Seinäjoelta Ouluun kymmenessä vuodessa

Takaisin sisällysluetteloon

Teksti: Sari Putkonen

Mies töissä junaradalla.
Kuva: Liikennevirasto

 

Seinäjoen ja Oulun yhdistävän raideosuuden perusparannus saatiin päätökseen tämän vuoden alussa. Kymmenvuotisen urakan aikana parannettiin junarataa 335 kilometrin matkalta ja uudistettiin alueen tiestöä sekä suoritettiin kymmeniä ratatoimituksia, joista osa jatkuu vielä ensi vuoden puolelle.

Seinäjoki–Oulu-raideosuuden parannushanke alkoi vuonna 2008. Menneinä kymmenenä vuotena sekä lunastustoimitukseen liittyviä lakeja että toimitustapoja on muutettu, mutta infrahanke saatiin rakentamisen osalta toteutettua aikataulussa ja budjetissa. Myös ratatoimitukset ovat hyvällä mallilla ja etenevät suunnitellusti.

Kymmenen vuotta! Maallikko saattaa pohtia, mikä raidehankkeessa kestää. Kun pohtija tarkentaa katseensa lähemmäs junarataa, hän huomaa, että radan parannus tarkoittaa oikeastaan koko alueen infrastruktuurin parantamista.

Liikennevirasto eli hankkeen tilaaja asetti tavoitteeksi nostaa raideosuudella henkilöliikenteen nopeuden 200 kilometriin tunnissa. Tämä edellytti uusien liikennepaikkojen rakentamista ja uuden kaksoisraideosuuden rakentamista 105 kilometrin matkalle. Nopeuden nosto edellytti myös kaikkien 105 tasoristeyksen poistoa.

Tasoristeyksien poistosta seurasi uusien alikulkujen ja yksityisteiden rakentamista. Lisäksi VR:lle rakennettiin huoltoteitä. Kaikki tämä johti myös siihen, että joissain paikoin myös maanteiden sijaintia jouduttiin muuttamaan.

Kaiken kaikkiaan raideyhteyden perusparannus vaikutti jopa muutaman kymmenen kilometrin päähän itse raiteesta.

Suunnitelmista maastoon 

Maanmittauslaitos suorittaa Suomessa kaikki lunastustoimitukset. Tuotantopäällikkö Reijo Hautamäki kertoo, että Maanmittauslaitoksen kannalta raidehanke alkaa, kun tilaaja toimittaa suunnitelman, jossa on koordinaatteina tieto raidehanketta varten tarvittavasta maa-alueesta. Työ käynnistyy alkukokouksella ja suunnitelmien paaluttamisella maastoon.

Johtaja Mauri Asmundela toteaa, että Maanmittauslaitoksessa on pidetty huoli resurssoinnista, jotta toimitusten aikataulut pitävät.

– Alueellisesti meillä osataan hoitaa myös tällaiset isot hankkeet, Asmundela kiittelee.

Eivät edes lehmät saa kulkea

Pari vuotta sitten eläkkeelle jäänyt toimitusinsinööri Matti Metsola oli mukana raidehankkeessa alusta aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. Hankkeen alkaessa Liikennevirasto järjesti koulutuksen, jossa painotettiin, että kun rataosuudella nopeus nostetaan 200 kilometriin tunnissa, sitä ei voi ylittää suoraan lainkaan.

– Kyllä ne isännät yrittivät, että jos lehmät kuitenkin voisivat mennä siitä yli, mutta ei. Siitä kun junan huomaa ensimmäisen kerran, se on parissa sekunnissa kohdalla, Metsola kertaa.

Fysiikan lakien mukaan 200 km/h etenevä juna kulkee kahdessa sekunnissa 111 metriä. Kohtaamisista maanomistajien kanssa Metsola toteaa, että luonnollisesti maanomistajat ovat aina hieman varpaillaan, koska he menettävät lunastustoimituksessa maata.

