Tutkimusmenetelmät perustuvat metsien kaukokartoitukseen. Niissä hyödynnetään kansallisen laserkeilaus- ja ilmakuvausohjelman aineistoja, maastomittauksia ja tekoälymenetelmiä. Lainvalvonnassa pienemmille alueille tehdään mittauksia drooneilla. Kehitettävien menetelmien avulla voidaan analysoida myös metsäympäristöjen ja maanpinnan muutoksia.
Metsäsektori ja luonnon monimuotoisuus hyötyvät
Tutkimuksen avulla metsistä saadaan huomattavasti laadukkaampaa tietoa kuin ennen: aineistosta erottuvat yksittäiset isommat puut ja niiden ominaisuudet, kuten puulajit, puiden läpimitta ja sijainti.
Metsänomistajille lopputulos tulee ennen pitkää näkymään Metsäkeskuksen tietopalveluissa, kuten Metsään.fi-palvelussa. Tarkka tieto auttaa tekemään perusteltuja päätöksiä metsänhoidossa ja puukaupassa.
– Yksittäisten puiden tuntemisesta on suuri hyöty metsänomistajalle. Erityisesti suuret tukkipuut kannattaa hyödyntää sahatavaraksi eikä esimerkiksi selluksi. Tämä on järkevää sekä puun taloudellisen arvon että luontoarvojen näkökulmasta, näkee Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI:n professori Juha Hyyppä.
Tutkimus antaa tietoa myös puiden kasvupaikoista ja metsien monimuotoisuudesta.
– Pyrimme erottamaan aineistosta muun muassa lahopuut, suuret lehtipuut sekä harvinaisemmat kasvupaikat kuten lehdot. Näitä muuttujia tarvitaan tulevaisuudessa EU:n ennallistamisasetuksen ja muun EU-sääntelyn seurantaan. Luontotiedosta puhutaan nyt paljon, ja tässä on konkreettisia mittareita sen keräämiseen, sanoo metsätiedon palvelupäällikkö Jussi Lappalainen Metsäkeskuksesta.
Tutkimuksessa Maanmittauslaitos vastaa menetelmien kehittämisestä ja Metsäkeskus metsäosaamisesta sekä maastomittauksista kaukokartoituksen opetusaineistoksi. Molemmat ovat tutkineet metsätiedon tarkentamista ja yksittäisten puiden tunnistamista aiemmissa hankkeissaan, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus jo vuonna 2000. Nyt alkanutta hanketta rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.
Metsävaratiedon ylläpitoon ja lainvalvontaan tarvitaan systemaattista tietoa
Jatkossa koko Suomi laserkeilataan yhdeksän vuoden syklissä ja aineiston tarkkuus kasvaa 5 pisteestä 20 pisteeseen neliömetrillä. Keilausten välissä Metsäkeskus päivittää metsävaratietoa eri aineistoilla. Esimerkiksi hakkuukoneista saadaan tietoa hakkuista, mutta se ei kata koko maata. Tutkimuksessa metsässä tapahtuvien muutosten tulkintaan kokeillaan tiheämmin saatavia kaukokartoitusaineistoja, kuten ilmakuvia ja satelliittiaineistoja.
Metsävaratietoa käytetään myös metsälain valvontaan, mutta sen tarkkuus ei riitä kaikkiin tarkoituksiin. Tiedon tarkentamiseksi Metsäkeskus tekee tarkastettaville kohteille droonilentoja. Tutkimuksessa selvitetään, mitä lainvalvonnassa tarvittavista tiedoista saadaan uudesta tarkemmasta laserkeilausaineistosta ja mihin tarvitaan drooneja tai maastomittauksia.
– Hankkeen suuri tavoite on parantaa metsävaratietoa ja lainvalvontaa ilman, että tarvitsee lisätä käyntejä paikan päällä metsässä. Tämä tehostaa myös julkisten varojen käyttöä, sanoo Jussi Lappalainen.
Tutkimus jatkuu vuodesta 2025 vuoteen 2028. Hankkeessa kehitetyillä menetelmillä tuotettuja aineistoja tulee Metsäkeskuksen tietopalveluihin asteittain.
Tutkimus on osa Suomen Akatemian lippulaiva UNITEa, jossa tutkitaan ja kehitetään metsien, ihmisten ja koneiden vuorovaikutusta.
Lisätietoja
Professori Juha Hyyppä, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi, +358 415194451
Apulaisprofessori Eetu Puttonen, Maanmittauslaitoksen Paikkatietokeskus FGI, etunimi.sukunimi@maanmittauslaitos.fi, +358 50 364 0555
Metsätiedon palvelupäällikkö Jussi Lappalainen, Suomen Metsäkeskus, etunimi.sukunimi@metsakeskus.fi, +358 50 018 6614
Lue lisää aiemmista hankkeista:
Metsäkanta
Metsäkaksonen