Struven ketju maapallon mittanauhana

Struven ketju on kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Sillä selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla. Struven ketju kuuluu Unescon Maailmanperintöluetteloon. Maailmanperintökohteeksi valituista mittauspisteistä kuusi sijaitsee Suomessa. Mittauspisteet ovat historiallisesti tärkeitä, mutta myös erinomaisia näköalapaikkoja.

Kolmioketjun mittaukset aloitettiin vuonna 1816 ja saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa lähellä Hammerfestiä lähellä Jäämerta ja eteläisin Mustanmeren tuntumassa Ukrainassa. Struven ketjua on nimitetty myös Venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi, sillä alun perin ketju kulki vain kahden valtakunnan alueella.

Osa yhteistä maailmanperintöä

Struven mittausketju otettiin vuonna 2005 Unescon Maailmanperintöluetteloon. Struven ketju edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä.

Nykyään ketjun mittauspisteet sijaitsevat kymmenessä maassa, jotka ovat Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova. Struven ketju hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon näiden maiden yhteisen esityksen pohjalta. Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä, joista kuusi sijaitsee Suomen alueella.

Suomen maailmanperintökohteista löytyy lisätietoa Museoviraston sivulta.

Suomen maailmanperintöpisteet

Mustaviirin piste mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1833. Pisteen vieressä on nykyään näkötorni, josta on komeat maisemat itäisen Suomenlahden kansallispuistoon. Mustaviiri on merellinen saari, joka sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Loviisasta.

Porlammin piste Lapinjärven Tornikalliolla mitattiin vuonna 1833. Eroosion kuluttama poranreikä on edelleen havaittavissa. Nykyisin alue on osittain metsän peittämä, mutta tästä huolimatta suosittu näköalapaikka.

Korpilahdella Oravivuoren huipulla sijaitseva piste mitattiin ja merkittiin poranreiällä kallioon vuonna 1834. Struven ketjun mittauksista lähtien Oravivuori on ollut eräs Suomen geodeettisista peruspisteistä. Paikalla on nyt Maanmittauslaitoksen ja Geodeettisen laitoksen (nyk. Paikkatietokeskus) yhdessä rakennuttama kolmiomittaustornin kopio muistona alueen merkityksestä Suomen kartoitukselle.

Alatornion kirkon kellotornissa sijaitseva piste mitattiin vuonna 1842. Kellotornin huippu on noin 40 metriä merenpinnan yläpuolella, ja siksi erinomainen paikka kolmiomittaukselle. Tornista oli hyvät näköyhteydet seuraaville mittauspisteille.

Ylitorniolle mitattiin Aavasaksan piste vuonna 1845. Pisteen merkiksi kallioon kaiverretut ristit jäivät vuonna 1969 rakennetun näköalatornin alle. Aavasaksa on ollut vuosisatoja tunnettu kauneudestaan ja keskiyön auringostaan. Struven retkikunta ei kuitenkaan valinnut Aavasaksaa mittauspisteeksi luonnonkauden tähden, vaan siitä käytännön syystä, että vaaran laelta oli hyvät näköyhteydet seuraaville pisteille.

Enontekiölle Stuorrahanoaivin huipulle mitattiin ensimmäinen piste vuonna 1850 ja toinen 1852. Molemmat pisteet merkittiin kiveen kaiverretuilla risteillä, mutta vain vuoden 1852 risti on enää jäljellä. Stuorrahanoaivi on Mustaviirin ohella ainoa Suomen pisteistä, joka ei sijaitse turistireitillä, vaan vaatii parin päivän patikoinnin joko Enontekiö-Kautokeino-tieltä tai Kilpisjärventieltä Karesuvannosta.