Tilkkutäkistä rahasäkiksi

Takaisin sisällysluetteloon

Teksti: Anne Pakarinen

Mauri Posio kuusen takana.
Kuva: Mika Ahonen.

 

Lounais-Lapissa ollaan tekemässä metsätilkkutäkeistä rahasäkkejä. Keminmaan yhteismetsähanke lupailee metsätulojen kasvua kunnalle ja muille maanomistajille. Kunnanjohtaja Mauri Posio toimii yhteismetsien puolestapuhujana.

Noin 4 miljoona hehtaaria kaipaisi Suomessa jonkinlaista metsätilusjärjestelyä, ilmenee Maanmittauslaitoksen selvityksestä. Ongelma-alueilla kiinteistöt ovat muodoltaan pitkiä ja kapeita nauhatiloja. Pohjois-Pohjanmaalla näitä ongelma-alueita on peräti 27 prosenttia maakunnan metsätalousmaasta.

Lounais-Lapissa tarve korostuu. Nauhapalstat kasvavat käyttöpuun lisäksi energiapuuta, jota voitaisiin ajaa alueen energialaitoksiin, mutta puu jää metsään käytännössä siksi, että sitä ei ole kannattavaa korjata. Tilanne oli tuttu myös Keminmaan kunnanjohtajalle Mauri Posiolle. Kunnalle puukaupan tuotto oli ollut joskus jopa negatiivinen, kun metsänhoitotyöt on otettu huomioon.

Ei siis ihme, että kunta oli heti mukana, kun Maanmittauslaitos ja Metsäkeskus alkoivat kampanjoida Pohjoisen metsätilat kasvuun -hanketta. Tosin juuri hetkeä aiemmin oli alueen suuri toimija Metsä Group kysellyt kunnan metsiä mukaan uuteen yhteismetsään. Hanke ei ollut ehtinyt edetä.

– Olimme kunnanhallituksessa ehtineet tehdä periaatepäätöksen yhteismetsään lähtemisestä. Kun viranomaishanke käynnistyi, toimimme yhtenä koollekutsujana tiedotustilaisuuksissa, kertoo Posio.

Koska kunnanjohtaja on itse kotoisin Itäkairasta, Posion ja Kuusamon yhteismetsien vaikutuspiiristä, oli yhteismetsään kuuluminen osa normaalia metsänomistusta.

– Yritin olla mukana kertomassa maanomistajille, että kannattaa olla kiinnostunut yhteismetsästä. Kunnassa pidimme Kuusamon ja Posion yhteismetsien tuottoa esimerkkinä, ja olimme ajatelleet metsälle 5–7 prosentin tuottoa. Se on aika hyvä tuotto omaisuudelle, Posio kertoo.

Kemijoen varren nauhatilarakenne on tyypillinen länsirannikolla. Kunnan omistuksessa nauhatiloja ei juuri ole, mutta muuten omistuksessa olevat 1700 hehtaaria on jakaantunut 186 eri tilaan ja peräti 321 palstaan. Pienellä kunnalla ei ole riittävästi osaamista ja resursseja hoitaa metsävarallisuutta.

Tarve saada suurin osa metsistä yhteismetsän piiriin on ilmeinen. Jonkinlainen pettymys kuitenkin koettiin, kun valtuustokauden vaihtuessa uuden kunnanhallituksen jäsenille yhteismetsä oli vieraampi asia, joten päätökset olivat varovaisempia. Kunnanhallitus puolitti yhteismetsään aiotun hehtaarimäärän.

Yhteismetsiä ja järjestelyjä

Maanmittauslaitoksen metsätalousinsinööri Mikko Honkasen mukaan Lounais-Lapissa on meneillään kaksi muutakin yhteismetsänperustamisselvitystä sekä neljä metsätilusjärjestelyselvitystä. Honkaselle on ollut yllätys, kuinka aktiivisesti kunnat ovat olleet mukana.

