and Heritage of the Second World War German military presence in Finnish Lapland” löytyy Helsingin yliopiston digitaalisesta arkistosta

Sähköposti: etunimi.sukunimi@oulu.fi