Saantomiehestä lainhuutoon

Tieto kiinteistön omistusoikeudesta löytyy lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä. Luovutukset tulee tehdä maakaaren mukaisesti. 

Saannoilla tarkoitetaan kiinteistön luovutusta ja maakaaren mukaista luovutusta, kun omistusoikeuden on saanut kaupalla, vaihdolla, lahjalla tai muulla luovutuksella. Perintönä tai testamentilla siirretyn kiinteistön omistusoikeuden muotovaatimus ei tule maakaaresta. 

Julkisen kaupanvahvistajan on vahvistettava luovutus ja merkittävä tätä koskeva todistuslausuma luovutuskirjaan. Mikäli vahvistus puuttuu, ei luovutusta ole syntynyt. Jos luovutus tehdään sähköisesti, sen tulee olla allekirjoitettu Kiinteistövaihdannan palvelussa. 

Lainhuuto- ja kiinnitysrekisteri on julkinen rekisteri, jonka tietoihin on voitava luottaa. Rekisteriin tehdyn merkinnän katsotaan tulleen kirjaamispäivää seuraavana arkipäivänä jokaisen tietoon. 

Saantotieto merkitään rekisteriin kaupanvahvistajan ilmoituksesta, vaikka luovutuksensaaja ei olisi hakenut lainhuutoa. Saantomies on luovuttaja eli edeltäjä. Saantomiehen oikeuden määrätä kiinteistöstä voi tarkistaa lainhuuto- ja kiinnitysrekisteristä. Mikäli tietoa ei ole, voi myyjäksi haluavaa pyytää hoitamaan lainhuuto kuntoon. Luovutuksen osapuolena voi toimia luonnollinen henkilö (yksityinen) tai juridinen henkilö (esim. yhteisö, kunta). Luovutuksensaajalle ei ole saantomieheen verrattavaa termiä. Ostaja on ostaja, lahjansaaja on lahjansaaja. 

Lainhuuto tarkoittaa omistuksen kirjaamista kiinteistölle. Se luo omistajaolettaman, jolle vaihdannan sujuvuus perustuu. Oman kiinteistön käyttäminen lainan vakuutena estyy, jos lainhuutoa ei ole. Sen hakeminen on jokaisen kiinteistön saaneen velvollisuus.

On olemassa myös vapaaehtoinen selvennyslainhuuto. Esimerkiksi kuolinpesä voi hakea selvennyslainhuudon kuolleen omistajan kiinteistöön, jolloin rekisteristä näkyy kuolinpesän osakkaat. 

Leikillisesti sanoen lainhuuto on palkinto koko kiinteistönluovutusprosessille. 

Tiina Lepistö 
 

Takaisin sisällysluetteloon.