Second United Nations World Geospatial Information Congress, UNWGIC -konferenssin teemana oli ”Geo-Enabling the Global Village – No-One Should be Left Behind”. Teeman taustalla on YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen globaalisti paikkatiedon avulla. Järjestäjämaa Intian ajatuksena oli korostaa, että muutos parempaan syntyy lopulta ruohonjuuritason toimilla kylissä ympäri maailman, vaikka globaalia korkean tason yhteistyötä tarvitaankin.
Kansalliset resurssit yhteiseen käyttöön ja jakoon
Toin tapahtumassa esille Suomen ja Maanmittauslaitoksen näkökulmaa kahdessa esityksessä. Avoimen tiedon ja avoimen lähdekoodin sovellusten avulla esimerkiksi maanviljelijät voivat saada käyttöönsä säätietoja varautuakseen viljelyksiensä hoitamiseen. Sovelluksia rakentavat yhteisöt ja pienyritykset tekevät myös merkityksellistä työtä paikallisten ongelmien ratkaisemisessa.
Toinen esitykseni käsitteli suomalaista yhteistyön voimaa kansallisen ilmakuvaus- ja laserkeilausohjelman luomisessa sekä Mammutti-hanketta. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittama hanke on viiden eri organisaation yhteisponnistus, jossa tuotetaan maankäyttöä ja sen muutoksia kuvaavia tietotuotteita ja yhdistetään ja jatkojalostetaan eri toimijoiden tuottamia aineistoja. Tavoitteena on parantaa maankäyttöä ja sen muutoksia kuvaavaa tietopohjaa päätöksenteon ja raportointien pohjaksi. Hankkeessa myös luodaan maankäyttötietoa tuottaville organisaatioille yhteinen hallintamalli, joka mahdollistaa maankäytön ja sen muutostiedon säännöllisen seurannan.
Pienen Suomen vahvuus on yhteistyö ja luottamus. Resursseja on kannattanut yhdistää ja tehdä tiivistä yhteistyötä, jotta saadaan yhdessä aikaan enemmän. Yhteistyömalleista ollaan kansainvälisesti hyvin kiinnostuneita.
Ongelmien ratkaisuun tarvitaan kaikkia
YK:n paikkatiedon asiantuntijakomitea UN-GGIM:ssa katsotaan tiiviisti tulevaisuuteen. Konferenssin keskusteluissa nousi esiin, että perinteiset paikkatietoinfrastruktuurit, kuten INSPIRE, ovat olleet melko vahvasti ylhäältä johdettuja ja tuottajalähtöisiä, eikä hyödyntäjien ääni ole välttämättä kuulunut riittävän voimakkaana tehtyjen valintojen taustalla. Samaan aikaan teknologia on kehittynyt isoin harppauksin, ja analyysivalmis 3D/4D- ja kaukokartoitustieto, monenlainen automaatio sekä paikannus- ja paikkatiedon ujuttautuminen osaksi kaikkea yhteiskunnan toimintaa ovat osin jo arkipäivää. Mitä siis olisi juuri nyt tarpeen tehdä?
Erityisesti kehittyvissä maissa on tarpeen tarkastella, millaisilla yhteistyömalleilla yksityinen ja kolmas sektori voivat yhdessä julkisten toimijoiden kanssa edistää yhteiskunnan kehittymistä ja saavuttaa kestävyystavoitteita paikkatietoa hyödyntäen. Myös meillä Suomessa Mammutti-hankkeen kaltainen yhteistyö on uraauurtavaa, kun kehitämme peruspaikkatietojen tietosisältöjä tiiviissä vuorovaikutuksessa tiedon hyödyntäjien kanssa. Näin kerättävät tiedot vastaavat mahdollisimman hyvin tietotarpeisiin, kun etsitään ratkaisuja isoihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sen vaikutusten minimointiin. Suomi on tässä hyvällä tiellä, osallistumalla keskusteluun ja tarjoamassa osaamista yhteisten ongelmien ratkaisuun.
Jani Kylmäaho
Kirjoittaja työskentelee digitalisaatio- ja kehitysjohtajana Maanmittauslaitoksessa.
Maanmittauslaitoksen blogissa eri kirjoittajat käsittelevät Maanmittauslaitoksen ajankohtaisia asioita.