Euroja, kilometrejä ja aikaa – tilusjärjestely säästää niitä kaikkia

Teksti: Kirsi Riipinen
Kuvat: Julia Hautojärvi & Maanmittauslaitos


 

Pelto- ja metsätalouden harjoittaminen tehostuu samalla kun hiilijalanjälki pienenee. Lista tilusjärjestelyjen plussista on pitkä.

Timo Potka, Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelyistä vastaava johtaja, muistaa hyvin sen päivän. Elettiin marraskuuta 2014 Keski-Pohjanmaalla Yli-Kannuksen kylässä. Hän seisoi maanviljelijä Teemu Mikkolan ja muiden viljelijöiden kanssa tämän peltotiellä ja katseli pitkälle kantavaa peltomaisemaa.

– Mikkola kertoi meille, että kun sai peltotilansa järjestettyä isommaksi kokonaisuudeksi, tilan kehittäminen pääsi vauhtiin. Hänelle järjestely oli ponnahduslauta tulevaan, Timo Potka muistelee.

Mikkolan kertomus taltioitui muutamaa vuotta myöhemmin tilusjärjestelyistä tehdylle videolle.

Mikkolan spontaani positiivinen palaute tuntui hyvältä. Kuten myös maanviljelijä Juho Nivalan kommentit Sievissä pidetyssä tilusjärjestelyseminaarissa. Nivala vertasi aiempia traktorikilometrejään matkaan tilaltaan Pohjois-Pohjanmaan Sievistä Pariisiin: tuon verran kilometrejä hän kiivaimpana viljelyaikana säästää tilalla tapahtuneen muutoksen ansiosta.

Säästyneitä kilometrejä on laskettu muuallakin. Esimerkiksi Ylivieskan Raudaskylässä vaihdettiin maanviljelijöiden kesken yhteensä 406 hehtaaria, ja traktoriajot vähenivät 8 500 kilometriä vuodessa. Ajassa säästö on lähes 370 tuntia.

Säästöjä tulee tietysti myös euroissa. Lisäksi luonto kiittää pienentyneestä hiilijalanjäljestä.

Aktiivisinta Länsi-Suomessa

Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelyistä vastaava johtaja Timo Potka.

Maanmittauslaitos tekee vuosittain yli 7 000 hehtaarin verran tilusjärjestelyjä. 2000-luvulla järjestelyt ovat koskeneet kaikkiaan yli 100 000 hehtaaria.

Pienten peltolohkojen ja metsäpalstojen Suomessa niille on ollut ilmeinen tarve.

Tiloja pirstoutui Suomessa pienemmiksi paloiksi aina 1960-luvulle asti. Maaseutu eli käytännössä perheviljelmillä, ja tiloja ositettiin.

Potka kertoo, että pirstoutunutta tilannetta on pidetty vuosikymmenien ajan pysyvänä ongelmana. Tilanteen korjaamisen on nähty vaikeaksi, jopa mahdottomaksi.

Potka korostaa, että syntynyt tilanne ei ole missään tapauksessa maaomistajien vika. Kyseessä on ollut yhteiskunnallinen kehitys.

– Pienet hajallaan olevat peltolohkot ja metsäpalstat jarruttavat maa- ja metsätalouden kehittymistä ja tuovat omistajilleen lisäkustannuksia. On ihan eri juttu, onko vaikkapa 170 hehtaarin tila järkevissä lohkoissa lähellä talouskeskusta vai ripoteltuna siellä täällä, Potka kertoo.

Suurin osa tilusjärjestelyistä tehdään pelloille. Aktiivisinta peltoalueiden järjestely on Länsi-Suomessa, yksittäisiä tilusjärjestelyjä on menossa myös Itä-Suomessa.

Parempaa hiilensidontakykyä

Tilusjärjestelyjä tehdään myös metsäalueilla, tosin merkittävästi peltoja vähemmän. Tilusjärjestelyjen vuosittaisesta kokonaismäärästä metsien osuus on noin 10–15 prosenttia.

Metsistä on yksityisomistuksessa 60 prosenttia, ja peltojen tavoin myös niiden ongelma on pirstaleisuus.

