Struven ketju - Maanmittauksen taidonnäyte ennen satelliittien aikaa

Struven ketju Unescon Maailmanperintöluetteloon

Struven mittausketju otettiin vuonna 2005 Unescon Maailmanperintöluetteloon. Ketjun mittauspisteitä on kymmenessä maassa: Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina ja Moldova. Kohde hyväksyttiin Maailmanperintöluetteloon näiden maiden yhteisen esityksen pohjalta.

Struven ketju - Tonavan suistosta Hammerfestiin

Saksalaissyntyinen tähtitieteilijä Friedrich George Wilhelm Struve päätti 1800-luvun alkupuolella selvittää tarkemmin Maapallon kokoa ja muotoa kolmiomittauksilla. Maapallo oli todistettu pyöreäksi 1500-luvulla, mutta jo Isaac Newton 1600-luvulla arveli, että maapallo olisi sittenkin hieman litteä navoiltaan. Seuraavalla vuosisadalla Lappiin ja Peruun lähetetyt retkikunnat olivat osoittaneet tämän teorian oikeaksi.

Struven ketjuksi nimetyn kolmioketjun mittaukset aloitettiin vuonna 1816 ja saatiin päätökseen vuonna 1855. Ketju muodostuu 258 peruskolmiosta ja 265 peruspisteestä. Pohjoisin piste sijaitsee Norjassa lähellä Hammerfestia ja eteläisin Mustanmeren tuntumassa Ukrainassa. Suomessa Struven ketjua on kutsuttu myös venäläis-skandinaaviseksi astemittaukseksi.

Suojeltavaksi kohteeksi on valittu 34 mittauspistettä. Niistä kuusi sijaitsee Suomen alueella: Stuor-oivi (nimi nykyasussa Stuorrahanoaivi) lähellä Norjan rajaa, Avasaksa (Aavasaksa) ja Tornea (Alatornion kirkko) Länsi-Lapissa, Puolakka (Oravivuori) Korpilahdella sekä Porlom II (Tornikallio) Lapinjärven Porlammilla ja Svartvira (Mustaviiri) Pyhtään saaristossa.

Kun ketju mitattiin, se kulki kahden valtion - Venäjän ja Ruotsin - alueella. Nykyään alueella on kymmenen valtiota eli Norja, Ruotsi, Suomi, Venäjä, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina. Nämä maat ovat tehneet yhteistyötä ketjun suojelemiseksi ja mittauspisteiden kunnostamiseksi jo vuodesta 1993. Struven ketju onkin ensimmäinen maailmanperintökohde, joka ulottuu näin monen valtion alueelle.

Kolmiomittauksesta satelliittiaikaan

Ennen kuin maanmittauksessa päästiin hyödyntämään satelliitteja, mittaukset perustuivat mittauspaikkojen muodostaman kolmioverkon kulmien havaintoihin. Lisäksi verkon mittakaavan määrittämiseksi mitattiin yksi tai useampi perusviiva. Nämä etäisyysmittaukset tehtiin Struven aikoihin mittatangoilla ja myöhemmin invarlangoilla kunnes 1960-luvulla otettiin käyttöön etäisyydenmittauslaitteet.

Nykyään mittauksissa käytetään satelliittipaikannukseen perustuvia GPS-laitteita, joiden tarkkuus on parhaimmillaan millien luokkaa. Suomessakin käyttöön otetun VRS-tekniikan (Virtual Reference Station) ansiosta mittauksissa tarvitaan vain yhtä liikuteltavaa laitetta. VRS-järjestelmä laskee käyttäjälle oman virtuaalitukiaseman, jossa tukiasemaverkko muodostuu kiinteistä GPS-tukiasemista GSM-verkon välityksellä.

Ketjun merkitys

Kolmiomittauksen alkuperäinen tavoite oli selvittää maapallon täsmällinen muoto ja mitat. Struven ketjun mittaustulokset ovatkin yllättävän tarkkoja. Sen perustavaa laatua olevia tuloksia on käytetty monissa tieteellisissä tehtävissä. Myöhemmin se on toiminut malliesimerkkinä kolmiomittaustekniikasta ja antanut hyvän pohjan myöhemmille kartoitustöille niin Suomessa kuin muissakin maissa.

Suomessa Struven ketju yhdisti pohjoisen ja etelän kolmiomittausketjut toisiinsa yli sadan vuoden ajan aina 1960-luvulle saakka, jolloin Maanmittauslaitoksen kolmioketjut eivät vielä kattaneet koko maata.

Myöskin monessa muussa maassa ketjun pisteistö on luonut pohjan käytännön kartoitustyölle. Tähän on ollut hyvät mahdollisuudet erityisesti siitä syystä, että koko työ on erittäin tarkasti dokumentoitu. F.G.W. Struve julkaisi vuonna 1860 teoksen Arc du méridien de 25° 20' entre le Danube et la Mer Glaciale mésure depuis 1816 jusqu'en 1855, 3 vol. and diagrams, St. Petersburg.

Taustavaikuttajat ja Suomen muut Maailmanperintö-kohteet

Struven ketjun suojelua ovat ajaneet asianomaisten maiden maanmittaus- ja karttalaitosten lisäksi alan kansainväliset järjestöt kuten International Federation of Surveyors (FIG), International Association of Geodesy (IAG), International Astronimical Union (IAU) sekä Euroopan kartta- ja maanmittauslaitosten yhteenliittymä EuroGeographcis.

Suomessa Opetusministeriö on kulttuurikohteita koskevien maailmanperintöasioiden vastuullinen viranomainen. Hankeen toteutuksessa Opetusministeriö ja Museovirasto ovatkin olleet erittäin aktiivisesti mukana. Näiden viranomaisten varaukseton sitoutuminen ja kulttuuriministeri Tanja Karpelan voimakas panos kymmenen maan yhteisen hankkeen eteenpäin viemisessä on taannut saavutetun lopputuloksen - Struven ketju on nyt kulttuurikohteena Maailmanperintöluettelossa.

Tähän mennessä Unescon maailmanperintöluettelossa on ollut Suomesta viisi kohdetta: Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden vanha kirkko, Verlan puuhiomo ja pahvitehdas sekä Sammallahdenmäen pronssikautinen hautaröykkiöalue. Maailmanperintöluettelossa Struven ketju edustaa tieteen ja tekniikan kulttuuriperintöä.

Lisätiedot

Kartastoinsinööri Jyrki Puupponen, 040 190 9871, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi.