Hyppää pääsisältöön

Historialliset kartat ansaitsevat oman paikkansa

Tietoa Maasta 4/2020

Teksti: Antti Jakobsson

Antti Jakobsson katselee vanhaa karttaa.
Antti Jakobsson on yli-insinööri Maanmittauslaitoksessa. Kuva: Maanmittauslaitos.

Sain mielenkiintoisen tehtävän vuoden alussa – koostaa karttaluettelot Suomen vanhoista kartoista. Tuloksena on luettelo, jossa on linkki digitaaliseen kopioon tai tietoon, mistä kartta löytyy, jos digitaalista kopiota ei ole olemassa.

Vanhat kartat kiinnostavat kansalaisia, mutta mistä ne löytyvät? Useimmiten kartat sijaitsevat kirjastossa tai arkistossa. Keskeiset arkistot ja kirjastot, joissa vanhoja karttoja on, ovat Kansalliskirjasto, Kansallisarkisto ja Maanmittauslaitoksen arkisto. Lisäksi Ruotsin valtionarkisto on maanmittareiden tekemien vanhojen karttojen osalta merkittävä arkisto.

Harvalla meistä on aikaa lähteä kirjastosaliin tutkimaan karttoja. Jotta vanhat kartat löytyvät nykyistä helpommin, Maanmittauslaitos kokosi teemakohtaiset luettelot kartoista verkkosivulleen. Suomen vanhat kartat -sivuston luettelosta löytyy suora linkki digitoituun karttaan, jos sellainen on olemassa. Luettelot kattavat noin 80 000 karttaa, mutta kaikki vanhat kartat eivät vielä ole digitaalisessa muodossa.

Kullakin kirjastolla ja arkistolla on omat hakujärjestelmänsä, joita ei ole suunniteltu karttojen löytämiseen. Onneksi Kansalliskirjaston ylläpitämästä Finna-järjestelmästä löytyvät useiden kirjastojen ja arkistojen kartat, mutta ei kaikkia.

Miten vanhat kartat löytyisivät paremmin?

Keskeiset vanhat kartat tulisi digitoida. Tekemässäni selvityksessä löysin useita kartta-aarteita, jotka eivät vielä ole digitaalisessa muodossa. Ne on merkitty luetteloihin punaisella. Ruotsin valtionarkistossa on digitoimatta suuri määrä 1700-luvun pitäjänkarttoja.

Yksi keskeinen haaste on karttojen puutteelliset kuvailutiedot. Esimerkiksi Maanmittauslaitoksen ja Kansallisarkiston kartoista kuvailutiedot puuttuvat, jolloin karttojen löytäminen on erittäin vaikeaa. Kuvailematon ja digitoimaton kartta on usein käytännössä kadonnut ja vain pienen piirin löydettävissä.

Kaikkia karttoja ei ole viety hakujärjestelmiin, vaikka ne on arkistoitu. Vastaavasti kuvailutiedot voivat olla vääriä, jolloin kartta löytyy vain sattumalta. Todellisia aarteita ovat isojakokartat, jotka on jo digitoitu, mutta käytännössä vielä odottavat julkaisua.

Löysin esimerkiksi Maanmittauslaitoksen julkaisemasta karttaluettelosta tiedon kartasta, jota ei löytynyt arkistoista. Löysin kartan lopulta Kansallisarkistosta, jossa karttoja oli nippukaupalla. Mutta hakujärjestelmä ei karttaa tuntenut.

Karttaluettelot toki auttavat etsinnässä, jos tietää edes jotakin karttasarjoista tai kyseisestä kartasta. Kuvailutietojen lisäksi on hyvä tietää kartan laatimisesta ja mitä kartassa on esitetty. Siihen tarvitaan lisätietoja. Verkossa on sivustoja, joihin lisätietoja on koottu. Viime vuosina on julkaistu myös melko kattavia lähdeteoksia.

Tänä vuonna julkaistu Jan Strangin Suomen kartan historia -kirja on mainio teos, jos etsii tietoa Suomessa julkaistuista painetuista kartoista.

On olemassa hyviä kansainvälisiä esimerkkejä siitä, miten vanhoja karttoja voidaan esitellä. Suomenkin vanhat kartat ansaitsevat oman sivustonsa. Ehdotankin Suomen kartat -sivuston perustamista yhteistyössä arkistojen, alan järjestöjen ja yritysten kanssa.

Miten vanhat kartat saadaan parhaiten käyttöön?

Kun vanhat kartat on digitoitu, kuvailtu ja esitelty, ne pitää muuttaa paikkatiedoiksi, jotta ne saadaan helposti käyttöön. Tämä tapahtuu georeferoimalla eli kertomalla, missä koordinaateissa kartta sijaitsee ja julkaisemalla ne karttapalveluna.

Tänä keväänä oululainen Mikko Kutilainen latasi itselleen Maanmittauslaitoksen peruskartat eli noin 10 000 karttaa. Hän georeferoi ne ja julkaisi vanhatkartat.fi-sivustolla. Sivustolta näkee helposti, miten Suomi on muuttunut 1960-luvulta 1990-luvulle. Sivustolla vanhoja karttoja voi verrata uusimpaan taustakarttaan.

Meillä Maanmittauslaitoksella on edelleen arkistossa digitoituna noin 10 000 vielä vanhempaa karttaa, jotka voidaan suhteellisen helposti georeferoida. Jos nämä saadaan georeferoitua, pääsemme 1870-luvulta 2020-luvulle.

Tätäkin vanhempien karttojen georeferointi on mahdollista. Työmäärä kuitenkin kasvaa, koska useimmiten koordinaattitietoja ei ole merkitty. Tämän vuoksi ne pitää muuttaa paikkatietomuotoon etsimällä vastinpisteitä, kuten kirkkoja, teiden risteyksiä ja vastaavia. Esimerkiksi isojakokartat ja vanhat maanmittauskartat vaativat suurempaa työtä.

Hakukoneyhtiö Google julkaisi lokakuussa uuden avoimeen lähdekoodin perustuvan työkalusetin nimeltään re (lausutaan return). Ideana on käyttää vanhoja karttoja luomaan kolmiulotteisia historiallisia kaupunkeja. Tähän tarkoitukseen voi käyttää myös Suomen vanhoja karttoja. Googlen työkaluissa on mukana joukkoistamiseen perustuva georeferointityökalu ja 3D-visualisointialusta.

Georeferoidut vanhat kartat voivat olla osa huipputeknologiaa. Ensimmäiset visualisoinnit on tehty New Yorkista. Mikä Suomen kaupunki saadaan visualisoitua ensimmäisenä? Kaupunkikartat löytyvät yllämainituista luetteloista, josta ne voi tuoda georeferoimalla osaksi historiallista 3D-maailmaa.

 

Takaisin sisällysluetteloon.