Kiinteistörajojen sijaintitietojen parantaminen

Projektissa on tarkoitus selvittää, millaisilla menetelmillä voitaisiin parantaa kiinteistörajojen sijaintitietoja. Projekti on käynnistynyt kesäkuussa 2018 ja jatkuu vuoden 2019 lopulle.

Kiinteistöjen rajoille rakennetut rajapyykit määrittävät kiinteistön alueellisen ulottuvuuden. Vuosisatojen aikana käytössä on ollut monenlaisia pyykkejä, kuten yksikivisiä, nelikulmaisia, puupaaluja tai pyykin merkiksi on kaiverrettu numero kiveen tai kallioon. Nykyään rajamerkit ovat metallisia, punaisia putkipyykkejä tai kallioon porattavia ja kiinnitettäviä metalliholkkeja.

Rajapyykkien avulla rajan kulkua on vaikea hahmottaa metsäiseissä maastossa kaukana pyykistä. Nykyisillä paikannusvälineiden kiinteistörajojen sijainti voidaan määrittää tarkasti, mikäli rajamerkeillä olisi tarkat ja luotettavat koordinaatit.

Kiinteistörajojen sijaintitiedon parantamiseen tulee painetta mm. puunkorjuuta suorittavien metsäyhtiöiden taholta ja sähköisen kiinteistövaihdannan takia.

Pelkällä maastomittaamisella kiinteistörajojen sijaintitarkkuuden parantaminen ei ole kustannustehokkuudeltaan eikä nopeudeltaan riittävä tapa parantaa tarkkuutta. On löydettävä uusia tapoja tehdä parantamista laajamittaisesti.

Mukaan ideoimaan

Maanmittauslaitos selvittää sidosryhmiensä kanssa tulevaisuuden mahdollisuuksia kiinteistöjen sijaintitietojen tarkentamiseksi.

Onko sinulla tai organisaatiollasi ideoita, miten kiinteistöjen sijaintitietoja voitaisiin parantaa? Ota yhteyttä: projektipäällikkö Jyrki Puupponen, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi, 040 190 9871.

Pitkä historia heikentää tarkkuutta

Nykyisen kiinteistöjärjestelmän perusta on vuoden 1762 isojako-asetuksessa, joten vanhimmat lainvoimaiset rajapyykit ovat lähes 300 vuotta vanhoja.

Kiinteistön fyysinen alueellinen ulottuvuus määritellään maastoon rakennettujen raja-merkkien osoittaman kiinteistörajan avulla. Kiinteistön alueellista ulottuvuutta määrittävien pyykkien sijainti on dokumentoitu toimituskartoille graafisesti. Yleensä on mitattu myös pyykkien välinen etäisyys eli rajamitta, joka on tallennettu toimituskartalle. Kiinteistöjen pinta-ala on määritetty toimituksissa tehtyjen mittausten perusteella.

Nykyisen kiinteistörekisterin ja kiinteistörekisterikartan rakentaminen aloitettiin vuonna 1968 ja saatiin päätökseen vuonna 1994. Kiinteistörekisterikartalla esitetään kiinteistöjen suhde naapurikiinteistöihin ja se on indeksikarttatyyppinen. Kiinteistörekisterikartan perusteella kiinteistön fyysinen ulottuvuus kuvataan vain likimäärin, mutta tietenkin niin tarkasti kuin mahdollista.

Kiinteistörekisterikartan ja kiinteistörajojen tarkkuutta on pyritty tarkentamaan monin keinoin. Merkittävin perusparannustyö tehtiin 1980–1990-luvuilla, jolloin maanomistajat signaloivat eli näkyvöittivät kiinteistöjensä rajamerkit. Maanmittauslaitos ilmakuvasi signaloidut alueet, ja pyykeille mitattiin koordinaatit ilmakuvilta. Nykyään kiinteistöjen uudet rajamerkit mitataan tarkasti satelliittimittauslaitteiden avulla.

Kiinteistötietojärjestelmässä on noin 17 milj. rajamerkkiä, joista suurinta osaa ylläpitää Maanmittauslaitos. Noin neljännekselle rajamerkeistä ei ole mitattu tarkkaa koordinaattisijaintia. Niiden likimääräinen sijainti on saatu mm. digitoimalla vanhoilta toimituskartoilta tai sijoittamalta raja likimäärin ilmakuvalta.

Suurin osa rajamerkkien sijainneista on luotettavia, mutta raja-merkkien sijainneissa on myös karkeita, useiden kymmenien metrien sijaintivirheitä. Projektissa etsitään keinoja rajamerkkien mittaamiseen uusin innovatiivisin menetelmin esimerkiksi joukkoistamalla.