Kevättulvat syntyvät Suomessa tavallisesti, kun talven lumet sulavat nopeasti tai kun kevätsateet osuvat ajalle, jolloin maa on vielä roudassa. Tulvia on esiintynyt erityisesti Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa.
Tänä vuonna tulvat ovat jäämässä keskimääräistä pienemmiksi, mikä tuo mukanaan omat vaikutuksensa: lumen vähyys, tulvien puuttuminen ja näistä johtuvat hydrologiset muutokset voivat olla ongelma alueilla, joiden hydrologia on riippuvainen lumesta ja sulamisvesistä. Tarkkaa ennustetietoa tarvitaan, koska muuttuva ilmasto vaikuttaa tulvariskeihin erityisesti Suomessa ja arktisilla alueilla.
Tulvariskien hallinta edellyttää ennakoivaa tietoa voimakkaiden sääolosuhteiden vaikutuksista jokiin. Suomen Akatemian rahoittamassa Digitaaliset vedet -lippulaivassa Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen tutkijat yhdessä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa keräävät vesistöistä tarkkaa ja monipuolista dataa. Mittauksia tehdään sekä sisävesillä että Itämeren rannikkoalueilla eri vuodenaikoina, myös talvella jääpeitteen alla.
Kerätyn tiedon pohjalta esimerkiksi joesta voidaan tehdä digitaalinen kaksonen. Sen avulla voidaan mallintaa tulvien vaikutuksia ympäristöön.
– Tarkka mittaustieto on tärkeää tutkimukselle, mutta se tukee myös viranomaisia ja paikallisia päätöksentekijöitä esimerkiksi tilanteissa, joissa on huomioitava tulvariskit ja niiden vaikutus maankäytön suunnittelussa, sanoo tutkimusprofessori Harri Kaartinen Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI:stä.
– Tarkka kolmiulotteinen malli jokiuomasta auttaa ymmärtämään, miten tulvat sekä muuttuvat sääolosuhteet muokkaavat vesiympäristöjä ja millaisia riskejä tästä aiheutuu niin luonnolle kuin rakennetulle ympäristölle, hän kertoo.
Droonivene ja ympäristöä mittaava selkäreppu keräävät tarkan tiedon ympäristöstä
Tulvariskien luotettava ennakoiminen edellyttää tarkasti mitattua tietoa joista. Digitaaliset vedet -lippulaivan tutkijat kehittävät ja hyödyntävät liikkuvia ja kiinteitä, autonomisia mittauslaitteistoja, joilla voidaan kerätä tarkkaa ja ajantasaista dataa vesistöistä myös vaikeakulkuisilla pohjoisilla alueilla.
Tutkijoiden käytössä on muun muassa jokien pohjaa mittava droonivene sekä ympäristöstä tietoa keräävä selkäreppuna kannettava laserkeilain.
Mittauksia on tehty muun muassa Pohjois-Suomessa Oulankajoella, Tenojoella ja Pulmankijoella sekä Etelä-Suomessa Vantaanjoella. Mukana tutkimuksessa ovat Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI, Turun yliopisto, Aalto-yliopisto, Suomen ympäristökeskus, Ilmatieteen laitos ja Oulun yliopisto. Tutkimus on osa Suomen Akatemian rahoittamaa Digitaaliset Vedet (DIWA) -lippulaivaa, Suomen Akatemian ja Euroopan Unionin NextGenerationEU-ohjelman aiemmin rahoittaman Hydro-RI-Platform –tutkimusinfrastruktuurin laitteistoilla on keskeinen rooli tutkimusaineistojen keruussa.
Lisätiedot
Tutkimusprofessori Harri Kaartinen, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI, +35829 531 4756, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi
