Yhteismetsiä toimi vuoden vaihtuessa yhteensä 568 kpl. Niiden pinta-ala käsitti vajaat 740 000 hehtaaria. Yhteismetsien toiminnallinen pinta-ala on tätä suurempi, sillä niillä on omistuksessaan erillisiä yhteismetsään liittämättömiä tiloja lähes 65 000 hehtaarin edestä.

Yhteismetsien pinta-ala on kasvanut viime vuosina 20 000–25 000 hehtaarilla vuodessa ja uusia yhteismetsiä on syntynyt 30–40 kpl vuodessa.

− Uusin ilmiö on yhteismetsien osakaskunnan purkautuminen eli yhteismetsän lakkaaminen. Viime vuosina niitä on tapahtunut muutamia vuosittain. Useimmiten kyseessä on suvun yhteismetsä, jossa ei löydy halua toiminnan jatkamiseksi. Tällöin vaihtoehtona voisi olla myös yhteismetsän yhdistyminen toisen yhteismetsän kanssa, kertoo johtava asiantuntija Esa Ärölä.

Yhteismetsä on osakkaiden yhteinen metsäalue

– Yhteismetsien kasvu alkoi 2000-luvun alun jälkeen yhteismetsälain muutoksen ja tehostuneen viestinnän ansioista. Kasvun taustalla on ollut Maanmittauslaitoksen, metsäorganisaatioiden ja erityisesti Suomen metsäkeskuksen eri tilarakennehankkeissa tekemä viestintä, kertoo johtava asiantuntija Esa Ärölä.

Yhteismetsä on osakastiloille yhteisesti kuuluva alue, joka on tarkoitettu kestävän metsätalouden harjoittamiseen. 

– Yhteismetsäosakkuus on vaivaton metsänomistusmuoto. Ylintä päätösvaltaa käyttää osakaskunnan kokous. Käytännön asioista huolehtii osakaskunnan valitsema hoitokunta tai toimitsija, palvelupäällikkö Juha Patana kertoo.

Yhteismetsän voi perustaa yhdessä muiden metsänomistajien kanssa tai suvun omista metsistä. Oman metsän voi liittää aiemmin perustettuun yhteismetsään.

Lisätietoja

Palvelupäällikkö Juha Patana, 040 092 6672, juha.patana@maanmittauslaitos.fi
Johtava asiantuntija Esa Ärölä, 040 180 1301, esa.arola@maanmittauslaitos.fi