– Näen sen niin, että julkisena toimijana kunnan on syytä huolehtia, että puuraaka-ainetta on liikkeellä. Metsäteollisuus ja biotuotetehtaat eivät ole mitään laskevan auringon juttuja, vaan meidän tulee turvata niiden raaka-aineen saanti. Tällä kaikella on myös työllistävä vaikutus. Pelkistäisin sen niin, että nyt laitetaan laiska raha tuottamaan, sanoo Posio.

Mikko Honkanen pitää ELY-keskuksen hallinnoiman hankerahan merkitystä ratkaisevana. Maaseudun kehittämisen Maaseuturahastosta saadulla tuella on voitu markkinoida laajasti vaihtoehtoja saada pohjoisen metsätilat kasvuun. Kuntien aktiivinen rooli antaa hyvän myötätuulen.

Länsi-Suomessa metsien omistusta vaivaa yleisesti kaksi asiaa: tilojen palstat ovat pieniä, hankalan muotoisia ja usein hajallaan useana palstana. Toinen hankaluus on, että omistajina on paljon kuolinpesiä, joilla toisinaan on vaikeuksia saada puukaupassa ja varsinkin hoitotöissä vaadittavaa yksimielistä päätöstä.

Metsätilusjärjestelyssä palstoista tehdään järkevän mallisia, mikä helpottaa muun muassa hoitotöitä ja puunkorjuuta.

– Ajatellaanpa vaikka sitä 20 metriä leveää ja usean kilometrin pituista soiroa. Kyllä siinä on haastetta käydä metsätöitä tekemässä ja mahtavatko palstan rajatkaan ihan selvät olla. Kun palsta on järkevän mallinen ja sinne on tie, on sitä helpompi hoitaa ja esimerkiksi ojat, ajourat ja rajat eivät vie suhteettoman paljon palstan pinta-alaa. Hoitotöillä metsästä saadaan enemmän puuta, toteaa Honkanen.

Yhteismetsässä ei puolestaan tarvitse itse tehdä mitään. Sitä hoidetaan ammattimaisesti ja kukin yhteismetsän osakas on omistajana osuusluvulla. Yhteismetsään mukaan lähtenyt luovuttaa palstansa yhteismetsälle osuuksia vastaan. Näin saa ikään kuin rusinat pullasta. Ei tarvitse itse hoitaa metsäasioita, mutta saa tasaisesti tuottoa ja vieläpä veroedulla! Moni kuitenkin haluaa käydä tekemässä polttopuut ja kaataa itse oman joulukuusensa. Tämä voidaan sallia yhteismetsän ohjesäännössä tai sitten voi jättää itselle oman puuhapalstan sitä varten.

Yhteismetsässä metsän tuotto myös kasvaa. Metsätehon raportti vuodelta 2014 kertoo, että yhteismetsät hyödyntävät metsiä metsäsuunnitelman mukaisesti lähes täysimääräisesti, hakkuusuunnitelman hyödyntämisaste on keskimäärin 92 prosenttia.

Laajempi keskustelu tarpeen

Mikko Honkasella on toive metsänhoitoyhdistyksille ja puunostajille myös muualla Suomessa.

– Heidät pitäisi saada mukaan kertomaan yhteismetsistä ja metsätilusjärjestelyistä niillä alueilla, joilla jotain olisi tehtävissä. Nyt sitä ei uskalleta tehdä, että ei suututeta asiakasta, jonka edustaja ollaan tai että puukaupat eivät mene sivu suun. Toivon toimijoille rohkeutta kertoa mahdollisuudesta, koska se myös nostaa tuottoja, eli pidemmän päälle hyödyttää metsänomistajaa, sanoo Mikko Honkanen.

Metsätilusjärjestelyt ja yhteismetsät on Suomessa ymmärretty keinoksi luoda uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvaa hyötyä yhteiskunnalle ja metsäalalle. Nyt tulisi ryhtyä sanoista tekoihin.

Honkanen toivoo laajempaa keskustelua tilusrakenteen ongelma-alueista ja ratkaisuista sekä metsäorganisaatioiden että alueen maanomistajien kesken. Näyttää siltä, että ainakin Lounais-Lapin alue toimii hyvänä esimerkkinä. Alueella on tullut uusia kyselyjä mahdollisuudesta liittyä Keminmaalle perustettavaan yhteismetsään.