Hyppää pääsisältöön

Lähiön kasvatti

Riikka Kivekkään kasvokuva.

Teksti: Riikka Kivekäs

Minä olen syntyperäinen espoolainen ja lähiön kasvatti. Juureni eivät kuitenkaan ole Espoossa. Kun kuulen Etelä-Pohjanmaan murretta, sydämessäni läikähtää. Se muistuttaa minua isäni suvun maista Untamalassa, vaikka isänikään ei ole siellä päivääkään asunut.

En ole varmasti ainoa, joka tuntee näin. Muistan erään maantiedon tai historian tunnin koulussa, kun koko luokka merkitsi kartalle, mistä päin Suomea vanhempamme ovat kotoisin. Vain yhden vanhemmat olivat syntyneet Espoossa. Yhä useammalla juuret ovat kauempana, jopa toisella puolella maailmaa.

Vaikka juureni ovat muualla, identiteetiltäni olen espoolainen – lähiön kasvatti. Lapsuuteni lähiö on tuttu joka solulla. Elimme omassa pienessä kuplassamme, jossa koulussa, harrastuksissa ja pihaleikeissä oli aina ne tutut kasvot. Kerrostaloyhtiön pihalla kasvoi porukka, jonka vanhemmat ja lapset tunsivat toisensa.

Parikymmentä vuotta sitten lähdin lapsuuteni lähiöstä. Toiseen lähiöön. Matkan varrella olen asunut monessa paikassa, mutta keskustassa en koskaan. Lähimmäksi pääsee muutama vuosi Mannerheimintien pohjoispäässä Keskuspuisto takapihalla. Jokaisella asuinpaikallani – lähiöllä – on oma identiteettinsä. Yksi on betonilähiö, jossa laitapuolen kulkijat muistuttivat elämän eri puolista. Yksi on uudiskohdealue, jonka identiteettiä loimme itse. Yksi on rauhallinen omakotitaloalue, jossa palvelut keskittyvät läheiseen kauppakeskukseen. Yksi on ihan oma lukunsa, teekkarien kotikupla Otaniemessä.

Yhdessä näistä lähiöistä kasvatan nyt omia lapsiani. Ylpeydellä ja rakkaudella. Minulle, ja meille, tämä elämä sopii. Pääsen kotioveltani luontoon liikkumaan, mutta myös kaikki kaupungin palvelut ja viihdykkeet ovat kivenheiton päässä.

Aurinkoista kesää – lähiössä, keskustassa tai maaseudulla!

Riikka Kivekäs
Päätoimittaja

Palaa lehden sisällysluetteloon.