– Joutui perustelemaan kaiken hyvin. Niin että jos oikeuteen menee, niin sen on pidettävä myös siellä. Kaikesta tarpeellisesta määrätään korvaukset. Otamme huomioon niin aineelliset kuin aineettomatkin menetykset.

Maanomistajan ääni kuuluu kokouksissa 

Kun maata joudutaan lunastamaan isoja infrahankkeita varten, etenee lunastustoimitus lyhyesti esitettynä alkukokouksesta maastotöihin ja arviointikatselmuksen kautta loppukokoukseen, asiakirjojen laadintaan ja rekisteröintiin. Ratahankkeissa toimitukset viedään päätökseen vasta, kun raiteet on otettu käyttöön, jolloin osapuolet voivat todeta myös radan käytöstä mahdollisesti johtuvat haitat.

Aluejohtaja Vesa Hakola Maanomistajien Arviointikeskuksesta kertoo, että maksimissaan 20 prosenttia maanomistajista osallistuu itse toimituskokouksiin. Osa maanomistajista ottaa itselleen edusmiehen. Hakola on edustanut maanomistajia esimerkiksi Oulu–Seinäjoki-raidehankkeen lunastustoimituksissa.

– Mielestäni maanmittaustoimituksissa, varsinkin maastossa, on rento tapa hoitaa asioita. Henkilöt eivät riitele, vaan asiat. Toimitusinsinöörit antavat maanomistajille puheenvuoroja, jolloin he saavat esittää laajasti omat näkemyksensä.

Hakola laatii korvausvaatimuksen edustamiensa maanomistajien puolesta. Yleensä korvausvaatimuksia tehdään maanomistajien kärsimistä haitoista ja vahingoista. Lisäksi hän antaa aina edustamilleen maanomistajille lausunnon lunastustoimikunnan antamasta päätöksestä, jossa määritellään muun muassa maanomistajan saamat korvaukset.

– En muista, koska olisin kehottanut valittamaan päätöksistä. Aikaisemmista päätöksistä ja eri oikeusasteista on menneinä vuosina saatu raamit korvauskäytännöille. Nykyisin annetaan hyvin perusteltuja toimituspäätöksiä.

 

Maanalaiset lunastukset

Länsimetro väliltä Ruoholahti–Matinkylä otettiin käyttöön viime vuonna. Koska Länsimetro kulkee kokonaan maan alla, tehtiin metroa varten pääasiassa maanalaisia käyttöoikeuden lunastustoimituksia. Maan päälle tulevat vain kuilut ja kulkutiet. Lunastukset perustuivat lainvoimaisiin kaupunkien laatimiin maanalaisiin asemakaavoihin. Lunastustoimituksia ei ole vielä viety päätökseen, sillä korvauksista voidaan päättää vasta metron oltua käytössä hyvän aikaa, kun kaikki mahdolliset haitat ovat selvillä.

Helsingissä ja Espoossa maanalaisen tilan käyttöönotossa metroa varten tehtiin paljon sopimuksia maanomistajien kanssa. Kaupunkien linjaukset käyttöönoton toteuttamisessa olivat kuitenkin erilaiset. Länsimetro-hankkeen konkari, kiinteistöpäällikkö Timo Erno Sweco PM Oy:stä kertoo, että Espoon kaupungin juristi totesi, että tässä on kyse käyttöoikeussopimuksesta. Helsingin kaupungin lakimies puolestaan totesi, että tässä on kyse rasitesopimuksesta ja että kaupunki ei mielellään suorita lunastuksia vaan pyrkii etenemään sopimusteitse.

Tämä johti siihen, että Helsingissä maanalaista käyttöoikeutta hankittiin pääasiassa sopimuksilla ja Espoossa kauttaaltaan käyttöoikeuden lunastuksilla. Erno arvelee, ettei käyttöoikeuden hankintatapa vaikuta kustannuksiin. Lopulliset kustannukset riippuvat lunastustoimikunnan päätöksistä mahdollisten korvausvaatimusten suhteen sekä
siitä, miten metro vaikuttaa kiinteistön arvoon.