Potka huomauttaa, että valitettavasti metsien pirstoutuminen on vaarassa jatkua. Joillekin metsäpalstoille on hankala päästä tai edes löytää. Palstat ovat kapeita nauhoja.

Kun tilusjärjestelyt hoidetaan järkevästi ja luontoarvot huomioidaan, saadaan hyötyjä pitkän listan verran: metsiä pääsee hoitamaan aktiivisesti, leimikkokoko suurenee ja korjuuolosuhteet paranevat. Metsätilusjärjestelyjen kanssa työskennelleet metsäalan ammattilaiset nostavat hyödyksi myös metsän hiilensidontakyvyn kasvun.

Vähemmän vuokrapeltoja

Tilusjärjestelyt kiinnostavat laajemminkin. Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksessä kartoitettiin Sievin tilusjärjestelyjen vaikutuksia.

Selvityksessä huomattiin muun muassa, että vuokrapeltojen osuus on alueella pienentynyt. Vuokrapelloilla investointihalukkuus on muita vähäisempää, mikä vaikuttaa peltojen tuottokykyyn. Teemaa käsitellään lisää tilusjärjestelypäällikkö Kalle Konttisen kolumnissa.

Potka huomauttaa, että tilusjärjestelyt ovat saaneet osakseen myös kritiikkiä. Kaikki eivät halua mukaan vaikkapa järjestelyjen kustannusten takia – vaikka sen kannattavuudesta on olemassa laskelmia.

– Kritiikki on peiliin katsomisen paikka, ja toimintaa pitää kehittää, Potka huomauttaa.

Tilusjärjestely on aina erilaisten näkökulmien ja tarpeiden yhteensovittamista. Potka kertoo, että tilusjärjestelyissä on tärkeää kuunnella järjestelyn osakkaita ja ottaa toiveet mahdollisimman hyvin huomioon.

Kestoaika lyhyemmäksi

Kuinka kauan tilusjärjestelyyn joutuu varaamaan aikaa?

Potka kertoo, että tavoite on alle viisi vuotta. Jotkut hoituvat jopa kahdessa vuodessa.

– On valitettavaa, että tilusjärjestelyjen kestoaika pääsi pidentymään 2010-luvulla resurssipulan takia. Tilannetta on saatu korjattua, Potka sanoo.

Tilusjärjestely käynnistyy maanomistajien hakemuksesta. Sille on oltava alueella kannatusta, ja järjestelyn on oltava kannattava, jotta siihen voidaan ryhtyä.

– Kehitämme prosesseja kaiken aikaa. Tarkoitus on nopeuttaa järjestelyjä ja toimia yhä kustannustehokkaammin, Potka lisää.

Kuluvan vuoden aikana tehdään Suomen peltoalueiden kiinteistörakenneselvitys. Aiempi selvitys tehtiin 2013, mutta uusi katsaus on tarpeen.

Loppuvuodesta tiedetään tarkemmin, missä päin Suomea peltorakenne aiheuttaa eniten ongelmia ja ylimääräisiä tuotantokustannuksia. Selvitys auttaa tilusjärjestelyjen suuntaamisessa. ammattilais- ja viranomaiskäyttäjää.


Pellot uusiksi valtatien alta

Potka näyttää ilmakuvaa suomalaisesta maaseudusta, jossa peltomaisemaa halkoo vilkkaasti liikennöity valtatie Seinäjoella. Kun tielinjausta suunniteltiin uudelleen, se oli pirstomassa alueen viljelijöiden tilat.

Paikallisen ELY-keskuksen, Maanmittauslaitoksen ja viljelijöiden yhteistyön ansiosta viljelijöillä on omat peltolohkot tien jommallakummalla puolelta. Traktorilla ei siis tarvitse ravata valtatien toiselle puolelle ja takaisin. Samalla tarvetta ajaa päätiellä saatiin vähennettyä.

Maanmittauslaitos nimeää vastaavanlaiset toimituksensa hankeuusjaoiksi. Esimerkin tapauksessa valtio hankki lähialueilta peltoa, joka helpotti järjestelyä. Viljelijät saivat järjestelyssä omat yhtenäiset peltolohkonsa järkevine kulkuineen, ja valtio sai rakennettua tien järjestelyssä varatulle alueelle.

 

Takaisin sisällysluetteloon.