Tutkimus tehtiin laserkeilaamalla joukko puita kerran tunnissa useana peräkkäisenä päivänä Hyytiälän tutkimusmetsässä. Seurantajaksoksi valittiin päivät, jolloin tuuli tai sade eivät vaikuttaneet puiden liikkeeseen.
Kuolleiden oksien järjestelmällistä liikettä oli pitkään epäilty, mutta sitä ei ollut aiemmin pystytty mittaamaan tarkasti luonnollisissa olosuhteissa. Autonomisen laserkeilauksen avulla tutkijat onnistuivat seuraamaan oksien pientäkin liikettä tarkasti ja järjestelmällisesti.
Mallinnus osoitti, että kaikki tutkitut oksat, yhteensä 16 havupuusta ja yhdestä lehtipuusta, noudattivat selkeää ja systemaattista liikemallia vuorokauden aikana. Kuolleet havupuiden oksat liikkuivat päivisin alaspäin ja öisin ylöspäin, kun taas tutkitut koivun oksat käyttäytyivät päinvastoin. Oksien kärjet liikkuivat vain muutamassa päivässä jopa 43 senttimetriä korkeussuunnassa.
Kuolleet oksat reagoivat ilmankosteuteen
Tutkimuksen perusteella kuolleet oksat liikkuvat ympäristötekijöiden vaikutuksesta, ja keskeisessä roolissa on ilman kosteuden vaihtelu. Suhteellisesta kosteuserosta riippuen puuaines joko sitoo vettä ilmasta tai luovuttaa sitä, jolloin puu laajenee tai kutistuu. Oksien liikkeissä havaittiin viive suhteessa kosteuspitoisuuteen: liike seurasi kosteuden muutoksia keskimäärin noin 3,5 tunnin viiveellä.
Sama ilmiö näkyy esimerkiksi saunan lauteiden tai terassilaudoituksen vääntymisenä.
– Puun reagoiminen kosteuteen on tuttua puurakenteissa, mutta ilmiön todentaminen elävissä puissa on uutta. Pitkä aikasarja laserkeilaamalla auttaa havaitsemaan pieniäkin muutoksia puissa systemaattisesti, kertoo apulaisprofessori Eetu Puttonen Maanmittauslaitoksesta.
Lisäksi tutkimus osoitti, että elävien ja kuolleiden oksien liikekuviot poikkeavat selvästi toisistaan. Tämän ilmiön seuranta voi auttaa kehittämään uusia menetelmiä kuolleiden tai vasta kuolevien puunosien tunnistamiseen.
Laserkeilausaikasarjoihin perustuvalla tutkimusmenetelmällä on aiemmin havaittu, että puut ”nukkuvat” öisin ja että samankin lajin puut heräävät kevääseen omia aikojaan.
Tutkimusta rahoittivat Saksan tutkimussäätiö (DFG), Suomen Akatemian tutkimusneuvosto sekä Suomen tutkimuslaitosten Tulanet-postdoc-ohjelma. Tutkimus on osa metsien, ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta tutkivaa lippulaiva UNITE:a.
Vertaisarvioitu tutkimus on julkaistu avoimesti Agriculture and Forest Meteorology -lehdessä.
Lisätietoja
Apulaisprofessori Eetu Puttonen, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI
029 531 4868, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi