Maa- ja metsätalousministeriön Peltorakenteen kehittämisohjelman ”Isolohko on voimaa” myötä käynnistettiin pilottihanke, jolla selvitettiin, voidaanko vapaaehtoisten peltotilusvaihtojen määrää kasvattaa tekemällä maanomistajille ehdotuksia heille mahdollisista tilusvaihdoista. Tavoitteena oli löytää uusia keinoja Suomen heikon tilusrakenteen parantamiseksi.
– Vapaaehtoiset peltotilusvaihdot ovat viljelijöille nopea, helppo ja verrattain edullinen tapa tilusrakenteen parantamiseksi, mutta toteutuneiden vaihtojen määrä pysyy silti vuodesta toiseen alhaisena, pilotin asiantuntija Ville Lukkarila sanoo.
Potentiaalisten tilusvaihtojen määrä vähäinen
Tilusvaihto-pilotti toteutettiin samanaikaisesti kahdella erillisellä pilottialueella Pohjois-Savossa ja Satakunnassa. Pohjois-Savon alueelta tarkasteltiin Kiuruveden, Siilinjärven ja entisen Maaningan kunnan alueita. Satakunnassa tarkasteluun päätyivät Säkylän ja Huittisen kunnat.
Pilotissa tunnistettiin Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskuksen toimesta automaattisesti tilusvaihtoihin soveltuvia peruslohkoja. Tarkasteltavien lohkojen määrää rajattiin seuraavasti: lohkon tuli olla yli 2 km päässä tilakeskuksesta ja lohkon tuli olla yli 1 km päässä tilan muista lohkoista. Lisäksi lohkon tuli olla tilan omistuksessa.
Jäljelle jääneistä peruslohkoista muodostettuja tilusvaihtopareja karsittiin vielä seuraavasti. Lohkojen pinta-alat saivat erota korkeintaan 20 %. Vaihto hylättiin myös, mikäli lohkon ja tilakeskuksen välinen etäisyys lyheni kummallakaan vaihdon osapuolella alle 500 metriä.
Jäljelle jääneiden potentiaalisten tilusvaihtoparien pohjalta muodostettiin karttakuvat, joiden avulla pääteltiin potentiaalisen tilusvaihdon vaikutus tilojen toimintaan.
– Tarkastelun myötä osa vaihdoista hylättiin niiden tilussijoitusta hajauttavan vaikutuksen vuoksi. Joitain vaihtoja hylättiin myös niiden merkityksettömyyden vuoksi. Lisäksi yksittäisiä vaihtoja hylättiin, kun viljelijän oman peruslohkon havaittiin muodostavan yhdessä vuokramaiden kanssa suurempia lohkokokonaisuuksia, Lukkarila kertoo.
Satakunnan pilottialueelta löytyi Paikkatietokeskuksen analyysin jälkeen kaikkiaan 33 potentiaalista tilusvaihtoa. Karttatarkastelun jälkeen potentiaalisten tilusvaihtojen määrä tippui lopulta vain neljään. Pohjois-Savon pilottialueelta potentiaalisia tilusvaihtoja löytyi kaikkiaan 24. Karttatarkastelun myötä potentiaalisten vaihtojen määrä tippui alle kymmeneen. Tietokoneajolla löydettyjen potentiaalisten tilusvaihtojen määrä karsiutui lopputarkastuksessa siis liki olemattomiin.
Pilotoinnin lopuksi laskettiin samoilla muuttujilla, kasvaako potentiaalisten tilusvaihtojen määrä, kun peruslohkojen sallittu arvoero nostetaan 20 prosentista 30 prosenttiin. Molemmilla pilottialueilla esiin nousseiden vaihtojen määrä kasvoi liki puolella. Huomioitava on, että tässäkin tapauksessa potentiaalisten vaihtojen määrä todennäköisesti karsiutuu karttatarkastelun myötä rajusti. Ei myöskään tiedetä, kuinka moni viljelijä suostuu vaihtamaan lohkonsa 30 % pienempään. Yhtä kaikki, arvoerorajoitteen löyhentäminen kasvattaisi ainakin potentiaalisten tilusvaihtojen määrää selvästi.
Kahden välisillä tilusvaihdoilla ei pystytä parantamaan peltorakennetta
Tulosten perusteella kahden tilan välisillä kokonaisten peruslohkojen vaihdoilla ei Satakunnassa ja Pohjois-Savossa kyetä tilusrakennetta kehittämään. Pilottialueet sijaitsevat siinä määrin eri puolilla Suomea ja ovat olosuhteiltaan sikäli poikkeavat, että pilotoinnin tulokset voitaneen ulottaa koskemaan koko maata. Kahden kokonaisen peruslohkon keskinäisillä tilusvaihdoilla ei peltorakennetta Suomessa juuri paranneta. Tilusvaihto sopii kuitenkin hyvin työvälineenä peltolohkojen rajojen oikaisuihin.
– Keskeinen syy on sopivien vaihtolohkojen puute. Likimain saman arvoisia vaihtopareja, joiden vaihtamisen myötä vaihdon kummankin osapuolen tilussijoitus paranisi, ei yksinkertaisesti löydy riittävästi, Lukkarila toteaa.
Lisätietoja
Johtaja Timo Potka, 040 518 1824, timo.potka@maanmittauslaitos.fi
Pilotin asiantuntija Ville Lukkarila, 044 2111 351